Syrjäytyminen ei ole yksilöllinen ominaisuus, vaan ilmiö, jossa yksilö joutuu tahtomattaan ulos yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Kela ja sosiaali- ja terveydenhuolto voivat olla osallisina syrjäyttämisessä. Kun puhutaan nuorten syrjäytymisen ehkäisystä, epäselväksi on jäänyt, kenen oikeastaan pitäisi ”tehdä jotain”.
Liian usein nuoren hoito on tilanteen vakavuuteen nähden liian kevyttä tai se saattaa jopa puuttua kokonaan.
Kelaan tulee säännöllisesti lääkärinlausuntoja, joilla haetaan sairauspäivärahaa, koska nuori ei pysty opiskelemaan masennuksen tai ahdistusoireiden vuoksi. Liian usein nuoren hoito on tilanteen vakavuuteen nähden liian kevyttä tai se saattaa jopa puuttua kokonaan. Huolestuttavaa on, ettei aina ole sovellettu tiedossa olevia hyvän hoidon käytäntöjä tai suosituksia.
Huolestuttavaa on, ettei aina ole sovellettu tiedossa olevia hyvän hoidon käytäntöjä tai suosituksia.
Arviolta noin 20 % mielenterveyden häiriöistä kärsivistä on Suomessa hyvän hoidon piirissä ja 50 % kokonaan hoidon ulkopuolella. Minkä tahansa muun kuin psykiatristen sairauksien kohdalla tällaista tilannetta ei pidettäisi hyväksyttävänä.
Herätys! Nuorten syrjäytymisen ehkäisy kuuluu kaikille
Nuorten syrjäytymisen ehkäisy kuuluu meille kaikille. Yksi keino on tutkia toimintatapoja, jotka huomaamatta työntävät nuoren ulos opiskelu- ja työelämästä. Tarpeellisesta mielenterveyshoidosta paitsi jääminen on kiistatta yksi niistä. Vaikka nuorelle myönnettäisiin sairauspäiväraha tai jopa eläke, se harvoin auttaa nuorta paranemaan.
Psykiatreja tarvitaan toki lisää, mutta ongelma ei kuitenkaan ole puhtaasti lääketieteellinen. Kun nuoren tila heikkenee ja esimerkiksi poissaoloja koulusta alkaa kertyä, hänen ympärillään on aina useita tahoja, jotka voisivat tunnistaa tilanteen. Huoli nuoren voinnista saattaa herätä vanhemmilla, kavereilla, oppilashuollossa tai nuorisotyössä. On kuitenkin epäselvää, miten tulee toimia, kehen otetaan yhteyttä ja kuka tekee mitäkin. Nuori ei välttämättä itse osaa apua hakea, varsinkaan jos voimia ei ole.
Ongelma ei ole puhtaasti lääketieteellinen.
On tarpeellista rakentaa yhteisesti sovitut toimintatavat, joissa tunnistetaan, selvitetään, hoidetaan ja tuetaan nuorta pitkäjaksoisesti. Kelalla on monipuoliset kuntoutus- ja tukimahdollisuudet, kuten esimerkiksi kuntoutuspsykoterapia ja lukuisat erilaiset kuntoutustoimet ammatillisen kehittymisen tueksi. Ilman nuoren yksilöllisten tarpeiden tunnistamista ja ohjausta nämä tukitoimet jäävät hyödyntämättä.
Vaikka terveydenhuolto, Kela tai sosiaali- ja nuorisotyö eivät yksinään voi ratkaista nuorten syrjäytymisen ongelmaa, ne ovat kaikki siinä osallisina. Yksi tärkeä keino on sairauksien perusteelliset tutkimukset ja aktiivinen, hyvä hoito. Toimintakyvyn kohentamisen tai kuntoutuksen keinot eivät voi korvata hyvää lääketieteellisestä hoitoa.
