Väestön ikääntyminen pakottaa etsimään toimivia keinoja kasvavien sosiaali- ja terveysmenojen hillitsemiseksi. Tämä mielessään Kelan tutkija Sari Kehusmaa ryhtyi selvittämään terveystaloustieteen väitöskirjaansa varten, mitkä tekijät vaikuttavat ikäihmisten palvelujen käyttöön sekä niistä syntyviin kustannuksiin.
Väitöskirjan aineisto kerättiin osana Kelan Ikääntyneiden kuntoutuksen vaikuttavuustutkimusta, IKÄ-hanketta, ja sitä täydennettiin THL:n Hoitoilmoitusrekisterin sekä Kelan etuusrekisterin tiedoilla. Tutkimuksessa seurattiin heikkokuntoisten vanhusten palvelujen käyttöä.
Perehtyessään aineistoon Kehusmaa huomasi, että iso joukko kotona asuvista heikkokuntoisista vanhuksista ei käyttänyt minkäänlaisia palveluita. Moni vanhus pärjäsi kotona ilman palveluita, koska sai apua omaisiltaan. Omaishoidon rooli oli niin merkittävä, että siitä tuli keskeinen osa väitöskirjaa.
”Omaishoito korvaa paljon kunnan palveluita. Olen tyytyväinen, että pystyimme tekemään omaishoidon kustannusvaikutuksista tarkkoja laskelmia”, Kehusmaa iloitsee.
Budjettivaikutusten analyysissä ja konkreettisten säästöjen laskemisessa auttoi tarkka tieto yksittäisten ikääntyneiden palvelutarpeesta sekä palvelujen käytöstä. Tutkimus osoitti, että ilman omaisia ikäihmisten hoidon menot olisivat joka vuosi 2,8 miljardia euroa nykyistä suuremmat. Summa on valtava, sillä vuonna 2011 kaikkiin vanhusten palveluihin käytettiin yhteensä 2,2 miljardia euroa.
”Toiset ovat pitäneet tulosta itsestäänselvyytenä, ja toiset taas laskuvirheenä”, tutkija kertoo kahtia jakautuneista kommenteista.
Järjestelmän epäkohdat tulevat kalliiksi
Kehusmaa toteaa, että omaishoidon tukea olisi taloudellisesti perusteltua maksaa nykyistä useammalle, sillä tuen menot ovat vain pieni siivu aikaansaaduista säästöistä. Samaa mieltä oli keväällä 2014 kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman laatinut työryhmä, jonka jäsen myös Kehusmaa oli.
Omaishoidon tukea saa ainoastaan noin 40 000 suomalaista, vaikka vaativan ja raskaan omaishoidon kriteerit täyttää noin
60 000 hoitajaa. Kehusmaa on laskenut,
että vaikka tuki myönnettäisiin 20 000 uudelle omaishoitajalle, heidän työnsä säästäisi yhteiskunnan rahaa edelleen 338 miljoonaa euroa. Säästöjä syntyy varsinkin palveluasumisesta ja laitoshoidosta, mutta myös terveydenhuollosta, sillä omaisten hoitamien vanhusten sairaalajaksot ovat selvästi lyhyempiä.
Omaishoidon tukeminen edesauttaisi hoitajaksi ryhtymistä. Ongelmana on kuitenkin, että kunnat tukevat omaishoitoa vaihtelevasti ja eri perustein. Tuen määrärahoja myös alimitoitetaan, eikä tukea ole saatavilla, kun määrärahat on käytetty.
”Kun tukeen ei ole subjektiivista oikeutta, suomalaiset hoitavat hyvin heikkokuntoisiakin omaisia ilman tukea”, Kehusmaa toteaa.
”Kunta toimii nyt vapaamatkustajana. Tukia leikataan ja tuen saajia pudotetaan pois tuen piiristä. Silti nykyiset hoitajat hoitavat omaisensa.”
Pitkällä aikavälillä järjestelmän epäkohdat ja epävarmuus voivat johtaa tutkijan mukaan siihen, että yhä harvempi suomalainen ryhtyy omaishoitajaksi. Tämä kiihdyttäisi palvelumenojen kasvua. ■
LUE LISÄÄ > Sari Kehusmaan terveystaloustieteen väitöskirja ”Hoidon menoja hillitsemässä. Heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten palvelujen käyttö, omaishoito ja kuntoutus” tarkastettiin 15.8.2014 Tampereen yliopistossa.