Suomalaisten isien osuus kaikista päivärahapäivistä on kuitenkin kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Selkeimmin tätä selittävät isien omat kiintiövapaat.
Isille omat oikeudet
Isien oikeudet isyys- ja vanhempainvapaisiin olivat riippuvaisia äidin suostumuksesta 1990-luvun alkuun asti. Tietty ehdollisuus jatkui myös vuonna 2003 voimaan tulleessa laissa. Silloin isät saivat korvamerkityn 2 viikon vapaan vanhempainvapaan jälkeen, jos he olivat ensin käyttäneet vähintään 2 viikkoa yhteisesti neuvoteltavasta vanhempainvapaasta.
Suomalaiset isät saivat oman, äidin vapaista ja neuvoteltavista vapaista riippumattoman isyysrahansa vasta vuoden 2013 alussa. Isyysvapaa, entinen isyysvapaa ja isäkuukausi, on nyt yhteensä noin 9 viikkoa, josta voi samaan aikaan äidin kanssa edelleen pitää enintään 3 viikkoa.
Joustot houkuttelevat
Jo vuoden 2003 muutos alkoi kasvattaa vapaita käyttävien isien määrää. Seuraava selkeä lisäys tapahtui vuoden 2007 jälkeen, kun isät saattoivat siirtää vapaiden käyttöä siihen asti, kun lapsi on noin 1,5-vuotias. Vuonna 2013 takarajaa siirrettiin siihen asti, kun lapsi on 2-vuotias.
Perhevapaat 2013 -väestökyselyyn vastanneista isistä 45 % oli sitä mieltä, että mahdollisuus myöhentää vapaata vaikutti ainakin jonkin verran siihen, että he käyttivät vapaan. Toiset 45 % vastasi, ettei mahdollisuus myöhentää vaikuttanut asiaan. Lopuilla 10 %:lla ei ollut mielipidettä asiasta.
Noin 90 % isistä kertoi pitäneensä isyysvapaata yhtä aikaa äidin kanssa, ja lähes 60 % kertoi pitäneensä isäkuukauden. Isäkuukauden pitäneistä lähes puolet (48 %) kertoi myöhentäneensä vapaan pitämistä.
Jokainen uudistus on lisännyt vapaiden käyttöä
Perhevapaat 2013 -väestökysely kohdennettiin vain niille isille, jotka olivat käyttäneet jotain perhevapaata vuonna 2011 syntyneen lapsen kanssa. Vapaita pitämättömien isien vastauksia ei siis ole käytettävissä. Tätä kohderyhmää tutkimme rekisteriaineistolla, joka kattoi noin puolet vuosina 1999–2009 lapsen saaneista vanhemmista. Tutkimus kohdistui vain kahden vanhemman perheeseen, sillä suomalaisilla etä-isillä ei ole oikeutta pitää vanhempainvapaita.
Myönteinen tulos on se, että jokainen 2000-luvun reformi lisäsi vapaita käyttävien isien osuutta ja kasvatti isäkuukauden suosiota.
Samanaikaisesti äidin vapaan kanssa pidettävä isyysvapaa yleistyi 2000-luvulla noin 70 %:sta lähes 80 %:iin, eli sen käytöstä on tullut lähes normi. Laajennettu isyysraha lisäsi vanhempainvapaata, ja isille korvamerkittyä vapaan pidennystä eli isäkuukautta käyttävien isien osuus kasvoi muutamasta prosentista jo reiluun 25 %:iin vuosina 2000–2009 syntyneiden lasten isillä. Ilman isäkuukauden lisäpäiviä vanhempainvapaata käytti vain 3–4 % isistä.
Joka viides jättää vapaat käyttämättä
Voisi olettaa, että vanhempainvapaita käyttävien isien määrän lisääntyminen tarkoittaisi sitä, että vapaita pitämättömien isien määrä olisi vastaavasti pienentynyt. Tämä ei kuitenkaan aivan pidä paikkaansa.
Ennen isäkuukauden voimaantuloa noin 30 % jätti käyttämättä vapaansa. Isäkuukauden tultua voimaan osuus laski lähes 20 %:iin, ja osuus oli vuosikymmenen vaihteessa yhä noin viidennes. Näyttääkin siltä, että isyysvapaalla olevat isät alkoivat 2000-luvulla käyttää enemmän myös isäkuukautta, samalla kun lähes vakiomäärä ei pidä vapaita ollenkaan.
Niissä isissä, jotka eivät pidä vapaita, on selvästi enemmän yrittäjiä (17 %) kuin vapaita pitävissä isissä. Tässä ryhmässä oli myös useammin vain peruskoulun suorittaneita (17 %). Yli kolmannes vapaita käyttämättömistä isistä työskenteli alle 10 hengen toimipaikassa, ja usein heidän toimipaikkansa henkilöstöstä yli 90 % oli miehiä.
Isien vapaiden käytössä oli myös alueellisia eroja. Myös perheen tulotasolla ja puolisoiden tuloeroilla oli yhteys vapaiden pitämiseen ja pitämättä jättämiseen.
Huomio pieniin, miesvaltaisiin työpaikkoihin
Isien oikeuksien laajentaminen ja joustot lisäävät sitä, että yhä useampi pitää isyysvapaan lisäksi myös vanhempainvapaata. Äideillä ei ole joustomahdollisuuksia vapaissaan.
On keskusteltu paljon siitä, että äitien vapaat aiheuttavat ongelmia ja kustannuksia erityisesti pienillä naisvaltaisilla työpaikoilla.
Tähän mennessä ei ole koettu ongelmaksi sitä, että pienillä miesvaltaisilla työpaikoilla isät jättävät vapaansa käyttämättä.
Tulisiko vanhempainvapaiden tasapuolisen jakamisen kannusteita miettiä jatkossa tästäkin näkökulmasta? Suurilla työpaikoillahan henkilöstön poissaoloihin lienee totuttu ja varauduttu paremmin.
Lähteet
Juutilainen Vesa-Pekka, Miia Saarikallio-Torp Miia ja Haataja Anita. Perhevapaat 2013 -väestökyselyn toteutus. Tiedonkeruu, aineiston laatu ja perusominaisuudet. Työpapereita 89/2016, Helsinki, Kelan tutkimus. Yhteistyössä THL:n kanssa.
Nososco. Social Protection in the Nordic Countries 2013/2014. Nordic Social Statistical Committee 60:2015
Saarikallio-Torp Miia ja Haataja Anita. Miten isän vanhempainvapaat ovat kehittyneet: Ketkä vapaita käyttävät ja ketkä eivät? Teoksessa Airio I, Haataja A, Saarikallio-Torp M ja Valaste M (toim.) Laulu 573 566 perheestä. Lapsiperheet ja perhepolitiikka 2000-luvulla. Tulossa 2016. Kelan tutkimus.