Suomen sosiaali- ja veropoliittisessa keskustelussa törmää nykyisin melko usein mikrosimulointimalleilla tehtyihin laskelmiin ja arvioihin. Pari vuotta sitten tuli käyttöön uusi mikrosimulointimalli, SISU.
Verotuksessa ja sosiaaliturvassa mikrosimulointiin tarvitaan yksilö- tai kotitalouskohtaista aineistoa tuloista, varallisuudesta, asunnoista ja asumismenoista, kotitalouksien rakenteesta, henkilöiden iästä ym. Tällaista aineistoa (josta henkilöiden tunnistetiedot on poistettu) kutsutaan mikroaineistoksi tai -dataksi. Mikrosimulointimallissa dataan yhdistetään tietokoneohjelma tai -ohjelmia, joihin on koodattu tuloverolakien ja sosiaaliturvalakien keskeiset laskukaavat. Mikrosimulointimalli koostuu sitä varten muokatusta mikrodatasta ja sitä käyttävästä tietokoneohjelmasta.
Mikrosimulointimalli koostuu sitä varten muokatusta mikrodatasta ja sitä käyttävästä tietokoneohjelmasta.
Tällaisten mallien käyttö on viime vuosina yleistynyt tietokoneiden tehon ja nopeuden kasvaessa. Tallennettua mikrodataa on myös entistä enemmän käytettävissä. Verohallinnon, Kelan, työttömyyskassojen ja työeläkelaitosten datat ovat tässä keskeisiä, luonnollisesti yhdistettynä Tilastokeskuksen väestöaineistoihin.
Toisaalta mallilaskelmien tarve on kasvanut: vero- ja sosiaaliturvajärjestelmät ovat niin mutkikkaita, ettei eri osien yhteisvaikutuksia voi kunnolla selvittää ilman mikrosimulointia. Kaivataan myös entistä tarkempia laskelmia entisajan tupakka-aski- tai ruutupaperiharjoitelmien sijaan.
Suomessa malleja rakennettiin aluksi eri ministeriöissä ja valtionlaitoksissa ilman koordinaatiota. Tällöin tutkijoiden oli vaikea saada malleja käyttöönsä. 2010-luvun alussa tilanne muuttui, kun valtiovarainministeriö (VM) ryhtyi koordinoimaan uuden mallin rakentamista.
Työn tuloksena syntyi avoimeen käyttöön tarkoitettu SISU, joka on jo melko laajasti eri valtionlaitosten, etujärjestöjen ja tutkijoiden käytössä. Eduskunnan tietopalvelun kautta myös puolueet ja eduskuntaryhmät pääsevät käyttämään sitä. Uutta on erityisesti se, että SISU-mallissa voidaan hyödyntää laajaa, noin 800 000 henkilön otosta Suomen väestöstä. Aikaisemmin oli tyydyttävä paljon pienempään, 25 000–30 000 henkilön otokseen.
SISU-mallissa voidaan hyödyntää laajaa, noin 800 000 henkilön otosta.
SISU-mallia pitää yllä, päivittää ja kehittää Tilastokeskus. Kelan tutkimusosastolla on ollut merkittävä rooli mallin rakentamisessa. Kelan ja Tilastokeskuksen sopimuksen mukaisesti Kelan tutkijat osallistuvat edelleen mallin päivittämiseen ja kehittämiseen. Yhteistyössä on mukana myös muita laitoksia, kuten VM sekä sosiaali- ja terveysministeriö.
SISU-malli on ns. staattinen malli, jonka avulla voidaan tutkia lakimuutosten välittömiä vaikutuksia eri väestöryhmien tuloihin sekä valtion ja kuntien talouteen. Staattisella mallilla voidaan selvittää erilaisten uudistusten voittajia ja häviäjiä, valtion menojen kasvua tai säästöä, vaikutuksia tulonjakoon Gini-kertoimilla tai köyhyysasteilla kuvattuna, verotuksen ja tulonsiirtojen yhteisvaikutuksia jne.
Staattisessa mallissa olemassa olevia tuloja jaetaan uudestaan. Sen sijaan ei kysytä, mitä vaikutuksia jollakin verolain tai sosiaalietuuden muutoksella on ihmisten käyttäytymiseen. Suomessa ei ole vielä kunnolla kokemusta sellaisesta mikrosimuloinnista, jossa pyritään selvittämään muutosten vaikutuksia työmarkkinakäyttäytymiseen – vaikka se kiinnostaa eniten. Tällöin kuitenkin törmätään vaikeampiin ja teoreettisempiin kysymyksiin kuin staattisissa malleissa ja tulosten tulkinnassa on oltava varovaisempi.
Dynaamisissa malleissa koodi muuttaa malliväestöä: niissä ihmiset syntyvät, valmistuvat koulutuksesta, työllistyvät, joutuvat työttömiksi, eläköityvät ja myös kuolevat. Dynaamisia malleja käytetään erityisesti pitkän aikavälin eläkepoliittisissa laskelmissa. Vuonna 2014 Eläketurvakeskus julkisti ELSI-mallin, joka on ensimmäinen vakavasti otettava tällainen malli Suomessa. Sekin on merkki mikrosimulointiosaamisen vahvistumisesta.