Uuden eduskunnan kausi alkoi vauhdikkaasti, ja julkinen keskustelu pyöri maahanmuuton ja niin sanottujen pakkolakien ympärillä. Toivon todella, että työmarkkinaosapuolet pääsevät nyt sopuun, jotta hallituksen kilpailukykypakettia ei tarvitse lähteä toteuttamaan.
Pidän ilahduttavana sitä, että ainakin ylityökorvausten leikkaukset saatiin vältettyä. Ne olisivat kohdistuneet liikaa hoiva-alalle ja monille muille naisvaltaisille aloille.
Moni yhteiskunnallinen päätös voi vaikuttaa eri tavoin miehiin kuin naisiin. Esimerkiksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus ja vuorotteluvapaan ehtojen tiukennus heijastuvat enemmän naisiin. Naiset kantavat edelleen lastenhoidon päävastuun ja käyttävät miehiä enemmän vuorotteluvapaata.
Lainsäätäjä on velvollinen ottamaan lakien valmistelussa huomioon päätösten vaikutukset tasa-arvoon. Käytännössä se voi olla kuitenkin vaikeaa, sillä monesti vasta aika näyttää, millaisia vaikutuksia päätöksellä on ollut. Voimassa olevaa sääntelyä pitää tarkkailla ja korjata, jos huomataan, että jokin päätös saattaa miehet ja naiset eriarvoiseen asemaan.
Naisen kuukausieläke on keskimäärin 300–400 euroa pienempi kuin miehen. Havahduin viime syksynä eläkelainsäädännön uudistuksen yhteydessä naisten eläkkeiden pienuuteen. Syitä siihen on monia.
Naiset tienaavat keskimäärin miehiä vähemmän, ja naisten työurat ovat yleensä lastenhoidon takia lyhempiä. Tutkimusten mukaan naisilla on myös miehiä enemmän epätyypillisiä työsuhteita, mikä niin ikään pienentää eläkekertymää. Työskentelin itsekin aikoinani määräaikaisena, ennen kuin sain ensimmäisen vakituisen viran – vasta 45-vuotiaana.
Ehkä naisten eläkkeissä pitäisi olla jokin kerroin, jolla eläkkeiden pienuutta voisi kompensoida? Vastaväitteenä voi tietenkin esittää, että naiset elävät keskimäärin miehiä pidempään ja saavat elinaikanaan kokonaisuutena enemmän eläkettä. Se ei kuitenkaan lohduta tilanteessa, jossa ihmisen pitää pärjätä eläkkeellään joka kuukausi.
Lähtökohtaisesti mitään etuuksia ei pidä jakaa joko miehille tai naisille. Tarve ratkaisee, ei sukupuoli.
Tilanteet kuitenkin vaihtelevat, ja siksi perheiden pitää saada itse valita, miten esimerkiksi perhevapaat niissä jaetaan. Pakottamalla miehiä ei saada jäämään kotiin hoitamaan lapsia. Eduskunnan naisverkostossa olemme käyneet keskustelua aiheesta ja päätyneet siihen, että vapaaehtoisuus toimii pakkoa paremmin.
Leena Meri
kansanedustaja, Kelan valtuutettu