Ennen kevään 2019 eduskuntavaaleja suomalaiset puolueet alkoivat toden teolla puhua sosiaaliturvasta. Sotu-uudistus on seuraavan vaalikauden sote-uudistus, kuului monen politiikkaviisaan hokema.
Vuosina 2017–2018 oli toteutettu perustulokokeilu, ja perustulon ottaminen käyttöön laajemminkin sai tukea erityisesti vihreiltä ja vasemmistoliitolta. Kokoomus puolestaan esitteli ”yleistuen” ja SDP ”yleisturvan” – mallit, joissa on perustuloa enemmän vastikkeellisuutta.
Kaikki eduskuntapuolueet erilaisine näkemyksineen ovat edustettuina sosiaaliturvakomiteassa, jonka hallitus nimitti keväällä 2020. Kahden vaalikauden ajan istuva komitea alkaa hahmotella välimietintöään ensi kuussa, ja sen on määrä ilmestyä maaliskuussa. Tuosta pumaskasta pitäisi jo hahmottua uudistuksen punainen lanka.
Mikä on parlamentaarinen sosiaaliturvakomitea?
– Hallitus asetti keväällä 2020 komitean valmistelemaan sosiaaliturvauudistusta. Komitean toimikausi on seitsemän vuotta, eli se työskentelee kahden vaalikauden ajan.
– Komitea on parlamentaarinen eli siinä on jäseniä kaikista eduskuntapuolueista. Lisäksi mukana on pysyviä asiantuntijoita. Komitean puheenjohtaja on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pasi Moisio.
– Tänä vuonna komitea on käsitellyt kokouksissaan muun muassa kannustinloukkuja, työkyvyttömyysetuuksia, palveluiden ja etuuksien yhteensovittamista, asumisen tukemista ja sosiaaliturvan yleistä monimutkaisuutta.
”Tässä välimietinnössä pitäisi tehdä ne perusvalinnat ensi vaalikaudella rakennettavan uuden sosiaaliturvan suunnitelman perustaksi”, avaa komitean puheenjohtaja, tutkimusprofessori Pasi Moisio Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL).
”Säilyykö sosiaalivakuutus, mikä on sosiaalihuollon rooli, onko malli syyperustainen, mikä on velvoittavuuden aste…”, hän luettelee.
Välimietinnössä komitean on määrä esitellä lisäksi pienempiä osauudistuksia, joita voitaisiin poimia seuraavaan hallitusohjelmaan ja näin toteuttaa jo ennen suurempaa remonttia.
Syyperusteinen vai universaali sosiaaliturva?
Sosiaaliturvakeskustelussa törmää nopeasti kahteen käsitteeseen: vastikkeellisuuteen ja syyperusteisuuteen.
Esimerkiksi opiskelijalta odotetaan opintotuen vastikkeeksi opinnoissa etenemistä ja työttömältä työttömyysetuuden vastikkeeksi työnhakemista. Mallit ovat siis vastikkeellisia, siinä missä esimerkiksi usein väläytelty perustulo nähdään vastikkeettomaksi vaihtoehdoksi. Sen saaminen ei siis edellytä erityisiä toimia.
Syyperusteisuudella taas tarkoitetaan, että etuutta saa jostakin syystä eli esimerkiksi juuri työttömyyden tai opintojen vuoksi. Universaalilla etuudella puolestaan tarkoitetaan yleensä etuutta, johon kaikilla on yhtäläinen oikeus.
Isoin edessä oleva valinta koskee juuri sosiaaliturvan syyperusteisuutta ja sitä, säilyykö tuo ajatus tulevaisuuden mallin ytimessä – vai lähdetäänkö sittenkin enemmän perustulon suuntaan.
”Kaikki hyvinvointivaltiothan rakentuvat syyperusteisen ytimen ympärille, jota sitten täydentää sosiaalihuollon viimesijainen toimeentulotuki sekä erilaiset universaalit kuluja korvaavat etuudet, kuten lapsilisät ja asumistuki”, Pasi Moisio avaa.
Hänen mukaansa komiteassa on päästy yhteisymmärrykseen siitä, että syyperustaisuudesta ja velvoittavuudesta pidetään sosiaaliturvassa edelleen kiinni. Sen sijaan nykyjärjestelmää yksinkertaistetaan tavoittelemalla vain yhtä perusturvaetuutta.
Perusturvaetuuksia ovat pääsääntöisesti sellaiset etuudet, jotka eivät ole ansiosidonnaisia. Tällaisia ovat muun muassa työttömyysturvan peruspäiväraha, kotihoidontuki, opintoraha ja toimeentulotuki.
Syyperusteisuus johtaa erilaisiin tukimuotoihin, mikä puolestaan johtaa kokemukseen sosiaaliturvan monimutkaisuudesta. Moisio haluaisi haastaa ajatuksen, että suomalainen etuusjärjestelmä olisi erityisen vaikeaselkoinen. Sellaisesta ei ainakaan näy viitteitä kansainvälisessä vertailussa.
Toisaalta kattava, yksilölliset elämäntilanteet huomioiva sosiaaliturva on aina ”vähän monimutkainen”.
”Jos mallia yksinkertaistetaan radikaalisti, saavat kaikki lopulta saman rahasumman. Eikä se riitä kaikille tukea tarvitseville. Jos riittäisi, malli olisi todella kallis”, Moisio sanoo.
Syyperusteinen ydin yhdistettynä täydentävään, tarveharkintaiseen tukeen kohdentaa Moision mukaan rahat siis eniten tarvitseville ja pitää myös kustannukset kohtuullisina.
Yksi perusturvaetuus yksinkertaistamaan sosiaaliturvaa
Kuulostaa siltä, että vanhassa on ainakin Moision mielestä paljon hyvääkin. Onko uudistukselle ylipäänsä tarvetta?
”Monia asioita voidaan muuttaa, vaikka linjattaisiin, että syyperusteinen ydin säilyy. Esimerkiksi sosiaaliturvaa voidaan yksinkertaistaa radikaalisti juuri yhden perusturvaetuuden mallin avulla”, hän sanoo.
”Samoin etuudet ja palvelut ovat Suomessa vähän erillään, ja tämä erottaa meidät muista pohjoismaista. ”
Ja on tietysti se isokin ongelma: vanheneva väestö ja kestävyysvaje, talouspoliittisen keskustelun ikiaiheet.
Työikäisten sosiaaliturva on vain pieni osa hyvinvointivaltion kokonaisuutta, eikä sen rukkaaminen ratkaise ongelmaa. Oikeilla muutoksilla voisi Moision mukaan kuitenkin yrittää vähentää syrjäytymistä ja lisätä ihmisten osallisuutta.
”Tämä puolestaan lisää hyvinvointia ja mahdollisuuksia saada työikäisestä väestöstä enemmän irti hyvinvointivaltion rahoittamiseksi.”
Ylipäänsä olemassa olevaa ei ole juuri uudistettu. Suomalainen hyvinvointivaltio kehittyi ja laajeni 1900-luvun mittaan. Täältä katsottiin, mitä Ruotsissa tehtiin ja otettiin mallia. Kehitettiin erilaisia etuuksia ja tuotiin jatkuvasti uusia ihmisiä turvan piiriin.
Hyvinvointivaltion rakentamisvaihe jatkui 1990-luvulle saakka, jolloin synnytettiin muun muassa subjektiivinen päivähoito-oikeus. Vasta vuonna 2007 työnsä aloittanut Sata-komitea pohti, miten jo olemassa olevaa pitäisi uudistaa ja kehittää. Vanhaan koskettiin vain vähän, sen sijaan kehitettiin takuueläke.
”Rakentamisvaiheessa ei ollut häviäjiä. Uudistaminen on vaikeampaa, koska vanhaa täytyy purkaa alta pois. Silloin aina joku häviää ja toinen voittaa”, Moisio sanoo.
Hän intoutuu pohtimaan uudistamista sanana. Yhdelle uudistus tarkoittaa kaiken vanhan räjäyttämistä, toiselle pikemminkin uudelleenkalibrointia.
”Sosiaaliturva on syntynyt tarpeeseen, ja sen takia jokaiseen maahan on syntynyt aika lailla toisiaan muistuttava turvaverkko. Onko maailma muuttunut niin radikaalisti, että pitäisi räjäyttää kaikki uusiksi?” Moisio kysyy.
”Jos autossa on rengas puhki, niin yleensä se rengas korjataan eikä hylätä autoa ja lähdetä kävelemään.”
Kelan tieto ja tutkimus avittavat sosiaaliturvan uudistamista
Kansaneläkelaitos vastaa suomalaisten sosiaaliturvan toimeenpanosta eli esimerkiksi etuuksien maksamisesta. Pääjohtaja Outi Antila kertoo, että myös Kela on vahvasti mukana sosiaaliturvakomitean työskentelyssä.
”Kela on mukana pysyvänä asiantuntijana komiteassa ja sen jaostoissa on vahva edustus. Me tuotamme esimerkiksi tilastotietoa nykyisestä sosiaaliturvasta ja sen toimeenpanosta, mikä hyödyttää komitean työtä”, hän sanoo.
”Ja tutkimuspuolella teemme tietysti myös eteenpäin katsovaa tutkimusta.”
Antila itse ajattelee, että uudistamistyössä olisi tärkeää poimia ensin niin kutsuttuja ”matalalla roikkuvia hedelmiä” – siis tarttua sellaisiin pienempiin muutoksiin, jotka hyödyttäisivät ja helpottaisivat sosiaaliturvan käyttäjiä ilman suurempaakin järjestelmän remonttia.
”Olisi esimerkiksi hyvä, jos asiakasrajapintaa voitaisiin yksinkertaistaa. Meillä voisi olla käytössämme esimerkiksi yhteinen hakemus mahdollisimman moniin etuuksiin, jotta asiakkaan itsensä ei välttämättä tarvitse tietää, mihin hänellä on oikeus. Eli asiakas ikään kuin kertoo elämäntilanteensa ja Kela myöntää siihen sopivan etuuden”, Antila avaa.
Hän nostaa myös esille, että sosiaaliturvaan liittyvässä lainsäädännössä on useita erilaisia määritelmiä tulolle ja perheelle.
”Jo perhekäsitteiden vähentäminen tusinasta edes puoleen voisi helpottaa jo merkittävästi ymmärrettävyyttä.”
Antila vakuuttaa, että toimeenpanijana Kelalla on valmius kuitenkin juuri sellaisiin muutoksiin kuin eduskunta katsoo.
”Viisas päättäjä tietysti kysyy, mitä muutoksen toimeenpano tarkoittaa käytännön työnä sekä kustannuksina valtiolle ja toisaalta mitä se tarkoittaa asiakkaille. Sosiaaliturva on sellainen verkosto, että kun yhtä kohtaa muuttaa, näkyvät vaikutukset muuallakin. Ja mitä suuremmista muutoksista on kyse, sitä isompia muutoksia se tarkoittaa myös asiakkaille.”