Nykyinen työttömyysturvamme ei tunnista kaikkia itsensä työllistäviä. Siksi heitä koskevat päätökset tehdään pääsääntöisesti summamutikassa.
Epävarmuudessa elävälle suurin lamauttava tekijä on ennakoimattomuus. Hän ei pysty näkemään tulovirtaa kovin pitkälle eteenpäin.
Jatkuvat selvittelyt virastojen kanssa syövät valtavasti voimavaroja. Moni ihminen muuttuu juuri sen takia kulueräksi yhteiskunnalle.
Perustulo vapauttaisi energiaa byrokratian sijaan olennaiseen. Säännöllinen tulo tasapainottaisi taloutta ja estäisi jäämästä ajoittain tyhjän päälle.
Perustulon hyvä puoli on tulojen ennustettavuus.
Perustulon hyvä puoli on tulojen ennustettavuus. Tulojen säännöllisyys on jo sinänsä aktivoiva tekijä.
Perustuloa saaneet kokivat hyvinvointinsa perustulokokeilun päättyessä paremmaksi kuin vertailuryhmään kuuluneet. Perustuloa saaneilla oli vähemmän stressioireita sekä keskittymis- ja terveysongelmia kuin vertailuryhmällä. He myös luottivat vahvemmin tulevaisuuteensa ja yhteiskunnallisiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.
Katsotaanpa hieman, miten minun tilanteeni muuttui, kun perustulon maksaminen osaltani päättyi. Olin itse mukana kaksivuotisessa perustulokokeilussa.
Perustulokokeilun päätyttyä olen asioinut taajaan eri virkailijoiden kanssa. Joudun nyt kuukausittain selvittämään, mikä työllisyystilanteeni on.
Joudun nyt kuukausittain selvittämään, mikä työllisyystilanteeni on.
Soitan silloin tällöin ravintoloissa pianistina. Olenko siis töissä käyvä muusikko, joka ei ole oikeutettu työttömyysturvaan?
Kun muusikon keikkaliksasta jää verojen ja eläkemaksujen jälkeen käteen 50 euroa, ei oikein työstä voi puhua. Sitä huolimatta minut on työllisyystilastoissa merkitty keikkapalkkioiden perusteella työlliseksi.
Entä mitä tapahtuu, kun toimeksiantaja ei maksa ajoissa tai ”oho, unohtaa maksaa” jo tehdystä työstä? Maksun puuttumisesta huolimatta joudun tavalla tai toisella selviytymään arjen menoista.
Hiljattain työ- ja elinkeinopalveluista soitettiin minulle, että olin saanut yritystuloa. Sain kuukaudessa yhden kirjoituspalkkion toimittajan työstä ja seuraavassa kuussa toisen.
Jouduin antamaan asiasta selvityksen saadakseni työttömyysturvaa varten työvoimapoliittisen lausunnon. Odottelen lausuntoa yhä, vaikka lain mukaan minun olisi pitänyt saada sellainen 30 vuorokauden kuluessa.
Olen milloin yrittäjä, milloin pätkätyöllistynyt, milloin apurahan saaja.
Olen milloin yrittäjä, milloin pätkätyöllistynyt, milloin apurahan saaja. On mahdollista, että en siltikään täytä kolumneillani ja lehtijutuillani työttömyysturvan aktiivimallin kriteerejä. En tee töitä tarpeeksi monta tuntia, eikä kirjojen kirjoittaminen ole oikeaa työtä vaan harrastus.
On kiintoisaa nähdä, millainen arvo ja merkitys perustulon hyvinvointivaikutuksille annetaan Suomessa. Kun kokeilun arviointitutkimuksesta saadaan lisää tuloksia, näemme ehkä muutoksia sairausdiagnoosien määrässä ja mielialalääkkeiden käytössä. Pian selviää myös, miten tärkeänä asiana stressittömyyttä pidetään poliittisesti.
Perustulokokeilun analyysista kertoviin ensimmäisiin otsikoihin ainakin päätyi lähes yksinomaan arvio, jonka mukaan perustulokokeilu ei ensimmäisen kokeiluvuoden aikana lisännyt osallistujien työllisyyttä.
Pelkäänpä, että johtopäätös nyt tehdystä perustulokokeilusta tulee olemaan se, että työtön ei saa voida hyvin.
Esimakua on jo saatu, kun sosiaaliturvakeskustelussa taloustieteilijät ovat muistuttaneet, ”ettei ole syytä uskoa perustulon ihmeitä tekevään voimaan, joka poistaisi kaikki elon huolet”.
