Johanna Hytönen [00:00:07]: Lämpimästi tervetuloa Suoraan sosiaaliturvasta -podcastiin. Minä olen Johanna Hytönen Sosiaalivakuutusverkkomediasta, ja kanssani keskustelemassa ovat tänään perhe-etuuksien asiantuntijat, Johanna Aholainen, etuuspäällikkö Kelasta, Anna Polvenlahti, juristi UPM:stä, ja Anneli Miettinen, erikoistutkija Kelasta. Tämän tuotantokauden teemana ovat uudistukset, ja tänään vuorossa on perhevapaauudistus, josta keskustelemme tässä yhdessä. Katsotaan hetki taaksepäin. Edellinen perhevapaauudistus oli vuonna 2018, ja silloinkin tavoitteena oli muun muassa lisätä isien perhevapaiden käyttöä. Anneli, sinä kirjoitit tutkimusblogissa vuosi sitten, että vuoden 2013 uudistuksen jälkeen isien kiintiövapaissa tapahtui merkittävä muutos. Kirjoitat näin, että yhä laajempi ja heterogeenisempi joukko isiä hyödyntää oikeuttaan isän itsenäiseen kiintiövapaaseen. Olet tutkinut pitkään perhe-etuuksien käyttöä. Mitä arvelet, että nyt tapahtuu perhevapaiden käytössä, kun perhevapaauudistus on astunut voimaan?
Anneli Miettinen [00:01:13]: Se on tuhannen taalan kysymys. Ehkä nyt sillä tavoin voisi ajatella, että ehkä sellaisia yltiöoptimistisia odotuksia voi ehkä vähän vetää alaspäin. Tuskin isät nyt tämän uuden uudistuksen myötä ihan sankoin joukoin ryhtyvät käyttämään, mutta tietenkin, niin kuin tämä vuoden 2013 uudistus osoitti, tällaisilla ratkaisuilla on kuitenkin vaikutusta perheiden valintoihin. Uskon myös, että jos ei tule ihan dramaattista nousua, pikkuhiljaa isien osuus ryhtyy kasvamaan.
JH [00:01:38]: Anna Polvenlahti, te olette metsäyhtiö UPM:ssä halunneet nimenomaan tuoda esille tätä mahdollisuutta tasapuolisesti käyttää perhe-etuuksia ja suosia etuuden käyttöä perheelle sopivalla tavalla. Teillä on palkallisen vapaan pituus jatkossa 32 vanhempainpäivärahaan oikeuttavaa arkipäivää, ja synnyttänyt vanhempi saa jatkossa vanhempainvapaan lisäksi myös palkan raskausvapaan ajalta, ja palkalliseen vanhempainvapaaseen ovat lapsen vanhempien lisäksi oikeutettuja myös ne henkilöt, jotka lain mukaan voivat pitää vanhempainvapaata. Mitä ajattelitte, kun halusitte näin toimia, tuoda tätä esille?
Anna Polvenlahti [00:02:15]: Tietenkin ylipäätään tämä lakiuudistus on tärkeä. Ylipäätään työelämän ja myös perhe-elämän tasa-arvo ovat todella tärkeitä asioita. Me olemme halunneet tehdä aika paljon tasa-arvon ja monimuotoisuuden edistämisen eteen. Tämä todella hyvällä tavalla sopii siihen työhön. Nimenomaan uudistuksen tarkoituksena on, että työnantajana me kannustamme meidän isiämme ja kaikkia UPM:läisiä vanhempia siihen, että he käyttäisivät tasa-arvoisemmin perhevapaita.
JH [00:02:46]: Hienoa. Kiitos. Johanna, sinä olet ollut tiiviisti valmistelemassa uudistusta Kelan päässä, ja kerroit muun muassa Sosiaalivakuutus-verkkomediassa, että sinut yllätti, miten laajalla porukalla tätä valmistellaan. Olet perheuudistusten toteuttamisen veteraani. Miltä tuntui tehdä nimenomaan juuri tätä uudistusta tällä kertaa?
Johanna Aholainen [00:03:04]: Olihan tämä hienoa. Tätähän on valmisteltu jo vuosikausia. Aikaisempi työryhmä kun oli käynnissä, valmistelu keskeytettiin, ja nyt uudestaan aloitettiin tällä hallituskaudella tällä kokoonpanolla, joka meillä oli. Siellä oli kolmikanta edustettuna ja Kela yhtenä edustajana. Olihan tämä hienoa, että pääsimme vihdoin maaliin tämän asian kanssa. Alettiin olla jo muista Pohjoismaista aika lailla jäljessä.
JH [00:03:31]: Paljon tätä vertailua tehtiin muihin Pohjoismaihin tässä vuosien kuluessa?
JA [00:03:36]: Kyllä, joo. Oli aika kovakin paine tehdä uudistuksia sitten vihdoin. Uudistuksen tekeminen vaatii todella laajaa viranomaisyhteistyötä, Kelan sisälläkin valtavasti eri alojen ammattilaisia, mutta sitten paljon yhteistyötä talon ulkopuolellekin.
JH [00:03:51]: Miten sinä, Anneli, kommentoisit, kun olet seurannut myös vertailua Pohjoismaihin, mitkä ovat suurimmat erot olleet tähän asti?
AM [00:03:58]: Se on pitkälti isien vapaiden kiintiöiden pituus, joka Suomessa laahasi aika pahasti jäljessä, varsinkin Ruotsia ja Norjaa. Tanskahan on vielä siinä tilanteessa, että ainakin minun ymmärrykseni mukaan siellä vielä ehkä katsellaan meihin päin, miten isien vapaita voisi petrata. Toinen sellainen ehkä periaatteellisesti tärkeä uudistus on se, että nyt me puhumme sukupuolineutraalisti vanhempainvapaista. Ei katsota enää isien tai äitien vapaita, vaan kummallakin vanhemmalla ja heidän kumppanillaan on nyt mahdollisuus käyttää näitä vapaita melko vapaasti.
JH [00:04:25]: Nimenomaan. Myös eri perhemuodot otetaan huomioon. Miten se on teidän mielestänne näkynyt tässä vaiheessa, kun keskustellaan, juuri tämä tasa-arvoistaminen siinäkin mielessä?
AP [00:04:36]: Sanoisin, että aika paljon on kuitenkin keskitytty ehkä keskustelemaan tästä isien vapaasta toistaiseksi, mutta mielestäni se on ihan yhtä iso ja merkittävä osa tätä uudistusta, että siellä on tavallaan ne eri perhemuodot otettu huomioon ja pystyy niitä vapaita käyttämään. Ehkä käytännön vaikutuksena nyt esimerkiksi meillä, uudistushan on nyt aika uusi vielä, että siinä mielessä ei nyt paljoa voi sanoa, miten se käytännössä ilmenee, mutta tietenkin viestinä se on mielestäni myös tärkeää. Perhemuodot ovat erilaisia, ja vanhemmuuskin on erilaista.
JH [00:05:05]: Aivan. Puhutaan sukupuolineutraalein termein ja puhutaan synnyttävästä vanhemmasta, ja on myös adoptioperheet otettu huomioon hyvin siinä. Miltä, Johanna, tuntuu?
JA [00:05:14]: Ihan sama. On tärkeä viesti, mutta loppujen lopuksi ollaan vielä aika alussa uudistuksen kanssa. Tämä tuli elokuussa voimaan, mutta pikkuhiljaa vasta alkaa esimerkiksi nämä joustot, varmaan vasta loppuvuodesta, näkyä, ja miten eri perhemuodot sitten ottavat uudistuksen vastaan. Se on nähtävissä, ei tietenkään ole ihan yllätys, jos puhutaan tällaisesta perinteisestä ydinperheestä, niin siellä nyt näyttää olevan niin, että isät luovuttavat niitä omia päiviään äidille. Siellä on edelleen nähtävillä sitä, että äidit mieluusti pitävät sitten enemmän päiviä kuin isät. Tosiaan viesti on se, että ei puhuta äidistä ja isistä, vaan ylipäätään vanhemmista riippumatta perhemuodosta. On apilaperheitä, yksinhuoltajaperheitä, vaikka minkälaisia. Jokaisella lapsella on sitten oikeus olla vanhemman kanssa kotona ja aika yhtäläisesti.
JH [00:06:05]: Mistä mahtaa olla kysymys siinä, että edelleen isät luovuttavat niitä päiviä?
JA [00:06:10]: Varmasti tässä on se, että asenteiden muutos vie aikaa. On tietenkin vielä Kelassa tärkeä tehtävä viestiä näistä mahdollisuuksista ja kannustaa tasa-arvoiseen vanhempainvapaiden jakamiseen, mutta onhan se ollut nähtävissä muissakin Pohjoismaissa. Mitä enemmän kiintiöidään päiviä, mitä ei voida siirtää, sitä kauttahan on sitten tullut enemmän joissakin maissa, käsittääkseni, ihan normi sitten, että kun on pakko pitää, niin sen jälkeen ajatellaan, että on ihan normaalia, että molemmat ovat kotona. Aikaa se vie.
AM [00:06:41]: Niin kuin juuri Johanna sanoi, tosiasia on, että muissa Pohjoismaissa tämä niin sanotusti vapaasti jaettava vapaa on usein niin, että äidit pitävät siellä sitä. Isät pitää sen, mikä heille on kiintiöity, mikä on ikään kuin se isän vapaaosuus, mutta ei sitten yhtään enempää.
JH [00:06:55]: Millä tavalla käytännössä muutos sitten tapahtuu, se asennemuutos? Mitkä asiat siihen vaikuttavat?
AP [00:07:00]: Näen itse, että tämähän on aika kokonaisvaltainen asia, koska se koskettaa henkilöiden yksityiselämää hyvin vahvasti. Siinä tietenkin työnantajat voivat tehdä paljon ja, miten siihen suhtaudutaan, mutta ehkä sitten tavallaan laajemmin [?? 00:07:13], miten siitä viestitään ja miten siitä keskustellaan ja minkälainen asenne on, ja kulttuurin muuttaminenhan yleisestikin on aika hidasta. Aikaa se varmasti ottaa.
JH [00:07:25]: Miten esimerkiksi Kelan näkökulmasta, minkälaisia terveisiä antaisitte yrityksille, työnantajille?
JA [00:07:31]: Täytyy sanoa, että tietenkin ensinnäkin se, että perhevapaat ja vanhempainvapaat ovat Kelan näkökulmasta ja päivärahojen näkökulmasta nyt todella joustavat. Tietenkin sitten täytyy muistaa, että työsopimuslaki rajaa, mutta ainahan työnantajan kanssa voidaan sopia toisin. Itse toivoisin, että kun sitäkin viestiä tietenkin kuulee, että työnantajat kokevat nämä hankalana, ja vieläkin kuulee isien kohdalta, että ei aina toivota, että isä jäisi vapaille, että nähtäisiin pidemmällä aikavälillä, että se varmaan kantaa hedelmää myös työnantajan näkökulmasta, jos isätkin ovat kotona, ja sitä kautta työhyvinvointina, kun perhe voi paremmin.
AM [00:08:10]: Minä myös toivon. Työnantajan puoli oli kiva kuulla, UPM:n ratkaisuja tähän, mutta työnantajille kannustettaisiin erityisesti isiä mutta tietenkin myös äitiäkin, mutta ehkä juuri tähän tasaisemmin jakamiseen, tavalla tai toisella, se on minusta tärkeää myös työpaikoilla.
JH [00:08:24]: Mikä, Anna, työnantajan näkökulmasta on tässä hankalaa tai voi olla hankalaa?
AP [00:08:29]: En tiedä. Miten meillä on tätä uudistusta lähdetty tekemään, mehän seurasimme tätä jo pitkään ja halusimme olla tässä mukana hyvissä ajoin. Heti, kun lakimuutos tuli voimaan, halusimme tehdä tämän uudistuksen myös meille. Emme ole ajatelleen tätä hankaluuden kautta, vaan nimenomaan monimuotoisuuden kautta tavallaan niin, että henkilöstö kokee meidän tahtotilamme sitoutua tähän. Myös se luo sitoutumista työnantajaan ja hyödyttää myös työnantajaa. Nimenomaan positiivisuuden kautta ja tahto sitoutua tasa-arvoon ja monimuotoisuuteen, ne ovat olleet meille monessa muussakin asioissa tärkeitä.
JH [00:09:08]: Miten työnantajan näkökulmasta? Minkälaisia terveisiä työnantajalla voisi olla tai sinulla ja teillä Kelan suuntaan?
AP [00:09:15]: En osaa ainakaan tässä vaiheessa sanoa. On puhuttu, että uudistushan on hyvin alussa. Todennäköisesti sitten, kun tämä käytäntö lähtee tästä rullaamaan, sitten nähdään. Itsekin näen sen niin, että tämä päivärahamalli on hyvin joustava tällä hetkellä. Meidän mallimme toisaalta pohjautuu aika pitkälti siihen, että kun henkilö saa vanhempainpäivärahan, niin silloin hän saa myös palkallista vapaata. Me olemme aika hyvin pystyneet rakentamaan sen päälle meidän uuden mallimme.
JH [00:09:42]: Onko muutosta jo näkynyt UPM:ssä?
AP [00:09:44]: Ei voi sanoa, että varsinaisesti pystyy, mutta toisaalta kun nämä lasketut ajat oli 4.9. jälkeen, että se on aika lyhyt aika vielä. Positiivista palautetta on tullut. Meidän henkilöstömme on ottanut hyvin vastaan tämän uudistuksen.
JH [00:09:57]: Kun uudistusta valmisteltiin, tasa-arvovaltuutettu nosti omassa lausunnossaan aiempiin perhevapaisiin liittyvän syrjinnän. Mitä mieltä olette siitä? Onko tässä nähtävissä, että tämä syrjintä, mihin tässä viitataan, on poistumassa?
AM [00:10:12]: Jos ajattelen, että yksi keskeinen syrjintä on ollut raskauden aiheuttama riski naisten työnantajilla, en usko, että tämä sitä poistaa. Se vaatii pitkällisempää työtä ja asennekasvatusta erityisesti työnantajapuolella. Tietenkin sitten, kun pikkuhiljaa, ja uskon, että pikkuhiljaa isät alkavat käyttää enemmän, niin sitten nähdään, että vanhemmuus on myös isien työn ja perheen yhteensovittamista vaikuttava seikka. Sitä kautta varmaan vähitellen. En nyt tässäkään suhteessa usko mihinkään ihan radikaaliin muutokseen vielä ainakaan kovin nopealla aikavälillä.
JH [00:10:44]: Miten Johanna?
JA [00:10:46]: Ihan samoja ajatuksia kuin Annelilla. En malta olla sanomatta sitä, että tämä oli valtavan hyvä ja tärkeä uudistus. Työtä pitää kuitenkin vielä jatkaa. Meillä on nämä lastenhoidon tuet yksi työsarka. En nyt mene siihen enempää, mutta kun puhutaan, miten vanhemmuuden kustannukset jakautuvat ja työelämän tasa-arvoisuudesta ja muutenkin, miten hoitovastuu kuitenkin jakautuu naisille edelleen. Monet perheethän käyttävät näiden vanhempainpäivärahojen jälkeen ainakin jonkun pätkän erilaisia lastenhoidon tukia. Nehän sitten taas kasautuvat pääosin naisille.
JH [00:11:29]: Otetaan tässä vaiheessa yhteys Olli Kärkkäiseen. Olli, sinä työskentelet johtavana erityisasiantuntijana valtionvarainministeriössä. Tunnet sosiaaliturvaa myös hyvin, ja olet itsekin pienten lasten isä. Tervetuloa keskusteluun.
Olli Kärkkäinen [00:11:41]: Kiitos.
JH [00:11:42]: Mikä sinun oma kokemuksesi on perhevapaista?
OK [00:11:45]: Itselläni on kolme lasta, joiden kanssa olen ollut erimittaisia vaiheita perhevapailla ja eri kohtaa työuralla. Nuorimman kanssa tuli oltua hieman keskimääräistä pidempi, sellaiset reilut neljä, vajaa viisi kuukautta. Siinä sitten tuli tarkasteltua sitä. Olen tietenkin työni puolesta myös käsitellyt näitä asioita, analysoinut taloustieteen näkökulmasta ja vähän ekonomistina miettinyt tasa-arvo näkökulmia myös perhevapaissa.
JH [00:12:10]: Mennään suoraan tulonäkökulmaan ja yhteiskunnalliseen näkökulmaan. Usein ajatellaan, että pienituloisempi vanhempi on se, joka jää kotiin ja käyttää perhevapaat, koska hänellä on pienempi palkka eli perheen tulot putoavat perheessä vähemmän. Meneekö laskukaava näin?
OK [00:12:28]: Tämä on itseäni hieman ärsyttäväkin väärinkäsitys julkisessa keskustelussa, että kysytään, onko isillä monesti varaa jäädä perhevapaille, kun pikemminkin kysymyksen pitäisi olla toisin päin, onko perheellä varaa siihen, että isät eivät käytä kaikkea heille kiintiöityjä vanhempainvapaitaan. Jos verrataan sitä, että vaihtoehtona on, että isä jää ansiosidonnaisella perhevapaalla kotiin, tai sitten, että puoliso jää kotihoidontuella, niin keskimäärin aina se on kannattavampaa, että isä pitää kaikki hänelle kiintiöidyt osuudet, mutta silti valitettavan harva isä näin tekee.
JH [00:13:00]: Mikä oma kokemuksesi on silloin, kun olet itse ollut vanhempainvapaalla?
OK [00:13:05]: Oma kokemukseni on se, että tämä on ehkä ekonomistillekin aika vaikea laskea. Itsekin jouduin käyttämään tällaisia laskennallisia mikrosimulointimalleja, kun yritin laskea, miten vanhempainpäivärahat menevät, miten verotus vaikuttaa, ja sitten pääsin tulokseen, miten oma arki aidosti ja oma talous heittelee. Sitä kautta se ei ole ihan yksinkertaista, mutta uskoisin, että jos yhä useampi perhe laskisi, miten se näkyy omassa taloudessa, yhä useammalle näkyisi, että vaikka puolisolla on suuremmat tulot, silti kannattaa, että myös suurituloisempi puoliso käyttää hänelle kiintiöidyt vanhempainvapaaosuudet.
JH [00:13:37]: Millä tavalla se vaikuttaa sitten? Millaisia vaihtoehtoja voi olla siinä?
OK [00:13:42]: Tässä täytyy luonnollisesti muistaa se, että perheiden tilanteet ovat hyvin erilaisia. On esimerkiksi yrittäjätalouksia, joissa voi olla vaikeampi jäädä vanhempainvapaalle, tai sitten on aidosti muutamia tilanteita, joissa ei sitten muista syistä onnistu. Tässä on varmasti hyvää, että mietitään sitä, miten vanhempainvapaat jaksottuvat. Nyt onneksi uudessa vanhempainvapaamallissa on hieman joustavampaa. Sitten miettiä, missä kohtaa ja miten perhevapaat kannattaa jaksottaa. Miten sitten, jos on työpaikka, johon palata, miten voi hyödyntää vuosilomia? Tämä on loppujen lopuksi aika monimutkainen palapeli, jota täytyy miettiä. Osittain jo siinä vaiheessa, kun lasta odotetaan, on ehkä hyvä laskea se, miten talous muuttuu lapsen syntymän jälkeen. Siinä tulee lisää menoja ja väistämättä tulotaso hieman putoaa. Jos siihen pystyy ennakoimaan, se on myös joustavampaa myös siinä vaiheessa kuin lapsen syntymän jälkeen.
JH [00:14:32]: Siinä on yllättävän paljon asioita, mitä pitää ottaa huomioon, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.
OK [00:14:37]: Kyllä, juuri näin. Puhutaan taloudesta, mutta moni muukin asia muuttuu lapsen syntyessä. Sanotaan, että silloin jos taloudelliset asiat ja perhevapaa-asiat on miettinyt osin jo etukäteen, sitten voi keskittyä ehkä niihin mukavampiin ja oleellisimpiin asioihin vauvan syntymän jälkeen.
JH [00:14:52]: Mikä merkitys mielestäsi on sillä, että perhevapaauudistukseen liittyvät termit ovat jatkossa tasa-arvoisempia ja sukupuolineutraaleja?
OK [00:15:03]: Se on mielestäni selkeä askel oikeaan suuntaan. Puhutaan myös terminologisesta tasa-arvosta ja hyväksytään ja tunnistetaan myös meidän lainsäädännössämme meidän perheidemme monimuotoisuus, ja se, että poistetaan, itsekin puhun tästä miehistä ja naisista ja isistä ja äideistä, mutta on mielestäni hyvä, että nyt lainsäädännössä joustavoitetaan sitä määritelmää. On varmasti perheitä, joiden on ollut vaikea tunnistaa omaa perhemuotoaan siitä tekstistä, jota käytetään lainsäädännössä, ja sitten keskustelusta. Sitä kautta hyvä, että jatkossa yhä useampi ehkä tunnistaa, että tämä koskettaa myös minua.
JH [00:15:36]: Miten arvioit perhevapaauudistuksen yhteiskunnallista merkitystä? Mitä merkitystä on sillä, että molemmat vanhemmat käyttäisivät perhevapaata aiempaa enemmän?
OK [00:15:47]: Sillä on kahdensuuntaisia merkityksiä, jos mietitään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Meillä kansainvälinen ja kotimainen tutkimuskirjallisuus osoittavat, että itse asiassa hyvin suuri osa miesten ja naisten välisestä palkka- ja tuloeroista johtuu nimenomaan perhevapaista. Lapsen syntymän jälkeen syntyy oikeastaan ero ansiotasossa, joka ei koskaan enää palaudu. Puhutaan niin sanotusta lapsisakosta, joka tulee siinä vaiheessa lapsen syntymän jälkeen, jolloin naisten tulotaso jää miehistä jälkeen eikä palaudu. Tässä on se, mitä tasaisemmin pystyttäisiin jakamaan perhevapaat, se auttaisi myös edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa tulomielessä, mutta tässä täytyy myös miettiä tasa-arvoa miesten näkökulmasta siinä määrin, että jos miehet pitäisivät entistä tasaisemmin perhevapaita, se lisäisi tasa-arvoa myös perheiden sisällä, miten esimerkiksi lasten kasvatusvastuu jakautuu. Omakohtaisesta näkökulmasta näen, että on todella tärkeää, että miehillä ja isillä on aikaa kotona, jossa he ovat päävastuussa, eli lapsen äiti palaa töihin ja mies pääsee hetken aikaa olemaan päävastuussa perheestä, se on todella tärkeää myös tasa-arvoisen vanhemmuuden näkökulmasta.
JH [00:16:56]: Miten arvoit, miten tämä vaikuttaa työnantajiin ja miten työnantajat tulevat suhtautumaan?
OK [00:17:03]: Kyse on normeista ja missä määrin me voimme lainsäädännöllä vaikuttaa normeihin. Tässä isille kiintiöity osus kasvaa, ja aikaisemmin on huomattu, että kun kiintiö on kasvatettu, se lisää myös perhevapaiden käyttöä. Tässä on luonnollisesti kyse myös normeista, jotka tapahtuvat työpaikoilla. Lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa jonkin verran, mutta on kyse myös työpaikkojen käytännöistä ja työpaikalla näytettävästä esimerkistä. Tässä on myös varmasti isoa vaihtelua työnantajien ja työpaikkojen välillä. Itse olen ehkä kokenut, että tämän tyylistä normityötä vielä työmarkkinoilla kaivataan. Itse olen puhunut siitä, että me tarvitsemme entistä enemmän ehkä myös osin julkisia esimerkkejä siitä, että korkean tason miehet pitäisivät pidempiä perhevapaita, koska se, että jos johtajatason mies pitää pidemmän perhevapaan, se antaa esimerkin koko työyhteisölle siitä, että pitkät perhevapaat on normi ja ne ovat hyväksyttäviä. Sitä kautta ehkä askel kerrallaan. Normit muuttuvat todella hitaasti. Niitä voidaan osittain lainsäädännöllä muuttaa, mutta sitten isosti on kyse myös työmarkkinoiden aidosta käytännöstä ja arjesta, mikä yksittäisellä työpaikalla on.
JH [00:18:09]: Minkälaisia muutoksia olet nähnyt, tai oletko nähnyt muutoksia lähipiirissäsi?
OK [00:18:13]: Ehkä oma lähipiirini on sellainen, että miesten pitämistä pidemmistä perhevapaista on tullut jossain määrin normi. Yhä useampi pitää enemmän kuin sen itselle kiintiöidyn osuuden. Kuitenkin täytyy muistaa, että itse katson tietyllä tavalla omasta kuplastani, jossa on aika paljon korkeasti koulutettuja kaupunkilaisperheitä. Sitä kautta tiedostan, että tässä on hyvin isoja eroja sekä alueellisesti että koulutustason osalta, että myös työpaikkojen osalta. Se, että omassa lähipiirissäni normi on muuttumassa, saattaa olla paikkoja, jossa normit muuttuvat paljon hitaammin. Niin kuin aikaisemmin sanoin, että jos aidosti työtilanteen tai yrittäjyyden takia perhevapaiden pitäminen ei aidosti ole mahdollista, vaikka niin haluaisikin.
JH [00:18:56]: Minkälaiset terveiset lähettäisit sosiaaliturvan päättäjille perhe-etuuksiin liittyen?
OK [00:19:03]: Sanoisin sosiaaliturvapäättäjille, että henkilökohtainen näkökulmani on, että nyt on otettu yksi askel oikeaan suuntaan, mutta tämä tasa-arvotyö ei vielä riitä, että jos mietitään, että halutaan sukupuolten välistä tasa-arvoa, edelleen edetä oikeaan suuntaan, varmaan myös jossain kohtaa tämä on iso askel oikeaan suuntaan, mutta luulen, että tämä ei tule olemaan viimeinen perhevapaauudistus eikä viimeinen sosiaaliturvauudistus. Mielestäni nämä ovat tekijöitä, joita täytyy katsoa myös muussa sosiaaliturvassa, minkä tyylisiä kannustimia ne asettavat myös esimerkiksi tasa-arvon näkökulmasta.
JH [00:19:35]: Sitten vielä lopuksi terveiset vanhemmille, tuleville tai nykyisille.
OK [00:19:42]: Ehkä oma terveiseni linkittyy siihen, että talousasioita kannattaa miettiä, niistä kannattaa keskustella. Puhukaa rahasta, mutta puhukaa ja laskekaa niitä jo etukäteen. Esimerkiksi perhevapaa-asiat, jos ne laskee ja suunnittelee jo siinä vaiheessa, kun raskaus on vielä kesken, niin sitten vauvan syntymän jälkeen pystyy keskittymään vauvaan, eikä tarvitse enää murehtia raha-asioista.
JH [00:20:01]: Kiitos, Olli.
OK [00:20:02]: Kiitos.
JH [00:20:11]: Minkälaisista asennemuutoksista UPM:llä on kyse? Teillä on paljon isiä siellä kuitenkin.
AP [00:20:17]: Joo, mehän olemme hyvin miesvaltainen yhtiö, paljon meillä on isiä töissä. Sanon, että meillä on perhevapaita käytetty tähänkin asti, mutta se on varmasti ehkä sitten mennyt valtavirran mukaan. Nyt sitten nähtäväksi jää, miten me pystymme tällä, tietenkin vapaa palkallisuus on yksi asia, mutta kyllähän työnantajan ylipäätään pitää tunnistaa rakenteita tai käytäntöjä, onko sellaisia, jotka ohjaavat tai rajoittavat ajattelua johonkin suuntaan, ja tehdä myös kulttuurillista työtä.
JH [00:20:48]: Minkälaista kulttuurinen työ konkreettisesti voisi olla?
AP [00:20:50]: Se riippuu asiasta. Ehkä miesten ja naisten tasa-arvokysymyksissä aika hyvin pystytään tunnistamaan asioita ja seuramaan esimerkiksi uralla etenemistä ja tällaisia asioita. Varmaan perhevapaauudistuksen osalta täytyy ensin saada vähän dataa siitä, miten vapaita lähdetään pitämään, ja sitten katsoa, onko jotain, millä voitaisiin vielä edistää vapaiden pitoa.
JA [00:21:11]: Kyllä minusta esimerkiksi työnantajilla yksi sellainen keino on juuri puheeksi ottaminen tai vaihtoehtojen esittely. Muistan aiemmissa haastatteluissa usein tuli esiin, että meillä isät pitävät kaikki vapaat. Tämä kaikki vapaat viittaa vain ja ainoastaan tähän kiintiöön. Ehkä tällaisissakin voi miettiä, työnantaja voi ainakin asettaa pohdittavaksi, entäpä, onhan myös muita vaihtoehtoja, voi myös jakaa sitä jaettavaa vapaata tai esimerkiksi lastenhoidon tukia tasaisemmin. Jo ehkä hoksaamisen edistäminen on yksi keino.
JH [00:21:40]: Sitten perhevapaiden palkallisuus riippuu työehtosopimuksista. Minkälaista kehitystä näette niissä? Onko siinä ollut havaittavissa?
AP [00:21:48]: Taitaa monissa sopimuksissa olla vielä keskustelun alla. Meidän uudistuksemme koskee kaikkia riippumatta siitä, mitä työehtosopimuksissa lukee. Tavallaan se, että se on yhdenvertainen kaikille. Kesän aikaan seurasin, että keskustelua käytiin työmarkkinaosapuolten välillä. En ainakaan itse ole huomannut, että siinä. Sitten on tietenkin näitä työehtosopimusratkaisuja, joita on jo tehty, ja sinne on muutoksia tullut. Varmaan nyt tulevat kuukaudet näyttävät, miten asiat etenevät.
JH [00:22:18]: Selkeästi on tehty jo sen tyyppisiä ratkaisuja. Mikä rooli yleensä näiden tavoitteiden toteutumisessa on suomalaisessa työelämässä ylipäänsä meidän tavallamme tehdä töitä ja kulttuurilla?
AP [00:22:30]: Näen hyvin vahvasti, että työelämä tai ylipäätään kaikki vanhemmuuteen liittyvä ja ne kohtaamiset, joita vanhemmat saavat jo raskausaikana ja minkälaisista asioista puhutaan, se on hyvin kokonaisvaltainen. Työelämällä on valtaisa merkitys, koska se on merkittävä osa elämäämme, mutta kaikella tällä on todella iso merkitys, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, miten perhevapaita lähdetään pitämään.
AM [00:22:59]: Olen samaa mieltä, että työelämä on yksi osapalikka tässä ja järjestelmä ehkä sitten ehkä osaltaan tukee tai estää tai mahdollistaa joitakin ratkaisuja, iso merkitys, mutta ei ainoa, joka ratkaisee.
JA [00:23:10]: Tietenkin, kun etuuksista ajatellaan, perheiden ja työnantajan kannalta työpaikat ja perheet ovat hyvin erilaisia, mutta sitten esimerkiksi sellaisen nostaisin esiin, että osittain vanhempainraha etuutena tuli mielestäni nyt ihan eri tavalla käytettäväksi. Se on ollut ennenkin olemassa, mutta hyvin vähän käytetty etuus. Tarkoitan sitä, että työntekijä voi tehdä enintään viisi tuntia päivässä töissä ja lopun olla vanhempainvapaalla. Tämä on hyvin joustava aikaisemmin edellytettyyn, että molemmilla vanhemmilla oli tämä sopimus työnantajan kanssa. Tämä koskee myös yrittäjiä. Kun tulee lisää joustoa, tietenkin on työnantajia, joille ne eivät sovi niin hyvin, mutta kun sitten työelämäkin on muuttunut ja työpaikat ovat hyvin erilaisia, niin kyllähän tämä perheiden sekä työnantajan näkökulmasta antaa mahdollisuuksia. Toivottavasti sitten useampi, joka on aikaisemmin ollut ehkä kokonaan pois työelämästä, tekeekin osittain työtä.
JH [00:24:13]: Tässä yhteydessä on keskusteltu paljon myös perhevapaiden laajentamisesta vähän tällaiseen laajennettuun perheeseen tai lähipiiriin, että esimerkiksi isovanhemmat tai muut, mitä mieltä olette siitä?
AM [00:24:24]: Ihan mielenkiintoinen vaihtoehto. Käsitykseni mukaan jossakin Euroopan maassa, olisikohan Bulgariassa tällainen vaihtoehto, mutta varmasti joillekin perheille mahdollisuus, mutta en ihan jaksa uskoa, että kovin laajasti käytettynä tämän tyyppinen etuus, jo monestakin syystä, vanhempainvapaat lähtökohtaisesti ovat kuitenkin melkoisen lyhyitä, ne ulottuvat vähän yli lapsen ensimmäisen ikävuoden, joten oletan, että valtaosa vanhemmista ehkä haluaa itse pitää vapaan ja järjestää lapsen hoidon. Varmasti joissakin tilanteissa ihan käyttökelpoinen mahdollisuus.
JH [00:24:55]: Mitä uutta tämä, teidän näkemyksenne mukaan, toisi yhteiskunnallisesti, jos vanhemmat laajemmin käyttäisivät yhdenvertaisetsi jatkossa enemmän perhevapaita? Minkälaisia muutosasioita tämä voisi käynnistää?
AM [00:25:10]: Jos laajempi tarkoittaa tässä sitä, että sukupuolten kanssa tai että isät ja äidit tasaisemmin, varmasti se muuttaa ennen kaikkea isien asemaa työpaikoilla. Ehkä tässä tapauksessa voisi ajatella näin, että heitä koskevat samanlaiset riskit kuin äitejä, enemmissä määrin, mutta toisaalta se voi myös ehkä lieventääkin vanhemmuuteen liittyviä riskejä, jos me todella lähtökohtaisesti ajattelemme, että ne koskevat kumpaakin vanhempaa ihan yhtä tasapuolisesti. Sillä tavalla näen, että sellainen aika isokin kulttuurillinen muutos on mahdollista pidemmällä aikavälillä.
AP [00:25:36]: Olen samaa mieltä. Kun tässä aikaisemmin puhuttiin vähän kulttuurista ja miten me ajattelemme vanhempainvapaata. Perhevapaiden käyttö on osa tasa-arvoa. Tavallaan siinä mielessä sitä voisi edistää asenteellisesti.
JH [00:25:53]: Miten sitten pitkällä tähtäimellä vaikutus esimerkiksi naisen eläke-euroon?
AM [00:26:00]: Tietenkin, mitä tasaisemmin sitä jaetaan, mikä tarkoittaa käytännössä, mitä pienemmän pätkät naiset käyttävät, tietenkin se vaikuttaa eläkekertymäänkin väistämättä.
JA [00:26:08]: Näinhän se on. Olikohan se vuonna 2005, muistaakseni tuli eläkeuudistus, kun ylipäätään alkoi kertyä eläkettä myös siltäkin ajalta, kun oli kotihoidon tuella, mutta vaikutuksia, mitä ei usein perheet ehkä siinä hetkessä, kun vauva syntyy, ajattele, mutta ne voivat olla hyvin kauaskantoisia, tämä eläkekertymä. Tietenkin edelleen perään kuuluttaisin sitä, että onhan siitä, arkijärjellä, ja tutkimustuloksiakin, mitä tasaisemmin lapsen hoitovastuu jakautuu, sillä on positiivisia vaikutuksia hyvin pitkälle, miten jatkossakin esimerkiksi kotitöitä perheessä jaetaan ja miten perhe voi ja niin edelleen.
JH [00:26:49]: Näettekö tässä nykyisessä tai uudessa perhevapaaratkaisussa jotakin riskejä?
JA [00:26:52]: Mitä päällimmäisenä on mielessä, lähinnä tästä Kelan asiakkaiden näkökulmasta, että kun tulee joustoja, mitkä ovat todella hyviä, mutta ne myös osaltaan tekevät järjestelmää monimutkaisemmaksi. Se haaste meillä on, kuinka me viestimme näistä asioista. Toistaiseksi olemme mielestäni onnistuneet oikein hyvin, kun seuraa, mitä ja miten asiakkaat meiltä asioista kysyvät. Se haaste on yksi riski, että ymmärretään, mitä mahdollisuuksia on. Niin kuin Anneli aikaisemmin perään kuulutti, että ikään kuin hoksautetaan, ettei ole pelkästään se oma kiintiö, mutta mitä tämä perhevapaajärjestelmä kokonaisuudessaan tarjoaa, mitä siellä on, vanhempainpäivärahoja ja tietenkin lastenhoidon tukiakin sen jälkeen. Aina sitä paljon Kelassa mietittiin, että on haaste tehdä joustavaa järjestelmää, jossa on paljon erilaisia elementtejä eri tarpeisiin kuitenkin niin, että se on selkeä ja suhteellisen yksinkertainen.
AM [00:27:53]: Haastetta synnyttää myös, miten vanhempainpäivärahojen käyttöä ja lastenhoidon tukia yhteensovitetaan perheissä, ja se on osa tätä, mitä Johanna mainitsi, ehkä tällaista järjestelmän synnyttämää haastetta. Se voi olla ehkä sitten myös työnantajien näkökulmasta aika vaikeaa, miten perheet lopulta sitten jaksottavat vapaitaan ja sopiiko se yhteen. Ehkä tässäkin voisi ajatella, että työpaikat pitkälti pystyvät ratkaisemaan joustoja siellä.
AP [00:28:18]: Niin, ja ehkä se on ylipäätään, tietenkin me olemme iso työnantaja, mutta tavallaan että kun ihmisillä on kaikenlaista ja on erilaisia syitä olla pois ja töitä pitää järjestää. Tavallaan se on myös osa työantajan toimintaa. Työelämä on sellaista.
AM [00:28:35]: Ehkä tuosta näkökulmasta voisi ajatella, että yksi haaste voi olla juuri se, että isot työnantajat voivat olla tässä ehkä paremmassa asemassa, jos on tottumusta erilaisten vapaiden järjestelyyn ja töitten järjestelyyn, ja pienemmissä työpaikoissa voi olla vaikeampaa järjestää joustoa, ja silloin se ehkä vähän eriarvostaa mahdollisuuksia joustojen käytössä.
JH [00:28:52]: Muistan aikaisemmista tutkimuksista, korjaa, jos olen väärässä, että nimenomaan pienissä työpaikoissa on käytetty vähemmän tätä mahdollisuutta.
AM [00:28:59]: Joo, näin on ollut ainakin aiemmin.
JH [00:29:01]: Otetaan loppuun tällainen henkilökohtainen kysymys. Joko omassa perheessä tai lähipiirissä olette käyttäneet? Onko siellä näkyvissä jo jotain muutosta? Miten itse olette aikanaan toimineet näissä tilanteissa?
AM [00:29:16]: Olen ehkä sitä ikäryhmää, että minulla ei ihan välittömässä lähipiirissä ole perhevapaita pohtivia, mutta aikanani odotin, että mieheni käyttää osan vanhempainvapaista, ja näin hän myös sitten toimi. Ehkä tämäkin kertoo siitä, että meillä äidit aika paljon ratkovat näitä kysymyksiä perheissä. Toivon, että isät tässä petraavat pikkuhiljaa ja ajattelevat sitä myös omana mahdollisuutenaan. Tämä on toiveeni ylipäätään.
JA [00:29:41]: Omatkin lapseni ovat jo isompia. Tässä on toisenlaiset haasteet teinien vanhempana. Lähipiirissä olen tätä seurannut, ja he miettivät paljon, kuinka tässä tulisi tehdä ja juuri tätä osittaista vanhempainrahaa lähipiirissä mietitään, onnistuisiko se. Se on kieltämättä joissakin töissä työnantajankin näkökulmastakin hieman haastavaa riippuen paljon siitä, minkälaista työtä tekee.
JH [00:30:08]: Aivan. Kiitos, Johanna. Mites Anna?
AP [00:30:11]: Joo, itsellänikin lapset silloin kun olivat pieniä, varmaan aika valtavirran mukaan, eli pääosa oli minulla, mutta kyllä isäkin piti ja piti vähän enemmän kuin oman kiintiönsä. Hän koki sen todella hyödylliseksi, mutta ehkä sitten sama havainto tästä uudistuksesta, mitä nyt tietää, että ihmiset pohtivat, että tämän osittaisen vapaan joustavuus on kuitenkin sellainen, mitä aika moni pohtii. Tietyllä tavalla vähän paremmin pystyy yhteensovittamaan työ- ja perhe-elämää, niin saa siitä sitä joustoa.
JH [00:30:40]: Kiitos keskustelusta Anneli Miettinen, Johanna Aholainen ja Anna Polvenlahti.