Siirry sisältöön
Kehittyvä sosiaaliturva
|
6.4.2022

Tekoäly voi tehdä sosiaali- ja terveysalan töistä ihmiselle mielekkäämpiä, mutta sen hyödyntämisessä on tiedostettava myös riskit

Moni suomalainen sote-organisaatio on alkanut hyödyntää toiminnoissaan tekoälyä. Tekoälyn mahdollisuuksien kartoittamiseen ja ratkaisujen yhteiskehittämiseen haetaan nyt vauhtia Sotebotti-verkostosta, joka siirtyi vuoden alussa Kelan koordinoitavaksi.
Teksti Ruut Tolonen | Kuvat iStock
Nainen istuu sohvalla vieressään kissa, sylissään avoin läppäri ja kädessään kahvimuki. Läppärin ruudulla on auki Omaolo-kysely.

Tekoäly on teknologia, jota ihminen opettaa. Sitä voidaan käyttää myös pienissä ja arkisissa palveluissa.

Oletko viime vuosina käyttänyt valtakunnallista Omaolo-digipalvelua selvittääksesi, pitäisikö sinun hakeutua viralliseen koronavirustestiin?

Jos vastauksesi on kyllä, olet samalla tutustunut yhteen esimerkkiin siitä, miten keskusteleva tekoäly voidaan valjastaa sote-sektorin käyttöön.

Viimeistään koronapandemia kiihdytti jo aiemmin alkanutta intoa hyödyntää tekoälyä sote-sektorin asiakaspalvelutyössä. Muun muassa Kela, Helsingin ja Uudenmaan sairaan­hoitopiiri HUS ja useat kaupungit kehittivät heti pandemian alettua erilaisia chatbot-ratkaisuja auttamaan koronaan liittyviin asiakaskysymyksiin vastaamisessa.

Monikaan Omaoloa tai muita palveluita käyttänyt ei kuitenkaan ole välttämättä tullut ajatelleeksi, että kehotuksen hakeutua viralliseen koronavirustestiin tai edetä asiakaspalvelutilanteessa antaa tekoäly.

”Tekoälystä puhuttaessa ajatellaan usein, että se on jotain isoa ja mullistavaa. Tekoäly on kuitenkin vain teknologia, jota ihminen opettaa. Sitä voidaan käyttää myös pienissä ja arkisissa palveluissa”, sanoo johtava konsultti Katri-Leena Launis Kelasta.

Tekoäly on tukiälyä, josta hyötyvät sekä ammattilainen että asiakas

Vuonna 2016 käyttöönotetun Omaolon kävijämäärät kasvoivat räjähdysmäisesti sen jälkeen, kun palvelussa julkaistiin koronavirustaudin oirearvio maaliskuussa 2020. Esimerkiksi vuoden 2021 elokuussa oirearviolomaketta täytettiin 382 012 kertaa.

Jos oirearvioiden tekemisestä vastaisivat sote-ammattilaiset, pelkkä koronatesteihin ohjaus sitoisi valtavan määrän henkilöresursseja. Usein chatbot-ratkaisun kimmokkeena toimiikin palveluiden ruuhkautumisen vähentäminen.

”On järkevää, että rutiininomaisia töitä siirretään ammattilaisilta tekoälyn tehtäväksi ja heidän työaikaansa vapautuu sellaisiin tehtäviin, joissa ihmiskohtaamisesta on lisäarvoa”, Launis sanoo.

Kun palvelu on siirretty tekoälyn hoidettavaksi, se ei ole myöskään enää riippuvainen työajoista, vaan vastauksia voi saada mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

Rutiinityön automatisoinnin ohella tekoäly voi helpottaa sote-ammattilaisen ja -asiakkaan työtä monella eri tavalla ja tasolla, Launis kertoo.

”Tekoäly voi olla esimerkiksi lääkärin tukiäly, joka tekee alustavan diagnoosin röntgenkuvien pohjalta, tai keskusteleva chattibotti, joka ohjaa asiakasta eteenpäin palvelussa. Sitä voidaan hyödyntää myös perusjärjestelmien osana.”

Etiikka asettaa tekoälyn käytölle omat vaatimuksensa

Omaolo-botissa esitetyt kysymykset ihmisen mahdollisesta altistuksesta ja taudin oireista ovat niin yksinkertaisia, että tekoäly pystyy niiden perusteella tekemään arvion, kuinka todennäköiseltä tartunta vaikuttaa. Parhaimmillaan tekoäly toimiikin rutiininomaisia, hyvään dataan perustuvia päättelyketjuja noudattaen.

Datan avulla tekoäly myös oppii uutta. Siksi tekoälyratkaisua kehitettäessä on tärkeä varmistaa, ettei tekoäly synnytä vinoumia oppimalla eettisesti kyseenalaisia toimintamalleja. Tällainen voisi olla esimerkiksi kuvantunnistusratkaisu, joka tunnistaa vain vaaleaihoisen ihmisen.

”Varsinkin sote-sektorilla, missä kerätään ja käsitellään ihmisten terveystietoja, eettinen puoli täytyy pitää mielessä koko ajan”, Launis sanoo.

Läpinäkyvyyden ja luotettavuuden näkökulmasta ihmisten on myös tärkeä tietää, missä kaikessa tekoälyä hyödynnetään.

Parhaillaan valmistelussa oleva laki automaattisesta päätöksenteosta tulee ohjaamaan sitä, miten tekoälyä voidaan käyttää vaikkapa sosiaalietuuksien ratkaisutyössä. Automaation käyttö on yleistynyt Kelassa nopeasti, ja tällä hetkellä Kela antaa vuositasolla 2–3 miljoonaa etuuspäätöstä ilman että etuuskäsittelijä osallistuu ratkaisuun. Pääosin päätökset koskevat opintotukea ja sairausvakuutuskorvauksia.

”Tämä toimii hyvin yksinkertaisten päätösten kohdalla. Mutta on vaikea ajatella, että tekoäly voisi tehdä päätöksiä esimerkiksi kuntoutuksesta tai toimeentulotuesta ilman, että ihminen ainakin tarkistaa ne”, Launis sanoo.

Vaikeassa elämäntilanteessa olevan asiakkaan tilanteen käsittelyssä tarvitaan paitsi kokonaisharkintaa, myös ihmiskeskeisyyttä, empatiaa ja sosiaalisia taitoja – siis inhimillisiä ominaisuuksia.

”Hyvä kysymys on toki se, voiko myös tekoäly olla empaattinen”, Launis pohtii.

Sotebotti-verkosto tutustuttaa tekoälyyn

Vaikka keskustelevaa tekoälyä hyödynnetään jo sote-sektorin arjessa, on sen käyttö vielä pirstaleista. Katri-Leena Launiksen mukaan on tyypillistä, että jokainen organisaatio on kehittänyt botteja omaan tarpeeseensa ja omalle erikoisalalleen.Vuoden 2021 lopussa päättyneessä STM:n ja THL:n koordinoimassa Hyvinvoinnin tekoäly ja robotiikka -ohjelma Hyteairossa ehdittiin päästä hyvään alkuun keskustelevaa tekoälyä sote-sektorilla pohtineessa Sotebotti-verkostossa. Tämän vuoden alussa verkosto siirtyi Kelan koordinoitavaksi.

Launis pitää verkostomaista työtapaa erinomaisena, kun mietitään keskustelevan tekoälyn mahdollisuuksia sote-sektorille.

”Verkostossa on helppo tutustua ja käydä avointa ja vapaamuotoista keskustelua yhteistyöalustoilla. On tärkeää kuulla ja voida kysyä muilta, miten tekoälyä on hyödynnetty ja millaisia ratkaisuja eri organisaatioissa on tehty.”

Verkostossa on mukana ammattilaisia muun muassa eri hyvinvointialueilta, oppilaitoksista, kuntayhtymistä ja yrityksistä. Mukaan voi tulla kuka vaan tekoälystä kiinnostunut, eikä pohjatietoa edellytetä.

”Pyrimme rakentamaan verkoston tapahtumat siten, etteivät ne ole liian teknologiapainotteisia”, Launis lupaa.

Hän toivoo, että verkostoon liittyisi niin sote-ammattilaisia, tutkijoita ja päättäjiä kuin myös palveluiden loppukäyttäjiä, koska uusien ratkaisujen luomiseksi tarvitaan muitakin osaajia kuin vain palveluiden kehittäjiä.

”Yksi sote-ammattilaisten tyypillinen pelko on, että tekoäly tulee ja vie omat työt. Se ei pidä paikkaansa, ja verkostossa kitketään juuri tämän tyyppisiä väärinkäsityksiä.”  

Seuraa sosiaaliturvan kehityksen isoja ja pieniä aiheita, tutkimuksia ja tilastoanalyysejä.

Tilaa uutiskirje