Vuodenvaihteessa päättyneessä Kelan tekstien kehittämisohjelmassa selkeän kielen asiantuntemus tuotiin osaksi asiakkaille suunnattujen tekstien tuottamista. Kehittämisohjelmaa varten Kelan kielenhuoltajien määrä nostettiin kahdesta viiteen.
Yksittäisten virastojen panostus selkeään kieleen ei kuitenkaan riitä korjaamaan hallinnon kielen ongelmia. Koko hallinto toimii tekstien varassa, joten merkittävä osa hallinnon työntekijöistä kirjoittaa työkseen. Silti kirjoittamista ei useinkaan hahmoteta toimenkuvan keskeiseksi osaksi.
Tekstit kiertävät virastosta toiseen, joten kielestä johtuvat ongelmatkin ovat yhteisiä. Lopulta joku kuitenkin joutuu käyttämään aikaa ajattelutyöhön, jota monimutkaisen hallinnollisen asian tulkinta ja yleistajuistaminen vaatii.
Tehokkainta olisi, että se tehtäisiin jo samalla, kun tekstiä kirjoitetaan. Kirjoittamisvaiheessa säästetyt tunnit muuttuvat helposti kokonaisiksi työpäiviksi, kun tekstiä selkeytetään jälkikäteen jossain muualla. Vastuu tekstin tulkinnasta ei saisi jäädä lukijalle silloinkaan, kun lukijakin on asiantuntija.
Kielen ongelmien korjaaminen vaatii ammattitaitoa
Itse uskon, että hyvä lääke epäselvästä kielestä johtuviin ongelmiin olisi suomen kielen ja kielenhuollon ammattilaisten palkkaaminen mahdollisimman moneen virastoon. Nyt meitä on vielä harvassa.
Tähän asti erilaiset selkeän kielen oppaat ja koulutukset ovat olleet pääkeino, jolla hallinnon kieleen on yritetty vaikuttaa. Niitä on ollut olemassa vuosikymmeniä, mutta ongelmat jatkuvat. Vika ei ole oppaissa, kouluttajissa eikä tekstejä kirjoittavissa asiantuntijoissa. Kielen ongelmat vain on paljon helpompi huomata kuin korjata.
Tekstien selkeyttäminen ja kieleen liittyvä osaaminen on vaativaa asiantuntijatyötä siinä missä muutkin asiantuntijatyöt. Vain pieni osa siitä on tiivistettävissä yleispäteviksi nyrkkisäännöiksi ja toimintaohjeiksi. Emmehän laske muitakaan asiantuntemusta vaativia töitä pelkkien itseopiskelumateriaalien varaan. Sanakirja tai lakikirja ei voi koskaan korvata kääntäjää tai juristia. Kirjojen tulkinta ja soveltaminenkin vaatii osaamista, eikä niihin tietenkään voida tiivistää koko monimutkaista todellisuutta, johon asiantuntija joutuu työssään jatkuvasti ottamaan kantaa. Oppaita ja koulutuksiakin ehdottomasti tarvitaan, mutta ne ovat siis koko ajan olleet vain osa ratkaisua.
Koronaepidemian aikana puheita selkeän kielen merkityksestä on alkanut kaikua monesta suunnasta. Selkeä kieli ei kuitenkaan tule todeksi puhumalla siitä. Kielen selkeyttämiseen tarvitaan tekijöitä.
Kelassa tekstien kehittämisohjelma päättyi vuodenvaihteessa, mutta työ selkeän kielen eteen onneksi jatkuu. Jatkossakin Kelan asiakastekstejä kirjoittavilla asiantuntijoilla on käytettävissään viiden kielenhuoltajan työpanos.
Toivon, että jo lähitulevaisuudessa monissa muissakin virastoissa toimitaan samoin: panostetaan selkeään kieleen ja palkataan kielenhuoltajia.
