Kunnan palvelut omaishoidon tukena: eri palvelujen käyttö ja tarve.
Kela teki kesällä 2014 kyselytutkimuksen 4 000 viralliselle omaishoitajalle. Tiettävästi kyseessä oli ensimmäinen valtakunnallisesti kattava tiedonkeruu omaishoitajista. Omaishoitajat vastasivat kyselyyn poikkeuksellisen ahkerasti. Varsinaisten kysymysvastausten lisäksi saimme yli 1 000 avovastausta, joissa omaishoitajat halusivat omin sanoin purkaa tuntojaan ja tehdä kehittämisehdotuksia.
Kyselyn tavoitteena oli kuvata omaishoitajien ja omaishoitoperheiden tilannetta. Kysyimme muun muassa omaishoidon tuesta, vapaista sekä niiden käytöstä, palvelujen ja etuuksien käytöstä, palvelutarpeesta ja taloudellisesta tilanteesta sekä omaishoitajan jaksamisesta.
Toimivat palvelut ovat omaishoidon edellytys
Omaishoito on sosiaaliturvan näkökulmasta kokonaisuus, joka koostuu omaishoitajalle maksettavasta rahallisesta korvauksesta, omaishoidettavan ja -hoitajan saamista kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista sekä omaishoitajan vapaapäivistä. Kyselyyn vastanneiden omaishoitajien arvion mukaan kaksi kolmesta hoidettavasta tarvitsisi ympärivuorokautista hoitopaikkaa, jos omaishoitoa ei olisi. Siten omaishoito korvaa usein laitoshoitoa tai muuta vastaavaa hoitoa.
Omaishoito on usein raskasta ja vaativaa, minkä vuoksi omaishoidon tueksi kotiin järjestettävät palvelut ovat tärkeitä – ja usein omaishoidon edellytys. Moni vastaaja otti esille sen, että palveluiden saaminen vaatii huomattavasti työtä varsinaisen hoitotyön lisäksi. Omaishoidon alkaessa tehdään hoito- ja palvelusuunnitelma, mutta sittemmin omaishoitoperhe on apua tarvitessaan käytännössä pitkälti omien voimiensa ja taitojensa varassa. Omaishoitajat kuvailivat tilannettaan muun muassa näin.
”Vaikka on mahdollisuuksia saada ulkopuolista apua, niin se on aika muodollinen, päätösten teko kestää ja vaatii aikaa + papereiden täyttämistä.”
Aiemmat tutkimukset osoittavat, että omaishoitajille tarjotut palvelut eivät useinkaan ole niitä, joita omaishoitoperheissä tarvittaisiin. Tunnetuin epäkohta on omaishoitajien vapaiden järjestäminen. Kolmannes vastaajista, joille oli myönnetty kolme vapaapäivää kuukaudessa, ilmoitti, ettei ole käyttänyt vapaitaan. Neljännes oli käyttänyt vain osan vapaapäivistään. Syynä oli usein se, että hoidettava vastustaa ja aina hoitaja itsekään ei koe vapaata tarpeelliseksi. Kolmen päivän vapaasta voi myös mennä huomattava osa sijaishoitopaikkaan siirtymiseen.
Sijaishoitaja pankista?
Väsynyt omaishoitaja ei jaksa hoitaa, ei ainakaan hyvin. Vuodesta 2011 lähtien omaishoitajan lomien ajaksi on sijaisomaishoitajaksi voitu palkata perheen läheinen. Tämä on toiminut hyvin – kotiin tullut tuttu hoitaja kelpaa niin hoidettavalle, omaishoitajalle kuin kunnallekin. Kaikilla ei kuitenkaan ole lähipiirissään sopivia hoitajaehdokkaita. Kunnissa onkin ideoitu sijaishoitajapankkeja. Tämän idean soisi yleistyvän.
Kyselyssä korostui palvelujen välttämättömyys: Jos omaishoitajan kokemaa palvelujen tarvetta ei huomioida, kuormittumisen riski kasvaa. Hyvä palvelujen suunnittelu ja niiden ajoittaminen yhdessä omaishoitajan kanssa parantavat olennaisesti omaishoitotilannetta.
Yksi ihminen auttamassa
Asiakkaan ja palvelujen parempaa kohtaamista voidaan auttaa palveluohjauksella, jossa asiakas ja viranomainen pyrkivät yhdessä löytämään parhaat palvelut juuri kyseiselle asiakkaalle. Kyselyymme vastanneista omaishoitajista vain 57 % ilmoitti saaneensa palveluohjausta. Moni kaipasi etenkin sitä, että olisi yksi yhdyshenkilö, joka auttaisi.
”Alusta asti pysyvä tukihenkilö, mieluusti terveys- ja sosiaaliasiat tunteva. Hoitaisi lääkäriyhteydet ja neuvoisi etuuksien hakemisessa.”
Uudessa sosiaalihuoltolaissa puhutaan omatyöntekijästä. Samoin vanhuspalvelulaki uskoo yhden ihmisen malliin: ”Jos iäkäs henkilö tarvitsee apua palveluihin liittyvissä asioissa, hänelle on nimettävä vastuutyöntekijä”.
Omaishoitajille tarjotut palvelut eivät useinkaan ole niitä, joita perheissä tarvittaisiin.
Myös Kela on viime vuosina kehittänyt henkilökohtaista palvelua. Jos hoidettavana on monia tai monimutkaisia asioita, kannattaa tehdä ajanvaraus Kelan toimistoon tai puhelinpalveluun.
Tietyille ryhmille on lisäksi kohdennettuja palveluja: henkilökohtaista Kela-neuvontaa ja työkykyneuvontaa.
Harvempaa hakemista
Myös tiuhaan tapahtuva etuuksien edellytysten tarkistaminen väsyttää. Näin kuvaa lapsen omaishoitaja.
”Joka vuosi vammaistuki ja kuntoutushakemukset, sairaalakäynnit, terapeuttien ohjauskäynnit, päiväkotipalaverit ja muut tapaamiset vaikeuttavat työssäkäyntiä huomattavasti. OH-tuki on myönnetty toistaiseksi voimassaolevana mutta helpottaisi, jos myös vammaistuki- ja kuntoutuspäätökset annettaisiin kertahakemalla esim. kahdeksi vuodeksi.”
Pohdimme, voisiko etuuksia myöntää pidemmäksi aikaa sellaisiin sairauksiin tai vammoihin, jotka eivät parannu, tai tarpeisiin, joiden tiedetään kestävän kauan. Tämä helpottaisi paitsi hakijaa, myös toimeenpanijaa, kuten kuntaa tai Kelaa. Omaishoitoperheissä osataan varmasti myös arvostaa pysyvyyttä, jota pidemmäksi aikaa myönnetyt palvelut ja etuudet tuovat.
Tulevina vuosina ikäihmisten määrä kasvaa entisestään. On entistä tärkeämpää, että palvelut ja niiden tarvitsijat kohtaavat. Mitä vähemmän meillä on käyttää aikaa ja rahaa tarvitsijaa kohti, sitä välttämättömämpää on, että annetaan oikeanlaisia palveluja oikeaan aikaan. Palvelujen ja tarvitsijoiden oikea-aikainen kohtaaminen on paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti järkevää resurssien käyttöä. ■
Juntunen K ja Salminen A-L. Mikä omaishoitajaa kuormittaa? Omaishoitajien jaksaminen ja tuen tarve COPE-indeksillä mitattuna.
Mattila Y, Kakriainen T. Kunnat arvioimassa omaishoitoa – kuntien omaishoidontuen työntekijöiden näkemyksiä omaishoitojärjestelmän toimivuudesta ja kehittämistarpeista.
Teoksessa Tillman P, Kalliomaa-Puha L, Mikkola H, toim. Rakas mutta raskas työ. Kelan omaishoitohankkeen ensimmäisiä tuloksia. Helsinki: Kela, Työpapereita 69, 2014.
Raivio M, Eloniemi-Sulkava U, Saarenheimo M, Laakkonen M-L, Pietilä M, Pitkälä K. Suomalaisten omaishoitajien kokemuksia palveluista – valtakunnallinen kyselytutkimus Alzheimerin tautia sairastavien henkilöiden puolisoille. Julkaisussa: Eloniemi-Sulkava U, Saarenheimo M, Laakkonen M-L, Pietilä M, Savikko N, Pitkälä K, toim. Omaishoito yhteistyönä. Iäkkäiden dementiaperheiden tukimallin vaikuttavuus. Helsinki: Vanhustyön keskusliitto, Geriatrisen kuntoutuksen kehittämishanke, tutkimusraportti 14, 2006: 57-67.
Tillman P, Kalliomaa-Puha L, Mikkola H, toim. Rakas mutta raskas työ. Kelan omaishoitohankkeen ensimmäisiä tuloksia. Helsinki: Kela, Työpapereita 69, 2014: 69–79.
Vanhuspalvelulaki – Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012
Laki omaishoidon tuesta 318/2011
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014
Omaishoitajakyselyn tuloksia on esitelty myös seminaarissa, jonka esitykset löytyvät internetistä (www.kela.fi/omaishoitoseminaari).
Kelan asiakaspalveluun voi tehdä ajanvarauksen: www.kela.fi/ajanvaraus
Lisää Kelan kohdennetuista palveluista: www.kela.fi/erityispalvelut