Venäläinen Dmitri Aleksanitshin runoili kerran aaveesta, joka kulkee Euroopassa. Aleksanitshinille aave oli kommunismi. Nytkin maailmassa vaeltaa erilaisia aaveita: on nationalismin ja kansallisen uhon aavetta, on äärioikeiston aavetta. Myös perustulo on vaeltava aave: eräille lupaus tulevasta ja toisille kauhistus, jolle ennustetaan kommunismin kohtaloa.
Myös perustulo on vaeltava aave: eräille lupaus tulevasta ja toisille kauhistus, jolle ennustetaan kommunismin kohtaloa.
Suomessa alkoi tammikuussa perustulokokeilu. Ranskassa sosialistipuolueen presidenttiehdokas Benoît Hamon ehdottaa 750 euron perustuloa, joka rahoitettaisiin robottiverolla. Saksassa perustulo kerää kannatusta. Mein Grundeinkommen on pienimuotoisesti jo maksussa. Skotlannissa perustulokokeilu on suunnitteluvaiheessa. Vaeltaapa aave myös Atlantin takana Kaliforniassa ja Kanadassa, missä maiden omat perustulokokeilut ovat alkamassa.
Näiden läntisten kokeilujen pontimena on yhtäältä havainto nykyisen sosiaaliturvan toimimattomuudesta ja toisaalta ennuste digitalisaation ja robotisaation vaikutuksesta syntyvästä työmarkkinoiden radikaalista muutoksesta. Jälkimmäisen on katsottu pahentavan sosiaaliturvan ongelmia, koska eilisen ratkaisut eivät vastaa huomisen vaateisiin.
Suomessa näkemys työmarkkinoiden muutoksesta jakaa mielipiteitä. On niitä, jotka katsovat tilastoja ja toteavat, että mitään merkittävää ei ole tapahtunut. Palkansaajista suurin osa on edelleen vakituisissa kokoaikaisissa työsuhteissa.
Suomessa näkemys työmarkkinoiden muutoksesta jakaa mielipiteitä.
Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana vakituisten ja kokoaikaisten osuus miespalkansaajista on ollut 80 % ja naispalkansaajista 70 %. Osa-aikaisten osuus miehistä on kasvanut noin 6 %:sta 10 %:iin ja naisista 15 %:sta noin 20 %:iin. Muutos ei ole dramaattinen, ja moni on vetänyt johtopäätökseksi, ettei sosiaalipolitiikka kaipaa reformeja eikä varsinkaan perustuloa.
Toisaalta jotkut katsovat vaihtoehtoisia tilastoja. Itsensä työllistäjien määrä on kasvanut yli 60 000:lla. Lisäksi meillä on 120 000 pitkäaikaistyötöntä, 40 000 toistuvasti työttömänä olevaa ja 40 000 työllisyystoimien ja työttömyyden välimaastossa sukkuloivaa. Näiden lukujen valossa työmarkkinoilla on tapahtumassa jotakin. Johtopäätöksenä on, että sosiaalipolitiikka kaipaa muutosta ja perustulo voisi olla ratkaisu.
Johtopäätöksenä on, että sosiaalipolitiikka kaipaa muutosta ja perustulo voisi olla ratkaisu.
Digitaalisen murroksen on ennustettu tuhoavan perinteisiä työpaikkoja. OECD:n tekemien arvioiden mukaan noin kolmannes perinteisistä työpaikoista on vaarassa kadota. Edellä todetun valossa OECD:n ennuste näyttää liioittelulta, onhan kokoaikainen palkansaaja edelleenkin suomalainen normi. Kenties niin, mutta Suomessa suuret rakennemuutokset ovat tulleet viiveellä mutta nopeina ja rajuina. Pelkäänpä, että historia toistaa itseään.
Murros ei hävitä työtä, mutta se muuttaa työn luonnetta ja työn tekemisen tapoja. Kun näin käy, joudumme viimeistään pohtimaan uusia sosiaalipoliittisia avauksia. Eteenpäin on vaikea ajaa tuijottamalla peräpeiliin. Aaveita joudumme joka tapauksessa kohtaamaan.
