Luottamus on yhteiskunnallisen toiminnan kulmakivi. Se edesauttaa sosiaalista ja taloudellista toimintaa ja ennakoitavuutta, vähentää epävarmuuksia ja mahdollistaa esimerkiksi taloudellisten toimijoiden riskinoton. Se on side, jolla yhteiskunnallinen järjestys on ylipäänsä mahdollista.
Luottamus eri muodoissaan on useiden tutkimusten mukaan erityisen vahvaa Pohjoismaissa. Keväällä tarkastetun Antti Kouvon väitöskirjan Luottamuksen lähteet mukaan luottamus kukoistaa maissa, joissa kansalaiset kokevat julkiset instituutiot oikeudenmukaisina ja reiluina. Hyvän hallinnon lisäksi pohjoismaalaisten vahvaa luottamusta on selitetty verrattain pienillä tuloeroilla, protestanttisella perinteellä, maiden vauraudella ja etnisellä yhteneväisyydellä.
Luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin kuitenkin vaihtelee sen mukaan, mistä instituutiosta on kyse. Suomalaiset luottavat erityisesti poliisiin, puolustusvoimiin ja Kelaan. Yli 80 prosenttia suomalaisista luottaa näihin instituutioihin paljon tai erittäin paljon. Heikointa luottamus on puolestaan poliittisia instituutioita – eduskuntaa, hallitusta ja puolueita – kohtaan. Vain viidennes suomalaisista luottaa poliittisiin puolueisiin.
Suomalaisten vähäistä äänestysintoa eivät selitä vaalipäivän sää tai puolueiden heikko viesti.
Lohdullista poliittisten toimijoiden näkökulmasta on kuitenkin se, että hallinto, jota ohjataan poliittisella päätöksenteolla, saa kansalaisten luottamuksen. Onkin kiinnostavaa, että ihmiset luottavat vähiten juuri niihin instituutioihin, joihin heillä on suorimmat vaikutusmahdollisuudet. Vastaavasti niihin instituutioihin luotetaan, joiden toimintaan ei juuri lainkaan voida suoraan vaikuttaa. Saattaa olla, että niiden toimintaan on vain pakko luottaa.
Kansainvälisissä vertailuissa tulos on pitkälti samankaltainen. Eurooppalaisen hyvinvointikyselyn (European Social Survey) mukaan kotimaan poliitikoihin ja parlamenttiin luotetaan kaikkein vähiten Etelä- ja Itä-Euroopassa ja eniten Sveitsissä, Alankomaissa sekä Pohjoismaissa.
Pohjoismaissa luotetaan kotimaan parlamenttiin enemmän kuin Euroopan parlamenttiin. Itä-Euroopassa on toisin. Siellä kotimaan päätöksentekoa enemmän luotetaan kansainvälisiin instituutioihin, Yhdistyneisiin kansakuntiin ja Euroopan parlamenttiin. Kaikkein vahvinta luottamus Euroopan parlamenttia ja YK:ta kohtaan on Albaniassa!
Luottamus myös välittyy käyttäytymiseen. Suomalaisten heikkoa äänestysaktiivisuutta ei voida selittää pelkästään vaalipäivän sääolosuhteilla tai sillä, että puolueiden ”viesti ei mennyt perille”.
Ongelman syitä tulisi pohtia luottamuksen näkökulmasta. Vaikka heikko luottamus poliittisia instituutioita kohtaan ei olekaan vain suomalainen ilmiö, olisi syytä laajemmin keskustella, mistä tämänkaltainen tulos johtuu maassa, jossa kansanedustuslaitos on toiminut yli 100 vuotta. Millä tavoin luottamusta poliittiseen päätöksentekoon voitaisiin Suomessa parantaa?
Yhtäältä kyse on instituutioiden erilaisuudesta. Julkinen hallinto on luonteeltaan poliittista päätöksentekoa vakaampaa, ja hallinto pysyy vaikka hallitukset vaihtuvat.
Toisaalta kyse on siitä, kuinka oikeudenmukaisina ja reiluina instituutioiden toiminnan seuraukset koetaan. Politiikka on erilaisten intressien kamppailua, jolloin veropäätöksissä tai menoleikkauksissa on lähes aina voittajia ja häviäjiä.
Poliittisia päätöksiä toimeenpanevien tahojen, kuten Kelan, veroviranomaisten tai poliisin, säännöt ja toimintatavat koskevat kaikkia tasapuolisesti. Peltipoliisi ottaa valokuvan ylinopeutta ajavasta autosta välittämättä sen merkistä.
