Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Joihinkin lääkärinlausuntoihin vaaditaan syvempää osaamista

Lausunnot ovat osa lääkärin työtä ja potilaan hoitoa.

Lääkärinlausuntojen tarkoituksena on varmistaa, että potilaan terveydentila sekä toiminta- ja työkyky otetaan huomioon tilanteissa, joissa ne pitää huomioida. Vaikeasta ruoka-aineallergiasta kärsivä lapsi voi tarvita yksilöllistä kouluruokaa. Monet Kelan etuuksista myönnetään terveydentilan perusteella. Ja niin edelleen.

Lausuntojen tulee aina perustua lääkärin ja tarvittaessa moniammatillisen työryhmän objektiivisesti toteamiin löydöksiin ja tutkimustuloksiin. Kun Kelan asiakas hakee etuutta, myös häntä saatetaan pyytää kuvaamaan kokemuksensa. Esimerkiksi vammaistuen hakemuksessa hän kuvaa arjen haasteitaan.

Etuuksien myöntäminen edellyttää aina, että lain vaatimat edellytykset täyttyvät.

Vakuutuslääkäreiden toimintaa on aina kritisoitu voimakkaasti. On esitetty, että etuuksien myöntämisen pitäisi perustua hoitavan lääkärin arvioon.

Vuodenvaihteessa 2014–2015 Kela teki yhdessä Lääkäriliiton kanssa kyselyn, jossa selvitettiin lääkäreiden kokemuksia sairauspoissaolon kirjoittamisesta työikäisille. Yksi kyselyn merkittävistä tuloksista oli, että noin puolet kaikista vastanneista kuvasi suurta tai melko suurta tarvetta syventää osaamistaan niin toiminta- ja työkyvyn arvioinnissa kuin sairauspoissaolon tarpeen ja keston määrittelyssä.

Sairausvakuutuksen sääntöjä lääkärit tunsivat vielä heikommin. Kyselyyn vastanneet esittivät myös toiveen, että työterveyslääkäreillä olisi nykyistä keskeisempi rooli työkykyä koskevissa lausunnoissa.

Suomessa kuka tahansa lääkäri joutuu kirjoittamaan lausuntoja riippumatta siitä, onko hänellä siihen riittävää osaamista, tarvittavan moniammatillisen työryhmän tuki tai lainsäädännön tuntemusta. Tämä aiheuttaa paljon työtä, sillä lainsäädännön kiemurat voivat johtaa lisäselvityspyyntöihin ja hylkäyksiin.

Riittämättömät lääkärinlausunnot johtavat vain lisäselvityksiin.

Potilaalle tämä näyttäytyy niin, että Kela kyseenalaistaa hoitavan lääkärin näkemyksen. Tämä johtaa valituksiin ja edelleen lisätyöhön. Onkin aiheellista tehdä perusteellinen arvio siitä, keiden tulisi tehdä lausunnot, kun etuuksia haetaan. Näin saataisiin lääketieteellisiin syihin perustuvien etuuksien prosessit sujuviksi ja kaikkia osapuolia tyydyttäväksi.

Potilas saa Kelan toiminnasta virheellisen kuvan.

Kela toivoo, että asiakkaat saavat sujuvasti ne etuudet, jotka heille kuuluvat. Jotta tässä onnistutaan, on välttämätöntä, että etuuksien myöntämisen edellytykset tunnetaan.

Lääkäreiden koulutukseen ja ohjeistukseen on panostettu, mutta se on osoittautunut riittämättömäksi keinoksi. Olisiko tässäkin tarpeen ”keskittämisasetus”? Esimerkiksi yli 60 päivää kestäviä sairauspoissaoloja sekä työkyvyttömyyttä koskevat lääkärinlausunnot voisi keskittää etuuslainsäädännön hallitseville lääkäreille, joilla on käytettävissä moniammatillinen työryhmä, lääkinnällisen ja ammatillisen kuntoutuksen osaamista sekä mahdollisuus tehdä yhteistyötä työnantajan kanssa. Koulutuksen kohdentaminen tähän työhön keskittyville lääkäreille ja muille ammattilaisille voisi tuottaa tyytyväisiä asiakkaita ja nopeuttaa hakuprosessia.

Lue lisää:

Hinkka, K; Niemelä, M; Autti-Rämö, I; Palomäki, H; Pärnänen, H; Vänskä, J: Sairauspoissaolotarpeen määrittäminen. Kyselytutkimus lääkäreille  (Kela, 2016)

Ilona Autti-Rämö, johtava ylilääkäri, Kela