Sosiaalipolitiikan tutkimuksessa on painotettu järjestelmien institutionaalista jatkuvuutta. Kun järjestelmä on luotu, sillä on taipumus jatkaa olemassaoloaan. Kyseessä on institutionaalinen jäykkyys. Sosiaalipoliittisia instituutioita on usein verrattu vaeltavaan norsulaumaan, joka jatkaa vakaata ja vankkumatonta kulkuaan. On tosin sanottu, että norsut säikähtävät hiiriä. Jos näin on, lauman kulku voi äkkiä saada uuden suunnan.
Kriisi voi muuttaa lauman suunnan.
Sosiaalipoliittisten instituutioiden kohdalla poikkeukselliset olot ovat hiiriä, joita norsu säikähtää. Poikkeuksellisessa tilanteessa institutionaalinen jäykkyys sulaa, järjestelmää voidaan muokata, antaa sille uusi suunta, jopa kumota se ja rakentaa uutta tilalle. Tilanteita, jotka avaavat mahdollisuuksia uusille ratkaisuille ovat esimerkiksi sodat, suuret lamat ja luonnonkatastrofit. Nyt myös pandemia koronaviruksen myötä on sulattamassa vallitsevia jäykkyyksiä.
Sotien sosiaalipoliittiset sivuvaikutukset
Kauheuksistaan huolimatta sodilla on ollut merkittäviä myönteisiä vaikutuksia hyvinvointivaltioiden kehkeytymiseen ja laajentumiseen. Esimerkiksi buurisodat (1880–1902) paljastivat englantilaisten nuorukaisten heikon terveyden: 40 % alokkaista oli niin sairaita, että he eivät kelvanneet antamaan henkeään imperiumin puolesta Transvaalissa. Havainnon seurauksena terveydenhuoltoa parannettiin ja lasten ravitsemukseen alettiin kiinnittää huomiota.
Sodilla on ollut vaikutuksensa hyvinvointivaltioiden kehitykseen.
Toisen maailmansodan yhteiset kärsimykset taas loivat pohjan Britannian hyvinvointivaltion rakentamiselle. William Beveridgen vuonna 1942 julkaisema Social Insurance and Allied Services tiivisti ne periaatteet, joiden varaan sodan jälkeinen Britannia sosiaalipolitiikkaansa rakensi. Beveridgen raportti inspiroi monia muitakin maita sodan jälkeisessä sosiaaliturvan rakentamisessa.
Sodan poikkeuksellisuus avasi uusia näkökulmia yhteiskunnan kehittämiseen, ja yhteiset rintamakokemukset synnyttivät solidaarisuutta yhteiskuntaryhmien välillä. Laajentuva sosiaaliturva oli tuon solidaarisuuden ilmentymää. Ilmiö oli nähtävissä meilläkin. Olihan aseveliakseli monen suomalaisen uudistuksen takana.
Sota tuhoaa rakenteita ja pakottaa tekemään radikaaleja ratkaisuja. Suomessa vuoden 1937 vakuutusmaksuihin perustuva, täysin rahastoitu kansaneläke menetti sodan melskeissä merkityksensä. Se kumottiin. Tilalle rakennettiin vuoden ns. uusi kansaneläke (1956), jonka piiriin tulivat kaikki suomalaiset, olivatpa he maksaneet vakuutusmaksuja tai eivät.
Sotaa käyvät valtiot kasvattavat mandaattiaan verotulojen keräämisessä. Maailmansotien aikana useissa liittovaltioissa keskushallinto ulotti verotusoikeuttaan osavaltioiden yli kerätäkseen tarvittavat varat sotimiseen. Sodan jälkeen ei yleensä palattu aiemmalle alemmalle verotasolle, minkä seurauksena valtioilla olikin ”ylimääräistä” rahaa kehittää sosiaaliturvaa.
Talouslamat suunnan muuttajina
1930-luvun laman sosiaalipoliittisia seurausvaikutuksia on tutkittu paljon. Yhdysvalloissa, josta lama 1929 alkoi, presidentti Franklin D. Roosevelt käynnisti New Deal ohjelman. Sosiaalipolitiikkaa laajennettiin laman kurimuksesta kärsivien työttömien ja köyhien aseman parantamiseksi. Ajatustavallisesti ohjelma jatkui 1960-luvulle saakka.
Ruotsin pääministeri Per Albin Hansson valjasti vuoden 1928 linjapuheessaan käsitteen kansankoti sosialidemokraattisen politiikan kulmakiveksi. Laman myötä kansankoti juurtui osaksi ruotsalaista sielunmaisemaa. 1930-luvun lama synnytti myös Ruotsin aktiivisen työvoimapolitiikan. Laman iskiessä Ruotsissa (tosin kuin Suomessa) ei vielä ollut työttömyysvakuutusta. Vakuutuksen aikaansaaminen olisi kestänyt liian kauan. Oli keksittävä jotain nopeampaa. Kuin vahingossa päädyttiin aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan, joka sittemmin on ollut naapurimaan yhteiskunnallisen ajattelun kruununjalokivi.
Lama synnytti myös Ruotsiin aktiivisen työvoimapolitiikan.
Norjassa taas samainen lama ajoi Gentin järjestelmään perustuneet työttömyyskassat talousahdinkoon, ja valtion täytyi niitä taloudellisesti tukea. Lopulta kassat ”sosialisoitiin”, Gentin mallista luovuttiin 1938, ja luotiin yksi, yleinen työttömyysturvajärjestelmä.
Poikkeukselliset olot ja mahdollisuuksien ikkunat
Sotien ja lamojen lisäksi epidemiat seurausvaikutuksineen voivat sysätä liikkeelle institutionaalisia muutoksia. Edellinen suurimittainen epidemia espanjantauti, joka riehui maailmalla 100 vuotta sitten, ei isompiin sosiaalipoliittisiin muutoksiin johtanut. Eipä Suomessa tuolloin mitään sosiaalipolitiikkaa muutettavaksi asti ollutkaan. Tautia hoidettiin konjakilla, kamferttitipoilla, saunalla ja tervalla.
Korona sen sijaan voi johtaa suuriinkin sosiaalipoliittisiin muutoksiin. Epidemia ajoittuu samaan aikaan sosiaaliturvareformin (sosiaaliturvakomitea) kanssa. Korona notkistaa institutionaalisia jäykkyyksiä ja avaa mahdollisuuksien ikkunoita. Kriisi paljastaa, mikä ei toimi ja toisaalta talouden mykkä pakko pakottaa miettimään uusia ratkaisuita.
Talouden mykkä pakko pistää miettimään uusia ratkaisuja.
Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat lukuisat perusturvaetuudet, jotka ovat jo sotukomitean listalla. Pandemia korostaa toimivan ja aukottoman perusturvan merkitystä. Siellä ja täällä onkin jo huudeltu perustulon perään – paavia myöden. Suomessa tosin paavin erehtymättömyyteen ei taideta juurikaan luottaa. Mutta perusturvan uudistamista tuskin voidaan välttää.
Jos epidemia pitkittyy, taloudelliset seuraamukset ovat katastrofaaliset. Kansainvälinen valuuttarahasto varoittaakin, että edessä voi olla pahin lama sitten 1930-luvun. Jos yhteiskunnan taloudellinen pohja sortuu, niin rakenteelliset jäykkyydet purkautuvat myös muista kuin perusturvaetuuksista.
Massatyöttömyyden vuoksi tapahtuva työttömyyskassojen rahoituspohjan pettäminen voi johtaa Norjan 1938 tilanteeseen. Kassat sosialisoidaan, mitä onkin jo vaadittu. Kassajärjestelmän kohtalo riippuu paljolti siitä, missä määrin ay-liike ja demarit nykyistä järjestelmään lopulta pystyvät puolustamaan.
Toisekseen – samoin kuin sodissa – syntyy välttämättä kysymyksiä solidaarisesta taakanjaosta. Tällöin joudutaan välttämättä pohtimaan perusturvan ja ansiosidonnaisten etuuksin välistä suhdetta ja suhteen oikeutusta. Miksi joku saa paljon, joku vähän tai ei mitään?
Nämä ovat niitä hiiriä, jotka saattavat säikäyttää norsut ja muuttaa lauman kulkusunnan.
