Pari vuotta sitten pyörittelin työssäni uunituoreita Ison-Britannian vuosittaisen asennekyselyn tuloksia ja yllätyin. Liki kolmannes briteistä oli sitä mieltä, että alle kouluikäisen lapsen äidin tulisi tehdä osa-aikatyötä ja isän kokoaikatyötä.
Suomessa kasvaneena olin tottunut malliin, jossa molemmat vanhemmat tekevät täyttä työviikkoa, ellei äiti ole kotihoidontuen turvin kotona. Sen sijaan briteistä vain kuusi prosenttia uskoi, että kummankin vanhemman pitäisi olla kokoaikatyössä.
Pohdin, kertoivatko luvut vastaajien sukupuolirooleihin liittyvistä asenteista. Vaikka sukupuolten välinen tasa-arvo koetaan Isossa-Britanniassa tärkeäksi, on tasa-arvoista roolien jakoa avioliitossa puoltavien osuus kuitenkin selkeästi pienempi kuin esimerkiksi Ruotsissa.
Perhepolitiikka vaikeuttaa äitien työssäkäyntiä
Vastaukset saattoivat toisaalta kuvastaa perhepolitiikan luomia rajoitteita. Niistä yksi oleellisimmista on päivähoidon saavutettavuus. Britanniassa päivähoito on koko 2000-luvun ollut OECD-maiden kalleimpien joukossa: kahden lapsen täysipäiväinen päivähoito kustantaa keskimäärin 25 prosenttia keskituloisen pariskunnan palkasta, kun Suomessa vastaava luku on 15 prosenttia.
Myös koulupäivän jälkeinen iltapäivätoiminta on kallista – ja yhtä lailla oleellinen asia koulunsa 4-vuotiaana aloittavien brittilasten vanhemmille. Monilla vanhemmilla ei olekaan varaa mennä töihin.
Usein vanhemmista se, joka tienaa vähemmän, jättäytyykin perheellistymisen myötä osa-aikatyöhön tai kokonaan pois töistä. Tällä on monenlaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia, sillä perheellisten naisten siirtyminen osa-aikatyöhön vaikuttaa Britanniassa tutkimusten mukaan kielteisesti palkkatasa-arvoon ja naisten urakehitykseen.
Kallis päivähoito tekee lastenhoidosta palapelin
Erot lastenhoidon kalleudessa Suomen ja Britannian välillä heijastuvat myös siihen, miten perheet järjestävät hoidon.
Britanniassa on selvästi enemmän lapsia osa-aikaisessa päivähoidossa kuin Suomessa. Lisäksi 40 prosenttia lapsista saa arjessaan viikoittain hoivaa perheen ulkopuolisilta henkilöiltä, kuten isovanhemmilta. Suomessa vastaava prosentti on nollan tuntumassa. Britanniassa naisten eläkeikä on viime aikoina noussut, minkä voi odottaa entisestään hankaloittavan pienten lasten äitien asemaa työmarkkinoilla.
Suomessa pienimpien lasten äidit hoitavat muihin OECD-maihin ja myös Isoon-Britanniaan verrattuna usein lapsiaan kotona. Siihen kenties vaikuttaa kotihoidon tuki, joka on suomalaisen sosiaaliturvan erityispiirre.
Alle 14-vuotiaiden lasten äitien työllisyysaste on kuitenkin Suomessa ja Isossa-Britanniassa samalla tasolla. Sen sijaan osa-aikatyötä tekevien äitien osuus on Britanniassa huomattavasti korkeampi.
Osa-aikatyötä halutaan helpottaa myös Suomessa
Havahduin näkemään elämäntilanteet tilastojen takaa omassa työympäristössäni. Työpaikallani 120 työntekijän tutkimuslaitoksessa ei yksikään alle yläasteikäisen lapsen vanhempi tehnyt täysipäiväistä työviikkoa. Useimmille lastenhoidon palapeli koostui kotihoidosta, isovanhempien avusta, repaleisista työviikoista ja pitkistä työmatkoista Lontoon esikaupunkialueille noutamaan lapsi päivähoidosta tai koulusta.
Vanhempien osa-aikatyö ei toki itsessään ole huono asia. Suomessa osa-aikatyötä on julkisessa keskustelussa toisinaan ehdotettu lievittämään vanhempien kuormittumista. Kesällä 2022 voimaan tullut perhevapaauudistus helpottaakin osa-aikatyön ja perhevapaan yhdistämistä.
Suomessa osa-aikatyöhön toivottavasti siirrytään Britanniaa harvemmin olosuhteiden pakosta. Toivoisin myös osa-aikatyön jatkossakin jakautuvan Suomessa Britanniaa tasaisemmin sukupuolten välillä.
