Piirroksessa puolueet ovat riisumassa enkelinasunsa ja alta paljastuu kokoomuksen kypäräpappi, maalaisliiton isäntämies, SDP:n laiha duunari, SKDL:n proletaari ja RKP:n viiksivallu.
Karin pilailun kohteena olivat helmikuun alussa järjestetyt, noottikriisin jälkeiset hajotusvaalit. Karin näkemys vaalien alla annettujen vaalilupausten pitävyydestä oli kyyninen. Vai oliko Kari vain realisti? Onko tilanne ratkaisevasti muuttunut reilussa
40 vuodessa?
Vaalien alla ollaan köyhän asialla ja luvataan kaikille parempaa huomista.
Vaalilahjat jaossa
Vaalien alla puolueet puhuvat vaaliohjelmissaan Sari Sairaanhoitajan puolesta, ovat eläkeiän pakkonostoa vastaan, parantavat perusturvaa, ovat köyhän asialla, panostavat koulutukseen, lupaavat työtä ja toimeentuloa, kaikille parempaa huomista.
Vaalien läheisyys ei vaikuta ainoastaan siihen, että poliitikkojen kielenkannat ovat löysemmällä ja lupaukset herkemmässä. Vaalien läheisyys näkyy myös budjettipolitiikassa.
Vaalien alla jaetaan erilaisia vaalilahjoja, mikä näkyy menojen kasvuna. Ei esimerkiksi liene sattumaa, että takuueläke tuli voimaan juuri vaalien alla maaliskuussa 2011.
Lunastamattomat lupaukset
Suomen poliittisessa järjestelmässä hallitukset ovat olleet laajapohjaisia koalitiohallituksia. Erityistä ovat lisäksi olleet blokkirajat ylittävät hallituskoalitiot. Sateenkaarihallitusten kaltaisia yhdistelmiä ei muissa maissa ole juurikaan nähty.
Laajoissa koalitioissa puolueiden toiveiden ja vaalilupausten saaminen hallitusohjelmaan ja ohjelman toteuttaminen ovat monen vaikean kompromissin takana. Mitä enemmän värejä hallituksessa on, sitä vaikeampaa päätöksenteko. Vaalijulistukset ovat viitteellisiä tahdonilmauksia ja kuuluvat sarjaan ”jos olis valtaa niin kuin on mieli”.
Äänestäjät kuitenkin odottavat lupausten toteuttamista. Kun lupaukset eivät näytä täyttyvän, niin petytään politiikkaan ja poliitikkoihin. Eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen mukaan luottamus eduskuntaan ja poliitikkoihin on Suomessa heikompaa kuin muissa Pohjoismaissa, mutta sen sijaan luottamus lakiin ja järjestykseen on meillä vankkaa.
Eduskuntaan suuresti luottavia on Suomessa vajaa 20 prosenttia ja poliittisiin puolueisiin luottavia vajaa 10 prosenttia. Sitä vastoin runsas 70 prosenttia pitää poliisia erittäin luotettavana. Kuten Mikko Niemeläkin toteaa jäljempänä kolumnissaan: kansa luottaa hallintoon, muttei päätöksentekijöihin.
Ikävä päätös vai uudelleenvalinta?
Politiikka on syklinen ilmiö. Lupaukset ja lahjat annetaan ennen vaaleja, ja ikävät päätökset on tehtävä heti vaalien jälkeisinä vuosina. Mitä lähemmäksi vaalit tulevat, sitä vaikeampi ikäviä asioita on viedä läpi.
Koalitiohallitusjärjestelmässä on aina vaara, että joku lipeää porukasta. Tästähän meillä on esimerkkejä. Toki kipeillekin päätöksille saadaan poliittinen kannatus, jos päätökset koetaan oikeudenmukaisiksi.
Usein ikäviin päätöksiin pätee vanha sanonta: poliitikot kyllä tietävät, mitä pitää tehdä, mutta he eivät tiedä, miten tulla uudelleen valituiksi. Kari kuvasi helpoimman keinon.
