Siirry sisältöön
Kehittyvä sosiaaliturva
|
21.5.2019

Suoraan sosiaaliturvasta -podcast, osa 2: Tekstiversio


O: Tervetuloa Sosiaaliturvan podcast-lähetykseen, jossa teemana tällä kertaa on Sosiaaliturvan kauneuskilpailu. Täällä on keskustelijoina Hennamari Mikkola Kelasta ja Pasi Moisio THL:stä. Tämä kauneuskilpailu, jos ette tiedä, mistä siinä on kysymys, niin Sosiaalivakuutus-lehden sivuiltahan löytyy tällainen kirjoitussarja, jossa eri maiden sosiaaliturvajärjestelmiä on vertailtu siitä näkökulmasta, että mitä Suomi voisi niistä oppia. Tässä alkuun voisin Hennamari kysyä sulta, että nyt kun suomalaista sosiaaliturvaa ollaan jälleen kerran uudistamassa, niin mitä sä näet, että tässä nykyjärjestelmässä tai siinä mitä me tiedämme tulevasta, mikä on hyvää ja mikä huonoa kansainvälisessä vertailussa?

H: No sinällään voi sanoa, että on lohdullista, että kun katsoo tätä kirjoitussarjaa, niin ei muissakaan maissa, vaikka näitä uudistuksia on tehty, niin missään ei olla onnistuttu täydellisesti. Mikä nyt sitten Suomen sosiaaliturvassa on erityisen hyvää, niin on tietysti tällä hetkellä se kattavuus, ja sehän näkyy nyt sitten siinä, että ollaan selviydytty tästä koronakriisistä kohtuullisen kuivin jaloin verrattuna moneen muuhun maahan. No sitten tietenkin mikä on se haaste, niin meillä on tämä väestörakenne, joka on ikääntyvä väestö. Työikäisten määrä vähenee koko ajan, samaten syntyvyys on haaste. Ja sitten tietysti meillä on poikkeuksellisen vähän maahanmuuttajia verrattuna muihin maihin. Tässä nyt alkuun tällaiset.

O: No mites Pasi sun näkövinkkelistä?

P: No Henna-Mari vähän pajatson tyhjentämisen tuossa teki. Ennen kaikkeahan Suomen sosiaaliturva on, kuten Henna-Mari hyvin totesi, kattavuudeltaan ja laajuudeltaan muiden rikkaiden länsimaiden tapaan hyvin pitkällä. Eli voi monella tapaa sanoa, että ne sosiaaliturvan perusinstituutiot ja rakenteet on jo rakennettu muissakin länsimaissa. Samoin kuin muut länsimaat, niin sosiaaliturvarakenteen ja hyvinvointivaltion uudistaminen on jo hyvin kauan sitten vauraissa länsimaissa mennyt siitä rakentamisvaiheesta eräällä tapaa uudelleenmuotoiluun tai ekspansiiviseen uudistamiseen, eli rakentamisvaiheesta ollaan siirrytty sen kattavaksi kasvaneen järjestelmän toimivuuden ja toiminnallisuuden tarkasteluun. Eli tuottaako hyvinvointivaltio sellaisia asioita, kuin me halutaan työllisyyden ja elämän ennakoitavuuden ja toimintakyvyn osalta ja niin poispäin? Se on vähän vaikeampaa aina kuin se rakentaminen, siis poliittisesti. Eli kun kaupunki on rakennettu täyteen, niin maailma ei tietenkään pysähdy siihen, vaan uusia asioita tulee, hevoset vaihtuvat autoiksi ja niin poispäin. Mutta sen tieverkoston tai rakenteen uudistaminen on vaikeampaa, kun se tehdään niin sanotusti rakennetuissa ja institutionalisoituneissa oloissa, eli se täytyy purkaa aina jotenkin alta pois. Ja kun taas sitten rakentamisvaiheessa on ehkä helpompaa sinne niin sanotusti korpeen rakentaa tietä, ja tottakai maailma on muuttunut niin paljon, että me annetaan arvoa jo metsällekin, ja sama asiahan on siinä jo valmiiksi rakennetussa hyvinvointivaltiossa. Eli maailma hieman muuttuu sieltä alta, mutta niin tai näin, niin hyvinvointivaltion uudistaminen on aina poliittisesti hankalampaa, koska siinä joudutaan myös purkamaan sieltä alta jotain, ja se on aina kovan poliittisen debatin aihe. Mutta mitä sitten heikkouksia, niin Hennamaria tosiaankin hyvin totesi tuossa, että Suomessahan on ikääntyvä väestö. Mehän olemme Japanin ja Italian ohella niitä nopeimmin ikääntyviä maita tällä hetkellä, ja siihen ehkä liittyy se työllisyys. Ainakin jos me verrataan meidän kovimpiin verrokkimaihin, eli muihin Pohjoismaihin, niin puhutaan että työllisyys täytyisi saada Suomessa ylemmäksi, ja silloin me tullaan sitten tämän sosiaaliturvan niin sanottuun hienosäätöön tai uudelleenmuotoiluun niin, että se tukisi paremmin työllisyyttä. Mutta niistä voidaan kyllä keskustella lisää kohta.

O: Jos saan tähän tarttua, tuossa edellisessä keskustelussa nousi monella kertaa esiin se, että välillä näiden etuuksien hakeminen voi olla aika vaikeaa ihmisille, ja se kai heijastaa tätä, mitä äsken hyvin kuvasit, että tätä on rakennettu hyvinvointivaltion kehittyessä, niin siitä on tullut kenties monimutkaisempi kuin mitä kukaan alun perin kuvitteli. Ja yksi asia mikä mulle tarttui silmään, kun näitä Sosiaaliturvan kauneuskilpailun kirjoituksia luin, niin Isossa-Britanniassa on tehty universal credit -uudistus, jossa on pyritty vähän samantapaisesta tilanteesta kuin Suomessa nyt kohti yksinkertaisempaa järjestelmää. Miten tällainen ajatus voisi tulla Suomeen, ja miten sen liittää sitten tähän keskeiseen haasteeseen, joka on tämä työllisyyden nostaminen?

H: Sitähän on kuljetettu rinnakkain, kun meillä oli tämä perustulokokeilu, niin myös yhtenä esimerkkinä tätä universal credit -mallia siinä kohtaa. Sitten tietysti se, että jos toimeenpano oli Briteissä sitä, että sen avulla pyrittiin säästämään, ja siinä kävikin niin, että köyhyys lisääntyi, niin se ei välttämättä mennytkään sitten niin kuin olisi pitänyt.

O: Onko siinä vika konseptissa vai toteutuksessa?

H: Varmaankin siinä toteutuksessa osin. En tiedä sitten, meilläkin oli tämä perustulokokeilu, ja se oli tietysti hyvin haastava väestöryhmä, jotka siinä olivat, nämä pitkäaikaistyöttömät perustulon varassa olevat, niin kuitenkaan siinäkään näitä positiivisia työllisyysvaikutuksia ei sitten havaittu. Onko se sitten kuitenkin nämä palvelut, joita ihmisille tarjotaan siinä ohessa. Onko se nyt se avaintekijä, jolla moni maa on sitten onnistunut näiden pitkäaikaistyöttömien ja työllisyyden edistämisessä, esimerkiksi Tanska.

O: Miten sä Pasi tämän näet?

P: Britannianhan koko rakenne on hyvin erilainen kuin Suomessa, eli jos tätä universal credit -mallia ajattelisi Suomeen, niin Briteissähän ei ole tällaista asumisperuisteista turvaa siinä ansiosidonnaisen ja viimesijaisen toimeentulotuki- tai asumistukiturvan välissä, vaan he voivat tavallaan rakentaa yksinkertaisemman järjestelmän juuri sillä tavalla, että he vain yhdistävät näitä tarvehankintaisia etuuksia. Mutta siinä yksinkertaisuudessa on aina se, että sitten täytyy hyväksyä se, että me voimme yksinkertaistaa ja yhdistää etuuksia yhteen, mutta silloin se ei huomioi enää yksilöllisiä tilanteita samalla tavalla. Britannian universal credit -malli tehtiin tarvehankinnan pohjalta, eli kyse oli siitä, että yhdistettiin kaikki, ja sen jälkeen katsottiin perhekohtaiset tulot, ja tällä tavalla kohdennettiin sitä etuutta hyvinkin voimakkaasti. Ja itseasiassa se ei välttämättä yksinkertaista ihmisten kannalta tätä asiaa, päinvastoin, siinä joutuu yhä enemmän sitten toimeentuloansa ja kuitteja selvittämään, kun taas sitten, jos puhutaan perusturvatasosta mikä Suomessa on, se on syyperustainen ja siihen on tietyt syyt, että saa etuuden, ja ne ovat yleensä yksilökohtaisia. Vaikka etuuksien määrä voi olla isompi, niin ihmisille se voi todennäköisesti näyttäytyä yksinkertaisempana järjestelmänä aina kun on syyperusteinen kuin tarvehankintainen.

O: Kyllä kyllä. Tämä on mielestäni mielenkiintoinen pointti, minkä Hennamari otit esille tässä, että tuet ovat yksinkertaisia. Ymmärrän täysin tämän myöskin minkä Pasi otit esille, että sitten jos yksinkertaistetaan, niin se joustavuus katoaa, ja se on hinta, mikä siitä pitää maksaa. Mutta nämä palvelut siinä rinnalla ja tämä Tanskan esimerkki, että onko se sitten se suunta, jos yhtään yksinkertaistetaan mutta toisaalta sitten varmistetaan, että niitä palveluita myöskin sitten tarjotaan.

H: Siltähän se nyt vaikuttaa, jos katsoo näitä muita maita ja niiden esimerkkiä, mistä sitten Suomessakin on puhuttu, että meillä se pääsy palveluihin ja se, että onko kannustetta osallistua sinne palveluihin, niin se voi olla sitten aika lailla erilainen kuin monissa muissa maissa. Että tavallaan tämä varhainen puuttuminen, että sitten kun sä olet jäämässä työmarkkinoiden ulkopuolelle, niin sitten ne työelämätaidot rapautuvat siitä pikkuhiljaa, jos sä olet kovin kauan työmarkkinoiden ulkopuolella. Ja sitten se, että kun näitä palveluitahan tarvitsevat kuitenkin eri elämänvaiheissa haastavat asiakasryhmät, sanotaan nyt näin, niin ne muuthan työllistyvät sitten automaattisesti, joilla ei  välttämättä niin suuria haasteita ole, niin sitä tukea erilaisissa tilanteissa tarvitaan, ja viittaan myös tähän, että kun meillä on nyt tullut tätä maahanmuuttajaväestöä jonkin verran, toki paljon vähemmän kuin muualla, niin ehkä meillä ei ole sitä sellaista kulttuuria olemassa vielä, että pystyttäisiin sitä ihmistä avittamaan ja tukemaan ja kannustamaan,  jos ei töihin niin koulutukseen tai muulla tavalla edistämään sitä pitkäaikaista ajattelua, että miten kiinnittyy yhteiskuntaan.

O: Tämä ulkomaalaisten kasvanut osuus liittyy tietenkin tähän työllisyyteen. Sä olet itsekin tässä avauspuheenvuorossasi jo huomioinut, että meillä väestö ikääntyy, molemmat puhuitte siitä, ja sitten meillä on suhteessa kohtuullisen vähän sitä maahanmuuttoa. Siinä tietysti työperäinen maahanmuutto lienee se, mitä tässä tavoitellaan, mutta onko se sellainen, mikä jollain tavalla pitäisi näkyä tässä sosiaaliturvan suunnittelussa, vai puhutko enemmänkin siitä, että miten tarjota palveluja niille ulkomaalaistaustaisille, jotka ovat pidempiaikaisen sosiaaliturvan tarpeessa?

H: No kyllä mun mielestä se on aika olennainen kysymys ja varmaan yksi ihan kärkiteema tässä sosiaaliturvauudistuksessa, että pystytäänkö niitä palveluita tarjoamaan. Ja sitten se, että pystyy nopeasti kotoutumaan ja siirtymään. Että vaikka ei olisi mitään haasteitakaan, niin ilmeisesti ei ole ihan ongelmatonta tulla Suomeen töihin. Jotenkin tämä asia pitäisi kyllä ottaa esiin, koska kyllähän se on selvää, että emmehän me tulla pärjäämään ilman työvoimaa jatkossa, koska meillä tämä väestönrakenne on sellainen.

O: Mitäs jos vähän vaihdetaan teemaa, niin sellainen asia, joka mulle Pasi nousi esille tuolla kun mä katsoin Hollantia, niin siellä on itseasiassa menty desentralisaation suuntaan, jos ymmärsin sen artikkelin oikein. Nythän Suomessa soteuudistuksen myötä ollaan menossa tietyssä määrin toiseen suuntaan. Miten näet tämän paikallisuus versus laajemmat hartiat, joista Suomessa toki on puhuttu enemmän terveydenhuollon puolella, mutta sosiaalipuoli menee siinä sitten mukana? Miten näet tämän tematiikan?

P: Itseasiassa varmaan oikeampi vertaus on Kela-siirto, joka oli tuossa muutama vuosi sitten. Sehän oli sentralisaatiota eli valtiollistettiin toimeentulotuki, ja se oli aika ainutlaatuista. Jollakin tapaa tämä Britannian uusi universal credit ja parissa muussakin maassa oleva vastaava, niin niissähän on tietynlaista samanlaista pohjavirettä ehkä kuin meillä Kela-siirrossa, esimerkiksi köyhyyden kysymykset ovat yhä enemmän julkisessa keskustelussa ja nähdään perusoikeuskysymyksinä ja sen kautta, kun ehkä parikymmentä vuotta sitten ne olivat enemmänkin poliittisia kysymyksiä.

O: Aivan. Tähän liittyen palaan taas siihen mitä sieltä kauneuskilpailuista tarttui mieleen, niin Viron kohdallahan siellä nostettiin erityisesi tämä digitalisaatio esille. Onko se tällainen sentralisaatiota edistävä piirre, onko se hyvä asia?

P: Siinä on hyvää ja huonoa. Ehkä se yksi iso sosiaaliturvauudistuksessakin linjattava asia, ennen kuin pystytään lähteä eteenpäin, on se, että tarvitaanko asiakkaan tai vakuutetun tai kansalaisen suostumus siihen, että esimerkiksi Kela tai muut sosiaaliturvan toimeenpanijat voisivat esimerkiksi käyttää heillä olevaa tietoa täyttääkseen esitäytetyn lomakkeen tai jopa tehdä jonkinnäköistä red flag -systeemiä, jossa järjestelmät liputtavat palveluntarpeen, että tällä henkilöllä voisi olla tarvetta. Meillähän on tämäntyyppisiä karkeita versioita, esimerkiksi toimeentulotuen huoli-ilmoitus kuntiin, eli tällaisia on olemassa jo. Mutta siinä on se, että jos digitalisaatiossa sosiaaliturvan kannalta siirrytään oikeasti seuraavalle tasolle, niin täytyy ratkaista ensin kysymys siitä, että annetaanko me viranomaisille oikeus yhdistellä ja käyttää henkilöstä kerättyä tietoa hänen palveluidensa tarjoamiseen tai edes esitäytettyyn lomakkeeseen, vai tarvitseeko aina jokin suostumus tehdä.

H: Itse ajattelen niin, että pitkällä aikavälillä olisi hyvä, että meillä olisi sellainen infrastruktuuri olemassa. Jos ajatellaan verottaja-esimerkin kautta, että tiedot ihmisestä olisi olemassa ja niitä pystyttäisiin hyödyntämään, niin ei enää olisi merkitystä, että oletko sä Kelan TE-toimiston, kunnan, jonkin kassan, tai mikä on se organisaatio, jäsen. Olisi sellainen kansallinen infra olemassa, ja sitten jos poliitikot haluavat päättää sitten, missä joku palvelu järjestetään, niin se ei olisi enää riippuvainen tästä.

O: Mikä Pasi sun näkemys on, pitäisikö päästä siihen suuntaan, että näitä tietoja voitaisiin yhdistää ja käyttää?

P: Nämä on tällaisia kysymyksiä, joita ei 15 tai 20 vuotta sitten pystytty edes miettimään, ehkä tieteis- ja scifielokuvissa enemmänkin. En tiedä, ehkä mun mielipiteellä ei ole niin väliä. Nämä voivat olla ehkä kysymyksiä, jotka me ymmärrämme tai meidän tulevat jälkipolvemme ymmärtävät hyvin eri tavalla. Meistähän kerätään järkyttävä määrä tietoa. Suurin osa ihmisistä vapaaehtoisesti kännykällä ja uutisia selatessaan, puhumattakaan sosiaalisen median alustoista, antavat luvan suurellekin määrälle tiedon yhdistelyä. Me olemme jo tuhansien tietopisteiden keräämiskohteena päivittäin. Mutta mennään takaisin siihen, että valtio on eri toimija. Asiakkailta kerättävien tietojen ja niiden yhdistelyn näiden digijättiläisten ja muiden toimesta, niin ne ovat ehkä kuitenkin laadullisesti ja filosofisesti eri asia kuin se, että me puhutaan että mitä valtio ja julkinen valta voi kerätä kansalaisistaan, koska siinä liikutaan vähän eri tason asioilla, koska julkinen valta on kumminkin julkinen valta, ja kansalainen on kansalainen.

O: Tämähän on aktiivinen keskustelu joka puolella maailmaa, ja me suomalaiset kai olemme tältä osin vähän sellaisessa lintukodossa, että me olemme tottuneet ajattelemaan niin, että julkinen valta ei näitä väärin käytä, mutta kaikkialla samanlaista luottamusta ei ole.

P: Siinä on se iso filosofinen kysymys tai vaara, että julkinen valta, siis sosiaaliturvan toimeenpanijoiden toimesta, sitten redusoi osan kansalaisistaan kohteiksi tekoälytyyppisellä datalouhinnalla. Kysymys on ehkä enemmänkin yhteiskunnan poliittis-moraalisesta keskustelusta, joka tulisi käydä. Mitä vaikutuksia sillä sitten on, eli redusoimmeko o me meidän pienituloisimmat sitten kohteiksi eivätkä he ole enää subjekteja?

H: Niin, no tietenkin voi kysyä sitten, että miten sitä tulevaisuuden asiakaspalvelua kehitetään ja miten nämä teknologiat sitten pystytään hyödyntämään. Mutta ilman muuta tällainen julkinen keskustelu pitää käydä, ja sitten ovat tottakai nämä tietoturvariskit, jotka ovat pinnalla ja  jotka myös liittyvät siihen, että miten ne pystytään hallitsemaan, jos nämä teknologiat saadaan käyttöön.

O: Yhtäältähän siinä ajatellaan, että miten voitaisiin edistää sen kansalaisen tai asiakkaan tai miten hänet sitten nähdäänkään, hänen auttamistaan silloin, kun hän apua tarvitsee. Toisaalta siinä on tällainen pieni holhousvaltionäkemys kolikon toisella puolella, että joku suuressa viisaudessaan tunnistaa ne, jotka apua tarvitsevat, tai sitä apua mennään sitten tarjoamaan, vaikka ei oltaisi ymmärretty sitä pyytääkään. Että aika herkkä jakolinja.

P: Ja niin uusi asia, että me emme ole oikein päässeet keskustelussa perään.

H: Viron esimerkissä, kun on lähdetty tekemään tyhjältä pöydältä todennäköisesti, on päädytty näihin uusiin ratkaisuihin siinä mielessä, että tietysti on erilainen historia takana mitä Suomella on kaikkinensa.

O: On, mutta siellä on kuitenkin päästy siihen, jos ymmärsin oikein, että siellä sitten tulevat nämä esitäytetyt kaavakkeet. Monien etuuksien kohdalla ei tarvitse erikseen aktivoitua, vaan järjestelmä hoitaa. Mutta Pasi, sä halusit sanoa tähän.

P: Tarkoitin sitä, että järjestelmähän on monimutkainen ennen kaikkea siksi, että se on niin laaja ja kattava. Mitä yksinkertaisempi järjestelmä, niin kuin sanoit, nollasta rakentaa, niin se on helpompi näitä esitäytettyjä tehdä. Mutta toisaalta, menemättä ihan ytimiin tällaisiin eettisiin kysymyksiin, että tekeekö tekoäly osan meidän kansalaisista objektiksi ja vie subjektiuden pois, niin jos puhutaan tietosuojasta, niin meillä on paljon toimijoita, jotka toimeenpanee, ja sitten meillä on tietosuojalait, jotka osin ovat ilmeisesti vähän epäjohdonmukaisiakin. Niin onhan meillä käytännön lainsäädäntötyötä ja instituutioiden yhteistyötä mutta myös paljon tehtävää siellä digitalisaation hyötyjen hyödyntämisessä. Ennen kuin meidän tarvitsee sinne kaikista syvimpään kulmaan mennä, niin tässä on tottakai paljon tehtävää, ja se varmaan johtuu siitä, että tämä maailma on muuttunut niin kovaa vauhtia ja teknologiaharppaukset ovat menneet niin kovaa vauhtia.

H: Tähän liittyen, jos ajatellaan vielä sosiaaliturvauudistusta, niin varmaan yksi keskeinen asia on siinä se, kun meillä on näitä eri toimijoita, niin miten se järjestelmä saadaan toimimaan jatkossa niin, että ne työskentelevät kumppaneina ja niillä on yhteinen missio. Se on varmaan myös se, missä meillä on opeteltavaa.

P: Joo, ja tuosta vielä vähän yleisemmällä tasolla, niin joskus tuntuu siltä, että meidän palvelupuolella ja sosiaalietuuspuolella on sekä ihmiskuva että missio vähän erilainen. Ja ehkä, kuten hyvin totesit ja totta on, että ne ovat institutuionalisoituneet Suomessa aika eri toimeenpanijoille, eli meillä on valtiolliset toimijat, Kela ja vakuutuslaitoksia, ja palvelut ovat kunnilla ja TE-palvelut valtiolla. Siinä on tiettyä hajanaisuutta. Se ihmiskuva ja lopullinen tavoite on etuuksissa ja palveluissa, jos nyt ei ainakaan omilla tasoillaan epäselvä, niin ainakin se yhteinen sävel, että mihin palveluiden ja etuuksien yhdistämisellä pitäisi pyrkiä tai yhteisöittämisellä pitäisi pyrkiä. Sitten tulee varmaan se, mihin aikaisemminkin viitattiin, eli työllisyyteen ja tämäntyyppiseen palveluilla tukemiseen, siihen työllisyyteen ja toimintakykyyn ja osallisuuteen ja kotouttamiseen, joka osallisuuteen varmaan liittyy, tämän tyyppisiin asioihin.

O: Eli mitä me tavoitellaan palvelulla? Mikä on palveluiden saannin tavoite? Onko se hyvinvoinnin lisääminen, onko se toimintakyvyn lisääminen vai työllisyyteen laittaminen? Etuuksissahan ei välttämättä niin mietitä tällaista, se on raha tilille.

P: Mm.

H: Mm. Ylipäätänsä osallisuuden lisääminen.

P: Mutta siinä tulee ehkä juuri se, että jos jokainen järjestelmä toimii oman siilonsa mukaisesti ja tehokkaasti ja toteuttaa sitä, että henkilö saa varmasti etuutensa ja toinen puoli katsoo, että hän saa varmasti tämän meidän siilon palvelupaketin, niin siinä ehkä on yksi meidän sosiaaliturvajärjestelmämme ongelmapaikkoja. Eri siiloutuneet toimeenpanijat toteuttavat tehokkaasti oman organisaationsa tavoitteen, ja sillä selvä.

H: Niin, pitäisi oppia toimimaan yhdessä ja yhteisillä tavoitteilla.

P: Ja tässä ehkä se asiakkuus-käsite voi juuri, ei välttämättä aina, vähän paradoksaalisesti toimia niin, että se siiloittaa ne, koska jokainen organisaatio palvelee oman asiakkaansa mahdollisimman tehokkaasti.

O: No onko tässä jotakin opittavaa sitten ulkomailta tämän siiloutumisen välttämisessä?

H: No se voi olla, kyllä se vähän vaikuttaa siltä, että ei tämä yksinkertainen ole muuallakaan, kyllähän nämä ovat kansainvälisiä ongelmia. Nämä on kuitenkin tunnistettu Suomessakin tässä kohtaa.

P: On, ja se on hyvä muistaa, että sosiaaliturva on sitten vain sosiaaliturvaa loppupeleissä. Vauraat länsimaat ja hyvinvointivaltiot on rakennettu ja tavallaan täydellistyneet teollisuusyhteiskunnan loppupäässä. Siellä ei mitään suuria väestöryhmiä tai suuria sosiaalisia riskejä enää ole ulkopuolella, jotka huutaisivat sisääntuomista, vaan siellä ovat hyvin pitkälle ihmiselämän eri riskit ja tällaiset keskeisimmät ryhmät, ne on rakennettu ja otettu mukaan siihen. Eli ne ongelmat mistä puhutaan, niin täytyy aina muistaa, että mitkä ne odotukset sitten ovat. Ei sosiaaliturvakaan pysty yksin ratkaisemaan digitaalisaation tai globalisaation haasteita tai distruptiota työmarkkinoilla, ja teknologian murros pyyhkii kokonaisia teollisuudenaloja pöydältä pois. Eli sosiaaliturvahan on loppupeleissä vakuutus, ja sen tehtävänä on turvata toimeentulo, ja sitten jos ajatellaan laajemmin, niin se turvaa elämän ennakoitavuutta, joka sitten mahdollistaa kaikkea hyvää: ihmiset voi suunnitella enemmän ja tehdä riskejä enemmän. Ja sitten jos mennään laajemmin vielä, niin se on sellainen investointi, että jo otetaan koulutus mukaan ja ehkä varhaiskasvatukset mukaan, niin tämä myös investoi tulevaisuuteen. Mutta kaikkeahan sosiaaliturvakaan ei pysty ratkaisemaan. Sosiaaliturvassa on aina ongelmia, koska maailma muuttuu sieltä alta. Täytyy myös muistaa se, että ihmisten inhimilliset tarpeet ovat rajattomat, ja resurssit ovat aina rajalliset. Tämä on nyt minun sanontani ja yleinen toteamus, että hyvinvointivaltion sisällä ja ympärillä on aina ristiriita ja konflikti ja riittämättömyys, se on sisäänrakennettuna sinne.

H: Sen vielä nostaisin, kun katson näitä maavertaluja, että vaikka sosiaaliturvajärjestelmä ei pysty erilaisine kannustimineen ratkomaan kaikkia elämänalueita, niin se kiinnitti noissa huomion, että monissa maissa on pyritty varsinkin osa-aikatyöhön ja siihen, että olisi jotenkin kiinni työmarkkinoilla enemmän. Esimerkiksi kotihoidontuki ja päivähoito, tällaisia kattavia systeemejä ei löydy oikein mistään, vaan teet sitten osa-aikatyötä, ja siinä sitten on se tulevaisuuden haaste, että jos haluamme että meillä esimerkiksi naisten osallistuminen työmarkkinoille lisääntyy. Jos vertaa vaikka ja katsoo tuota Saksankin mallia, jossa mies elättää perhettä, ja Suomessa ei ole niin voimakasta perinnettä tähän. Jollakin tavalla tähän kaipaisi myös jotakin ratkaisua, että miten se pystyy jatkossa tukemaan sitä.

O: Tämä oli mielestäni mielenkiintoista, että otit tämän esille, koska tämä kiinnitti munkin huomion. Sieltä nousi yhtäältä esille Tanska, jossa ilmeisesti lapsiperheiden osalta aika nopeasti palataan työelämään ehkä sitten osa-aikatöiden kautta, ja toisaalta Saksa, jossa on hartz reformin jälkeiset minityöt nousseet esille. Suomessa Osmo Soininvaarahan on puhunut niin sanotuista vajaatyökykyisistä, muistaakseni se on se termi, joiden kiinnittämistä työelämään hän on miettinyt. Miten sä Pasi, jos ruvetaan pikkuhiljaa lopettelemaan, saat viimeisen puheenvuoron, miten näet nämä haasteet, jotka Henna-Mari äsken nosti esiin?

P: Jokainen maahan on pitkän historiallisen kehityksen tulos, ja työmarkkinat ovat niissä pitkän historiallisen kehityksen tulos. Eli pikemminkin hyvinvointivaltio on sitten rakentunut sen kyseisen perheen ja työmarkkinoiden ja kulttuurisen pohjan päälle, ja tottakai kaikki on muutoksessa. Tällainen mieselättäjä-mallikin on murtunut. Mutta tämä, mitä mainitsit, niin sosiaaliturvakomiteassakin on juuri nostettu yhdeksi jatkoselvitykseen vietävistä kysymyksistä se, että mitä me halutaan työikäisten sosiaaliturvan tekevän työttömyysturvan osalta, eli tukea mahdollisimman nopeaa työllistymistä takaisin kokopäivätyöhön vai osa-aikatyöhön, jota tuetaan sitten joko sovitulla työttömyysturvatyyppisellä, tai perustulohan on yksi tämän tyyppinen ratkaisu siinä. Tämä on yksi iso linjaus ja kysymys keskustella, mikä on itseasiassa keskeisimpiä. Kun puhutaan hyvinvointivaltioiden uudistumisesta muuttuvaan maailmaan, niin käydään kovaa debattia siitä, että tulisiko meidän tukea osa-aikatyötä tai jopa yritystoimintaa, joka kuitenkin on niin pienimuotoista tai epäsäännöllistä, että siitä ei toimeentuloa pysty hankkimaan kokonaisuudessaan. Tämä on juuri tämä Soininvaaran pitkä teesi siitä, että on parempi, että sosiaaliturva tukee sitä ei toimeentuloa takaavaa työtä tai yritystoimintaa, koska hänen mielestään se on kuitenkin pitkässä juoksussa ja kokonaisuuden kannalta parempi kuin olla kokonaan työtön. Mutta tämäkään ei tietysti ole mustavalkoinen kysymys, mutta tämä on varmasti isoimpia kysymyksiä, mitä tässä sosiaaliturvauudistuksessa täytyy käydä keskustelemalla läpi. Mitä me haluamme? Tämä on hyppyä myös tuntemattomaan, eli niin sanottua arvovalintaa ja linjausta, koska täydellistä koettahan me emme perusturvakokeilusta ja näistä opittu, niin tämä ei ole puhtaasti tieteellinen kysymys, me emme pysty tällaisiin ikinä vastaamaan ja keräämään sitä täydellistä tietoa, vaan tämä on jossakin mielessä arvovalinta ja poliittinen linjaus siitä, mitä me halutaan.

O: On mielenkiintoista kyllä sitten nähdä, mihin suuntaan tämä menee. Kun joku joskus kymmenen vuoden päästä järjestää Sosiaaliturvan podcast-ohjelman, niin sieltä voivat sitten palata tähän teemaan ja katsoa mitä on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut. Kiitos teille molemmille!

H ja P: Kiitos.

Seuraa sosiaaliturvan kehityksen isoja ja pieniä aiheita, tutkimuksia ja tilastoanalyysejä.

Tilaa uutiskirje