Työnantajat ovat löytäneet perhevapaakorvauksen hyvin, ilmenee Kelan tuoreesta selvityksestä. Vuonna 2020 Kela maksoi työnantajille perhevapaakorvauksia yhteensä 48,6 miljoonaa euroa. Korvauksia sai reilu 4 000 työnantajaa.
Työnantaja voi hakea 2 500 euron suuruista perhevapaakorvausta kustannuksista, jotka johtuvat naispuolisen työntekijän vanhemmuudesta. Korvaus otettiin käyttöön huhtikuussa 2017.
”Selvityksen perusteella vaikuttaa, että isompaa perhevapaakorvauksen alikäyttöä ei ole ollut. Saimme kuitenkin hieman viitteitä siitä, että pienimmät työnantajat eivät aina hae perhevapaakorvausta, vaikka heillä olisi siihen oikeus”, sanoo Kelan tutkija Anneli Miettinen, yksi selvityksen tekijöistä.
Perhevapaakorvauksen mahdollista alikäyttöä arvioitiin selvityksessä vertaamalla korvauksen maksamista vuosilomakustannuskorvauksen ja vanhempainpäivärahan maksamiseen. Koska käytössä ei ollut tietoja äitiysvapaalle jääneiden naisten työsuhteiden laadusta, tarkempaa kuvaa korvauksen mahdollisesta alikäytöstä ei ollut mahdollista saada, Miettinen sanoo.
Suomalaisten työmarkkinoiden vahva jakautuminen mies- ja naisvaltaisiin aloihin heijastuu siihen, mille toimialoille korvauksia maksettiin. Euromääräisesti eniten niitä maksettiin suurille työnantajille, erityisesti kunnille ja sote-alan sekä kaupan alan yrityksille. Yhteensä sosiaali- ja terveysalan työnantajille maksettiin peräti 40 prosenttia koko korvaussummasta.
Monilla työnantajilla ei oikeutta perhevapaakorvaukseen
Perhevapaakorvausta on maksettu noin 40 prosentista kaikista alkaneista äitiysvapaista. Jos tarkasteluun otetaan vain palkansaajanaiset, perhevapaakorvauksia maksettiin noin 54 prosentista alkaneista äitiysvapaista.
Jotta työnantaja voi hakea perhevapaakorvausta, äitiysvapaalle jäävällä työntekijällä pitää olla toistaiseksi voimassa oleva tai vähintään vuoden pituinen määräaikainen työsuhde. Lisäksi työsuhteen on pitänyt alkaa vähintään kolme kuukautta ennen äitiysrahakauden alkamista.
Melko iso osa naisista ei siis ole perheenlisäystä saadessaan sellaisessa työsuhteessa, jossa työnantajalla olisi oikeus perhevapaakorvaukseen. Eniten perhevapaakorvausta maksettiin 30–39-vuotiaiden naisten ikäryhmästä, korkeasti koulutetuista työntekijöistä ja toimihenkilöistä.
”Näissä ryhmissä on todennäköisesti enemmän toistaiseksi solmittuja työsuhteita ja pitkiä määräaikaisuuksia, joten perhevapaakorvauksen ehdot täyttyvät useammin”, Miettinen sanoo.
Selvityksen perusteella pienehkö joukko työnantajia saa melko suuren osan perhevapaakorvauksista. Vuonna 2019 kolmannes korvauksista (noin 15 miljoonaa euroa) maksettiin 50:lle eniten korvauksia saaneelle työnantajalle. Toisaalta lukumääräisesti suurin osa korvauksista maksettiin työnantajille, joille maksettiin vuoden aikana korvausta vain yhdestä perhevapaasta.
Perhevapaakorvaus on tasannut vanhemmuuden kuluja toimialojen välillä
Perhevapaakorvauksen yhtenä tavoitteena oli tasata vanhemmuuden kustannuksia mies- ja naisvaltaisten toimialojen välillä ja lisätä naisvaltaisten alojen kilpailukykyä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla se on Miettisen mukaan osittain kompensoinut vanhemmuudesta syntyviä kustannuksia.
”Toisaalta naisvaltaisten alojen työnantajienkin välillä on aika paljon epäsuhtaa siinä, keille korvaus kohdistuu. Erot työnantajien välillä johtuvat ainakin osittain siitä, minkälaisissa työsuhteissa näillä aloilla työskentelevät naiset toimivat”, Miettinen sanoo.
”Jos katsotaan eroja naisvaltaisten alojen välillä, esimerkiksi majoitus- ja ravintola-alalla perhevapaakorvauksia saatiin suhteessa vähemmän. Tällä alalla on todennäköisesti enemmän lyhyitä määräaikaisuuksia kuin esimerkiksi sote-alalla.”
Perhevapaista aiheutuvien kustannusten kompensoinnin näkökulmasta korvaukset jakautuvat siten melko epätasaisesti työnantajien välillä, Miettinen sanoo.
Vähentääkö perhevapaakorvaus naisten syrjintää työelämässä?
Perhevapaakorvauksen tavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvoa työmarkkinoilla ja parantaa naisten työllisyyttä. Ajatuksena on, että kun naispuolisen työntekijän vanhemmuuden kustannukset työnantajalle pienenevät, etenkin nuorten naisten asema työmarkkinoilla paranisi ja esimerkiksi rekrytointisyrjintä vähenisi.
Tavoitteessa onnistumista on vaikeaa arvioida muun muassa siksi, että perhevapaakorvauksia on maksettu vasta lyhyen aikaa, Miettinen sanoo.
”On kuitenkin vaikea nähdä, että korvauksella olisi merkittävää vaikutusta rekrytointisyrjintään. Korvaus on melko pieni, eikä se välttämättä riitä houkuttimeksi palkata työntekijää toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen määräaikaisuuden sijaan. Rekrytointisyrjintä ei tunnu kovin todennäköiseltä myöskään sosiaali- ja terveysaloilla, jonne korvausta on maksettu euromääräisesti eniten, sillä alalle hakeutuva työvoima on joka tapauksessa suurelta osin naisia.”
Miettinen arvioikin, että korvaus ei vastaa kovin hyvin ongelmaan, johon se haluttiin kohdistaa. Vanhemmuuden kustannusten tasaamiseen parempi keino olisi hänen mukaansa se, että isiä kannustettaisiin pitämään enemmän perhevapaita.
”Esimerkiksi vanhempainpäivärahan korvaustason nostaminen voisi olla tähän yksi ratkaisu, koska usein isän vapaiden käyttämättä jättämistä perusteellaan perheen tulotason tippumisella. Vanhempainvapaiden korvaustason nostaminen on kuitenkin yhteiskunnalle selvästi kalliimpi ratkaisu kuin perhevapaakorvaus”, Miettinen sanoo.
Miettinen muistuttaa myös, että perhevapaista työnantajille aiheutuvia suoria kustannuksia korvataan tällä hetkellä jo melko hyvin kompensoimalla vuosilomakustannuksia ja korvaamalla palkkakuluja niille työnantajille, jotka maksavat työntekijälle palkkaa perhevapaan ajalta.
Tuleva perhevapaauudistus pyrkii lisäämään isien perhevapaiden käyttöä ja näin tasaamaan vanhemmuuden kustannuksia. Selvityksessä todetaankin, että jos isien perhevapaiden käyttö tulevaisuudessa lisääntyy, myös perhevapaakorvauksen tarvetta joudutaan arvioimaan uudestaan.