Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Joka kymmenes jättää lääkkeen ostamatta

Katri Aaltonen vertaili väitöksessään lääkkeiden saatavuutta Suomessa ja Uudessa-Seelannissa.
Teksti Johanna HytönenKuvat Ville Rinne
Katri Aaltosen väitöskirja tarkastettiin toukokuussa Itä-Suomen yliopistossa. Aaltonen työskentelee tutkijana Kelassa.
Katri Aaltosen väitöskirja tarkastettiin toukokuussa Itä-Suomen yliopistossa. Aaltonen työskentelee tutkijana Kelassa.

Miten Suomen ja Uuden-Seelannin lääkekorvausjärjestelmät eroavat toisistaan, proviisori Katri Aaltonen?

Suomi ja Uusi-Seelanti ovat hyvä vertailupari, koska maissa käytetään lääkekorvauksiin jokseenkin yhtä paljon rahaa. Suomessa lääkkeen hinnasta voidaan korvata 40, 60 tai 100 %. Monet lieviin tai tilapäisiin oireisiin tarkoitetut lääkkeet ovat kokonaan korvausjärjestelmän ulkopuolella.

Uudessa-Seelannissa korvattavia lääkkeitä saa useimpiin sairauksiin ja oireisiin, mutta korvattavien lääkkeiden valikoima on kapeampi kuin Suomessa. Suomen korvausjärjestelmässä on mukana enemmän uusia lääkkeitä.

Miten korvausjärjestelmä vaikuttaa lääkkeiden saatavuuteen?

Korvausjärjestelmä tasaa lääkkeistä aiheutuvia kustannuksia potilaille ja parantaa siten lääkkeiden saatavuutta. Etenkin uudet lääkehoidot ovat niin kalliita, että harvalla olisi niihin varaa ilman korvausjärjestelmää. Kuitenkaan kummankaan maan järjestelmä ei täysin suojaa potilaita omavastuilta. Suomessa noin joka kymmenes jättää ainakin joskus lääkkeitä ostamatta kustannusten vuoksi.

Miten korvausjärjestelmää voisi kehittää?

Suomen järjestelmä ohjaa lääkärien valintoja aika vähän, joten tässä voisi olla kehitettävää. Yksi esimerkki tällaisesta mekanismista on ruotsalainen Tukholman alueen lääkkeiden suosituslista Kloka Listan. Listalle hyväksytään lääkkeitä, joiden valinnassa huomioidaan kustannukset ja vaikuttavuus.