Sosiaaliturvan uudistamisen kokonaisuus on kimurantti juttu. Jos muutat yhtä parametria, se vaikuttaa koko järjestelmän toimintaan. Otetaan esimerkiksi yksi merkittävä yksityiskohta työttömyysturvajärjestelmän sisällä, nimittäin peruspäivärahan tai työmarkkinatuen korotuksen kohdentuminen.
Työttömyyteen kytkeytyvä perusturva, siis työmarkkinatuki tai peruspäiväraha, on tällä hetkellä 32,40 euroa päivää kohti eli 696,60 euroa kuukaudessa. Moni on sitä mieltä, että perusturvaa tulisi korottaa, koska vähimmäisetuuksien varassa olevat henkilöt ovat usein vaikeassa elämäntilanteessa. Mielestäni ihan validi vaatimus.
Korotus koskee kaikkia
Mutta tiesitkö, että jos nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän puitteissa korottaa perusturvaa, tulee samalla korotettua myös ansiopäivärahoja?
Perusturvan korotus koskee siis kaikkia työttömyysturvaa saavia, ei pelkästään vähimmäismääräisiä päivärahoja. Oikeastaan pitäisi puhua työttömyysturvan korotuksesta. Ansiopäivärahan suuruus on lainsäädännössä nidottu kiinni peruspäivärahan suuruuteen.
Havainnollistetaan asiaa korottamalla perusturvaa 3 eurolla päivää kohti eli noin 65 eurolla kuukaudessa. Perusturvan korotus ei nosta pelkästään perusturvan tasoa, vaan myös ansiosidonnaisen ansio-osaa. Toisin sanoen hyöty ei kohdistu pelkästään vähimmäisetuuden varassa oleville, vaan myös esimerkiksi 3 600 euroa kuukaudessa ennen työttömyyttään ansainnut saa tämän jälkeen korkeampaa ansiopäivärahaa.
Itse asiassa järjestelmä on sillä tavalla eriskummallinen, että oikein korkeaa päivärahaa saavat hyötyvät perusturvan korotuksesta euromääräisesti eniten. Esimerkiksi edellä mainittu 3 600 euroa tienannut henkilö saa tässä esimerkissä 107 euron korotuksen päivärahaansa.
Korkeaa päivärahaa saavat hyötyisivät rahallisesti eniten perusturvan korotuksesta.
Voi olla ihan tarkoituksenmukaista korottaa sekä perusturvaa että ansioturvaa samanaikaisesti. Mutta voi myös olla toisin. Jos uudistuksen motivaatio on nimenomaisesti parantaa perusturvan varassa olevien asemaa ja jos budjetti on tiukka, voi olla tarkoituksenmukaista kohdentaa työttömyysturvan korotus pelkästään vähimmäisetuuksiin. Näin kun saa vielä kaiken lisäksi suotuisamman tulonjakovaikutuksen.
Toinen mahdollinen uudistuksen tapa on sellainen, että perusturvan korotus kohdentuu ainoastaan minimiturvalla oleville ja muiden asema pysyy muuttumattomana. Käytännössä tämä olisi mahdollista toteuttaa lisäämällä lainsäädäntöön yksi lisäparametri ja toinen lisäparametri korotetuille etuuksille – siis hyvin vaivatonta.
Toki vielä tyylikkäämpi vaihtoehto olisi muokata malli Ruotsin tyyliseksi, jolloin päiväraha määräytyisi korvausasteena eli suhteessa palkkaan, ja olisi täten riippumaton vähimmäispäivärahan tasosta.
Minkälaisista euromääristä ja tulonjakovaikutuksista tässä yhteydessä puhutaan? Tehdäänpä muutama laskelma Tilastokeskuksen ylläpitämällä oivallisella SISU-mikrosimulointimallilla. Lasketaan ensiksi, mitä maksaisi edellä piirretty perusturvan 3 €/pv eli 64,5 €/kk korotus nykymallin mukaisesti (uudistus 1). Lasketaan sen jälkeen, paljonko kyseinen korotus maksaisi, jos se suunnattaisiin vain ja ainoastaan työttömyysturvan vähimmäismäärän korotukseen (uudistus 2). Taulukko 1 kertoo laskelmien tulokset.
3 euron korotus perusturvaan maksaisi nykyjärjestelmällä 150 milj. euroa vuodessa.
Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan kolmen euron korotus maksaisi julkiselle taloudelle nettona reilu 150 miljoonaa euroa mikäli se tehtäisiin nykyjärjestelmän puitteissa. Jos sen sijaan ”vuoto” ansiopäivärahaan tilkittäisiin tekemällä uudistus kuvion 2 mukaisesti, olisi hintalappu noin puolet tästä.
Järjestelmän uudistus tiputtaisi kustannusten nousun puoleen.
Ensimmäisessä uudistusvaihtoehdossa työttömyysturvamenot kasvaisivat 311 miljoonaa euroa, josta 41 prosenttia olisi ansioturvaa. Toisessa uudistuksessa työttömyysturvamenojen lisääntyminen kohdentuisi työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa saaviin.
Voin jo tässä vaiheessa sanoa, että toinen tapa tehdä uudistus kohdistuisi tehokkaammin vähimmäismääräistä työttömyysturvaa saaviin. Mutta tarkastellaan asiaa vielä vähän tarkemmin pienituloisuuslukujen pohjalta.
Gini-kertoimen muutos on hieman suurempi kalliimman uudistuksen tapauksessa. Kahden edellä mainitun uudistuksen vaikutus pienituloisuuteen on hyvin samanlainen. Uudistus nostaisi staattisesti arvioiden noin 4 000 henkilöä pienituloisuusrajan yläpuolelle. Pienituloisuuteen liittyvä johtopäätös näyttää olevan, ettei ansiosidonnaisen työttömyysturvan ansio-osan muuttaminen kauheasti heiluta pienituloisuusasteita.
Miten korottaa perusturvaa tehokkaasti?
Vaikka edelliset kaksi uudistusta ovat tulonjakovaikutuksiltaan hyvin samankaltaisia, niin kohdistetumpi malli eli uudistus 2 maksaa noin puolet vähemmän. Keskimäärin yhden pienituloisen nostaminen köyhyysrajan yläpuolelle maksaa nykyjärjestelmän puitteissa peruspäivärahaa nostamalla noin 38 000 euroa, kun kohdennetumman mallin tapauksessa ”vain” noin 18 000 euroa. Pienituloisuuden vähentämisen tehokkuudessa kohdennetumpi uudistus on samaa luokkaa kansaneläkkeen korottamisen kanssa.
Johtopäätöksiä
Jos päättäjä haluaa korottaa perusturvaa työttömyysturvassa, tulisi hänen kysyä itseltään, tarkoittaako hän vain ja ainoastaan vähimmäisetuuksia eli peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea vai tarkoittaako hän myös ansiopäivärahojen korottamista. Korotusten kohdentaminen vähimmäisetuuksiin on pienituloisuuden vähentämisessä puolet kustannustehokkaampaa julkisen rahan käyttöä.
Näitä asioita voisi tulevan hallituksen sosiaaliturvauudistusta valmisteleva ryhmä käsitellä.
Lainsäädännöllisesti uudistus olisi suoraviivainen, mutta mutkistaisi toki työttömyysturvan määräytymistä entisestään. Tyylikkäämpi vaihtoehto olisikin muuntaa ansiopäivärahan määräytyminen suoraan palkkasuhteeksi eli korvausasteeksi, jolloin ansiopäivärahan määrä olisi automaattisesti riippumaton vähimmäisetuuden suuruudesta. Tämä malli olisi päivärahan saajan näkökulmasta myös helpommin ymmärrettävissä.
Olisivatkohan nämäkin asioita käsiteltäväksi tulevan hallituksen sosiaaliturvauudistusta valmistelevalle ryhmälle?
