Tämä ja moni muu toimeentulotukityötä koskeva asia selviävät SOSTEn ja Kelan tutkijoiden tämänvuotisesta yhdessä tuottamasta Sosiaalibarometrin teemajulkaisusta. Siinä selvitettiin muun muassa Kelan ja kuntien työntekijöiden kokemuksia perustoimeentulotuen toimeenpanon ajankohtaisesta tilanteesta.
Kyselyyn vastasivat Kelasta toimeentulotuen ratkaisuasiantuntijat, toimistojen palveluasiantuntijat sekä etuus- ja palvelutoiminnan esihenkilöt. Kunnista kysymyksiin vastasivat sosiaalijohtajat ja -työntekijät.
Tuloksissa parannusta, mutta ei kaikilta osin
Monet asiat ovat perustoimeentulotuen Kela-siirron jälkeisten neljän vuoden aikana kehittyneet työntekijöiden kokemuksen mukaan hyvään suuntaan. Esimerkiksi vastaajat ovat yhä yleisemmin sitä mieltä, että asiakas saa päätöksen nopeasti. Myös sosiaalityön asiantuntemusta Kelassa pidetään aiempaa useamman vastaajan mielestä riittävänä. Lisäksi kokemukset Kelan ja kuntien välisen yhteistyön toimivuudesta ovat uudistuksen vaikean alkuvaiheen jälkeen parantuneet.
Toisaalta huomattavan moni arvioi edelleen, ettei toimeentulotukipäätösten tekemiseen ole riittävästi aikaa. Moni on edelleen myös sitä mieltä, että henkilökohtaista palvelua tarvitsevia asiakkaita ohjataan usein hakemaan etuutta omatoimisesti verkkopalvelun kautta. Kasvava joukko Kelan esihenkilöistäkin on tätä mieltä.
Kela-siirron jälkeen toteutetuissa Sosiaalibarometreissa Kelan ratkaisuasiantuntijat ovat tähän saakka olleet kuntien sosiaalityöntekijöitä tyytyväisempiä Kelan ja kuntien välisen yhteistyön toimivuuteen. Nyt tilanne on kuitenkin kääntynyt; sosiaalityöntekijöistä vajaa puolet arvioi yhteistyön Kelan kanssa toimivan erittäin tai melko hyvin, Kelan ratkaisuasiantuntijoista näin arvioi harvempi, noin kolmannes.
Myös esimerkiksi tiedonvaihtoon liittyvät ongelmat näyttävät tällä hetkellä kuormittavan enemmän Kelan kuin kuntien työntekijöitä. Iso osa Kelan työntekijöistä kokee, etteivät he tiedä riittävästi siitä, miten asiakkaan tilanne on otettu kunnassa haltuun.
Kelan ja kuntien yhteistyötavat erilaisia eri alueilla
Kyselyn perusteella tavanomaisin sovittu yhteistoimintamuoto on järjestely, jossa Kelan ja kuntien työntekijät selvittävät asiakkaan luvalla asioita keskenään. Vajaa puolet kyselyyn vastanneista myös kertoi, että omalla alueella on käytössä järjestely, jossa Kelan työntekijät voivat konsultoida kunnan sosiaalityöntekijää sovitusta puhelinnumerosta. Erilaiset palveluyhteistyöjärjestelyt, joissa Kelan ja kunnan työntekijät työskentelevät samoissa tiloissa, ovat puolestaan tulosten perusteella harvinaisempia.
Keskisen vakuutuspiirin/asiakaspalveluyksikön alueella näyttää olevan eniten käytössä useita erilaisia yhteisesti sovittuja toimintamalleja, itäisen vakuutuspiirin/asiakaspalveluyksikön alueella puolestaan muita alueita yleisempää on se, ettei Kelan ja kuntien yhteistyölle ole sovittu yhteisesti minkäänlaisia paikallisia toimintatapoja.
Eri alueilla yhteistyössä myös painottuvat erilaiset käytännöt. Esimerkiksi eteläisessä vakuutuspiirissä yhteistyötä tehdään keskimääräistä useammin skype-rinkien, nimettyjen yhteyshenkilöiden ja esimiesten välisten palavereiden muodossa. Läntisessä ja keskisessä vakuutuspiirissä taas näyttää painottuvan muita enemmän toimintamallit, joissa Kelan ja kuntien työntekijät työskentelevät samoissa tiloissa.
Kelan ja kuntien yhteistyön kehittäminen kantaa hedelmää
Niillä alueilla, joissa vastaajat kertovat, ettei Kelan ja kuntien välille ole sovittu paikallisia yhteistyön toimintatapoja, kokemukset yhteistyöstä ovat keskimääräistä kielteisempiä. Vastaavasti niillä alueilla, joissa käytössä on vähintään kolme erilaista yhdessä sovittua toimintatapaa yhteistyölle, vastaajat ovat selvästi tyytyväisempiä Kelan ja kuntien väliseen yhteistyöhön.
Toimiviksi tavoiksi yhteistyön organisoimiselle nousevat kyselyn perusteella muun muassa se, että Kelan ja kuntien työntekijät selvittävät asiakkaan luvalla asioita keskenään. Myös esimerkiksi paikallisesti sovittujen yhteyshenkilöiden nimeäminen sekä Kelan ja kuntien yhteiset skype-ringit ovat työntekijöiden kokemusten perusteella toimivia tapoja yhteistyön sujuvoittamiseksi.
Vaikka työtä ei tehtäisikään saman katon alla, voidaan yhteistyö silti kokea sujuvaksi. Vähän yllättäen samassa paikassa tehtävä asiakasyhteistyö ei näyttäisi vaikuttavan siihen, miten sujuvaksi yhteistyö koetaan.
Tulokset kannustavat seuraamaan myös jatkossa, miten Kelan ja kuntien yhteistyötä tehdään ja miten toimivia erilaiset yhteistyöhön sovitut käytännöt ovat. Parhaita käytäntöjä saadaan näin otettua halutessa käyttöön myös muualla.
