Sosiaaliturvaa pohdittaessa on hyvä punnita käsityksiämme ihmisten käyttäytymisestä.
Yhteiskuntatieteissä toistuu oletus ihmisestä rationaalisena homo economicuksena. Oletuksen mukaan ihmisen tavoitteena on optimoida oma taloudellinen etunsa tehdessään kulutus-, säästö- ja työllisyyspäätöksiä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Käyttäytymistaloustieteilijät ovat kuitenkin jo pitkään muistuttaneet meitä rationaalisuuden rajallisuudesta päätöksenteossa. Ihmiset eivät aina tee itselleen taloudellisesti järkeviä päätöksiä, koska saatavilla ei ole riittävästi tietoa tai koska he ovat altistuneet erilaisille kognitiivisille harhoille.
Eläkepotti maksuun ‒ heti vai pikkuhiljaa?
Rationaalisuuden rajoja kuvaa esimerkki Britanniassa käytössä olevista maksuperusteisista eläkkeistä. Ihminen säästää työtuloistaan henkilökohtaista eläkepottia ja on itse vastuussa eläketulojensa riittävyydestä lukuun ottamatta pientä kansaneläkettä. Eläketilille kertyneestä potista on vuoden 2015 eläkeuudistuksen jälkeen voinut vapaasti nostaa varoja 55 vuotta täytettyään.
Uudistuksen jälkeen kerätty tutkimustieto on osoittanut ihmisten tekevän nostopäätöksiä puutteellisin tiedoin. He altistuvat riskille, etteivät eläketulot riitä elinajan loppuun saakka.
Viron eläkeuudistuksen myötä myös virolainen saa halutessaan säästämänsä työeläkkeen kerralla käyttöönsä.
Suomessa ajatushautomo Libera on ehdottanut sosiaaliturvan malliksi perustiliä. Mallissa jokaiselle 18 vuotta täyttävälle avattaisiin säästötili, jolla olisi laskennallinen 20 000 euron alkupääoma. Tilin omistaja voisi nostaa rahaa työttömyys- tai opiskeluajan tuloiksi tai tilapäisesti paikkaamaan pieniä tai epäsäännöllisiä tuloja.
Näin kognitiiviset harhat sotkevat päätöksentekoa
Britannian esimerkki valottaa rationaalisuuden rajallisuutta. Tutkimusryhmäni National Centre for Social Research -tutkimuslaitoksessa toteutti vuosien 2019 ja 2020 aikana Britannian työ- ja eläkeministeriön tilauksesta laajan haastattelututkimuksen.
Tutkimuksessa keskityimme ymmärtämään brittien eläkkeiden nostopäätöksiä ja niiden syitä. Haastattelimme 81 ihmistä, joilla oli maksuperusteinen eläkepotti. Pääasiallisena kohderyhmänä olivat keskituloiset 55–65-vuotiaat.
Ensinnäkin haastateltujen perusteluissa korostui niin sanottu optimismiharha. Ihmiset aliarvioivat kielteisten tapahtumien todennäköisyyden omalla kohdallaan ja siten myös tulevan rahantarpeensa.
Haastatellut uskoivat esimerkiksi pysyvänsä terveinä ja pystyvänsä työskentelemään yli eläkeiän ilman omaishoitovastuita kerryttääkseen eläkettä.
Toisaalta he aliarvioivat elinajanodotteensa – siis elinvuodet, joiden ajaksi eläkesäästöjen tulisi riittää. Nämä optimistiset odotukset toimivat perusteina sekä matalille säästösummille että etupainotteisille eläketulon nostoille.
Toisaalta tutkimuksessa esiintyi nykyisyyden harha. Ihmiset antavat vähemmän arvoa tulevaisuudessa saaduille palkkioille. Osa haastatelluista nosti 55 vuotta täytettyään eläketileiltään rahaa esimerkiksi lomamatkoihin tai remontteihin sen sijaan, että he olisivat jättäneet rahan tilille kasvattamaan eläkeajan tuloa.
Perusteluna haastatteluissa toistui halu elää hetkessä ja nauttia rahasta (vielä) terveenä ja elinvoimaisena sekä haluttomuus ennakoida. Haastateltavat ajattelivat, että mahdolliset ongelmat ratkaistaan, kun ne tulevat eteen.
Mistä apua talouden hallintaan?
Optimismi ja nykyisyyden harha eivät välttämättä tarkoita, etteikö yksilö kykenisi järkevään pitkän aikavälin suunnitteluun.
Kulutus-, säästö- tai työllisyyspäätösten tekemistä voitaisiin tukea esimerkiksi yksinkertaisilla, yhteisillä nyrkkisäännöillä tai oletusasetuksilla, jotka tutkimusten mukaan auttaisivat ihmisten käyttäytymisen ohjaamisessa. Oletusasetus voi tarkoittaa esimerkiksi ohjeita oletussäästötason porrastamiseen tulojen mukaan.
Tärkeää on myös, miten esimerkiksi eläkesuunnittelusta viestitään. Asiat on syytä asettaa oikeisiin mittasuhteisiinsa. Britanniassa eläkenostopäätöksiin vaikuttaa tutkimuksemme mukaan median luoma kuva. Sen perusteella ihmiset pitävät eläkepottia osana säästöjään eivätkä eläkeajan tulona.
Brittieläkkeistä oppia Suomen perustilisuunnitelmiin
Toisin kuin joskus oletetaan, edellä mainitut kognitiiviset harhat eivät koske pelkästään tai edes pääasiassa niitä, joilla on elämänhallinnan ongelmia.
Harhat vaikuttavat yhtä hyvin myös keskiluokkaisiksi miellettyihin ihmisiin. Haastattelemistamme keskituloisista briteistä suurin osa oli asunnonomistajia.
Britannian esimerkki osoittaa, että rationaalisuuden rajat on otettava huomioon tehtäessä olettamuksia ihmisten käyttäytymisestä. Siihen sosiaaliturvankin tutkimus lopulta nojaa.
