Petra Elomaa [00:00:09]: Hei kaikille ja tervetuloa Kela-aamuun. Minun nimeni on Petra Elomaa. Minä toimin täällä Kelassa johtavana vastuullisuuden asiantuntijana ja nyt myös tämän tilaisuuden vetäjänä. Tällä viikolla vietetään Euroopan kestävän kehityksen viikkoa ja se näkyy myös tässä meidän tilaisuutemme teemassa. Tänään siis puhutaan kestävästä taloudesta, kasvun rajoista ja sosiaaliturvasta. Meillä on täällä aivan mahtavat puhujat paikalla. Minä esittelen heidät ihan hetken kuluttua.
Petra Elomaa [00:00:47]: Siirrytään nyt tilaisuutemme tähtien pariin. Eli meillä on täällä paikalla tänään Anni Marttinen. Anni on pääekonomisti Sostella eli Suomen sosiaali- ja terveys ry:llä. Sen lisäksi Anni on Suomen ensimmäinen feministinen ekonomisti ja myös Tiktok-ekonomisti. Lisäksi meillä on täällä Tuuli Hirvilammi. Tuuli on sosiaalipolitiikan tutkijatohtori Tampereen yliopistosta. Tuulin tutkimusaiheita ovat muun muassa kestävä hyvinvointi ja kestävä talous, ekohyvinvointivaltio ja degrowth-ajattelu. Lisäksi meillä on täällä myös Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma. Kari-Pekka on Kelan johtaja ja hänen vastuualueinaan ovat Kelan asiakkuus- ja etuustoimialat. Lisäksi Kari-Pekka toimii myös näiden Kela-aamujen puheenjohtajana tai vetäjän yleensä, mutta nyt hän tähän tilaisuuteen loikkasi niin sanotusti aidan toiselle puolelle. Hyvä. Mennään sitten tähän tilaisuuden varsinaiseen teemaan. Minulla on täällä teille kysymyksiä, ja ajattelin, että aloitetaan kestävästä taloudesta. Minä kysyn nyt ensin sinulta Tuuli, että miten sinä näet kestävän talouden?
Tuuli Hirvilammi [00:02:19]: Oho. Aika iso kysymys heti näin aamutuimaan.
Petra Elomaa [00:02:22]: Lämmittelykysymys.
Tuuli Hirvilammi [00:02:24]: No saanko minä lämmitellä ensin kiittämällä Kelaa tästä tilaisuuden järjestämisestä. Minun mielestäni on aina ilo olla Kelassa. Entisenä kelalaisena minä iloitsen siitä, että Kela jatkaa työtään näiden asioiden parissa. Me olemme julkaisseet 10 vuotta sitten, nyt on 10-vuotisjuhlavuosi, tämmöinen teos kuin Sosiaalipolitiikkaa rajallisella maapallolla, Kelan julkaisemana. Ja sitä on sen jälkeen aika paljon luettu. Siinä me olemme jo tuoneet näitä kestävän talouden ja sosiaalipolitiikan teemoja yhteen. Tuula Helne varsinkin Kelassa tehnyt sitten työtä näiden, tavallaan avannut uraa tämän tyyppisille kysymyksille. Kestävä talous, mitä se nyt sitten tarkoittaa? Tosi yksinkertaisesti sitä tietenkin, että talous pyörii maapallon kantokyvyn rajoissa ja se on sosiaalisesti oikeudenmukaista. Ehkä yksi semmoinen helppo tapa hahmottaa kestävää taloutta voisi olla tämmöinen donitsiajattelu, että on tietyt planeetan rajat, ne pystytään jo tosi hyvin määrittelemään. Ja ei ole tavallaan mitään kysymystäkään siitä, että olisiko niin, että maapallon kantokyvyn rajoja voi jotenkin venyttää tai etteikö niitä olisi, vaan että on tämmöinen ikään kuin ekologinen katto. Ympäristökestävyydellä on selkeät rajat. Ja sitten toisaalta kestävän talouden tietenkin tulee tyydyttää meidän kaikkien tarpeita ja turvata hyvinvointia sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Eli siellä on semmoinen tavallaan lattia. Ja minun mielestäni ehkä nyt tämän päivän kysymys sosiaaliturvasta ja sosiaalipolitiikasta liittyy ehkä perinteisesti siihen sosiaaliseen vähimmäistasoon ja turvaan tai siihen semmoiseen perustoimeentulon tasoon. Mutta sitten se kysymys on, että miten tämä sosiaaliturvakin toimii sen donitsin rajoissa, tavallaan sen kestävän talouden rajoissa.
Petra Elomaa [00:04:25]: Hyvä. No sitten siirrytään Anniin. Anni, mitä ajatuksia tämä sinussa herätti, ja miten sinä määrittelisit kestävän talouden?
Anni Marttinen [00:04:34]: No minun mielestäni tämä Tuulin puheenvuoro oli niin tyhjentävä, että olisin lähtenyt ihan samaan suuntaan tätä viemään. Minusta on tavallaan ihana huomata myös se, että yleensä aina, kun tästä donitsista vaikka itse olen puhunut – tämähän tulee siis tästä Kate Raworthin Donitsitalous-kirjasta, niin on joutunut selittämään kauan, että tämä on 2017 tullut ja tämä on englantilaisen ekonomistin tekemä, niin nyt Tuuli toi tämän tällä lailla vaan, että ihan itsessään tähän, että tämä on tämä donitsi, niin minusta on hienoa huomata, että tämä on popularisoinut sitä donitsia niin paljon, että sitä ei enää välttämättä tarvitse kaikille enää avata, että mistä se tulee ja mikä se juttu on. Mutta minun mielestäni se on nimenomaan näin. Ja minä näen kestävän talouden myös siinä donitsin mallissa. Se on ollut minulle se Kate Raworthin teos hyvin herättelevä ja puhutteleva, kun itse olen taloustieteen opiskelijana joskus ihmetellyt sitä, että kuinka me olemme niin kasvuaddiktoituneita, ja ajatellaan sitä, että meidän planetaariset rajamme voivat vaan paukkua, kun me kasvamme ikuisesti. Kyllä se minulle on nimenomaan se, että muutetaan se taloustieteellinen ja talouspoliittinen ajattelu ja narratiivi siihen, että meillä on rajat. Laitetaan se ihminen keskiöön, ympäristö keskiöön. Annettaan ihmisille kaikille ne minimivaatimukset elämään, mitä vaaditaan. Terveydenhuolto, opetus, turvallisuus, tasa-arvo, mitä näitä nyt kaikkia on. Ruokaa, vettä. Se on minun mielestäni se kestävän talouden ajattelumekanismi. Ja nyt ollen iloinen, kun olen Sostessa pystynyt viemään, minun mielestäni tämä menee myös hyvinvointitalouden kanssa hyvin yhteen, että nämä kaikki nivoutuvat samalla tavalla. Tämä koko hyvinvointitalous, feministinen talous ja donitsitalous ovat aatteita siitä, että viedään maailmaa juurikin tähän kestävämpään suuntaan. Nyt ollaan minun mielestäni siinä vaiheessa, että ollaan puhuttu paljon siitä, että meidän pitää ajatella talous uudelleen ja mennä tähän donitsiin. Nyt on sen aika, että me teemme konkreettisia keinoja, oikeasti muutetaan Suomen ja Euroopan talouden ohjaus siihen kestävään suuntaan ja laitetaan ne palikat uudelleen.
Petra Elomaa [00:06:39]: Hyvä. Siirrytään sitten Kelan kontekstiin. Kari-Pekka, avaisitko sitä, että miten Kelassa nähdään kestävä talous?
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma [00:06:50]: No varmasti siinä roolissa, mitä Kela toimii. Mehän olemme toimeenpano-organisaatio. Olemme oikeastaan siinä, voisiko sanoa rajapinnassa, jossa sitten niitä konkreettisia toimenpiteitä pitää pyrkiä tekemään ja edesauttamaan. On helppoa olla samaa mieltä siitä, että me varmasti pyrimme tasapainoiseen kehitykseen, jossa yhteiskunnan eri osa-alueet pystyisivät liikkumaan riittävän nopeasti näiden asioiden suhteen. Tuetaan sitä työtä sekä tässä omassa organisaation toiminnassa, mutta myös siinä työssä, joka liittyy siihen meidän myöntämiin etuuksiin ja palveluihin, joita me teemme. Voisi sanoa, että minulle itselle siinä se tärkein asia on, että se kehitys olisi mahdollisimman rivakkaa, mutta tasapainoista. Yksittäisillä voitoilla ei vielä päästä eteenpäin, vaan se, että me pääsemme yhteiskunnan eri osa-alueilla etenemään suhteellisen tasaisesti, joka luo sitten sen pysyvyyden myös siihen toiminnallisuuteen. Mutta, niin kuin Tuuli tuossa hyvin kuvasi, niin mehän tutkimme ja arvioimme ja ennakoimme aika hyvin. 10 vuotta sitten jo tehtiin, eikä se silloin vielä ollut, siitä vielä joku vuosi pitää mennä taaksepäin, kun sitä ruvettiin arvioimaan ja tekemään. Ja tätähän me pyrimme tekemään. Mutta kyllä me Kelassa pyrimme olemaan siinä ensimmäisten joukossa tekemässä näitä asioita. Sekä omassa organisaatiossa että sitten siinä työssä, joka liittyy siihen meidän perustehtäväämme eli meidän asiakaskuntamme palveluista ja tilanteista huolehtimiseen.
Petra Elomaa [00:08:20]: Miltä tämä Kari-Pekan sanoma teistä kuulosti? Anni ensin, kommentoitko?
Anni Marttinen [00:08:24]: Minun mielestäni juurikin siltä, miltä sen pitää kuulostaa. Kyllä tavallaan myöskin nämä ympäristön rajat ja miten maailma muuttuu, ihmisten tarpeet muuttuvat myöskin sen myötä, niin pitää olla ehdottomasti siellä myös Kelan rajapinnassa ja koko tämän sosiaaliturvan, varsinkin nyt, kun sitä lähdetään uudistamaan, niin siellä mukana ja hyvinkin siellä keskiössä miettien, että missä voimme olla muutaman vuoden päästä. Ja nyt erityisesti, kun ollaan huomattu tämä energiakriisi, joka on myöskin osittain, siitä voidaan ottaa vaikutteita tähän ilmastokriisiin ja miten meidän pitää mukautua siihen, missä me elämme ja miten se vaikuttaa meidän vähävaraisimpiin ja huonommassa asemassa oleviin ihmisiin, niin kyllä ehdottomasti pidetään se oikeudenmukaisuus siellä mukana. Ja kaikki ihmiset mukana tässä yhteiskunnassa.
Petra Elomaa [00:09:21]: Hyvä. Mitä Tuuli ajattelee?
Tuuli Hirvilammi [00:09:23]: No joo, kuulosti siltä, että hienoa, että tehdään edelleen sitä uutta, avaavaa. Ja tässä juuri tulee minusta tämä Kelan rooli, tämä toiminnan jatkuvuuden turvaaminen ja sitten toisaalta se uudistaminen. Ja juuri varmaan siihen liittyy se sosiaaliturvakomitean työ. Minusta on tärkeää, että Kela on siellä aktiivisesti mukana. Täältä tulee tosi tärkeää tietoa myös tästä talosta, että miten sosiaaliturva kohdentuu ja näin. Eli sosiaaliturvakomitean kautta me olemme ainakin mukana siinä uudistamisessa. Ja tutkimuksen kautta ja näin, mutta sitten toisaalta Kelalla on ihan välttämättömän tärkeä rooli sen sosiaaliturvan toimeenpanijana, että se arjen jatkuvuus ihmisten tasolla. Että kaiken keskiössä ovat kuitenkin ne ihmiset, jotka hakevat etuuksia ja tarvitsevat Kelan etuuksia. Eihän sitä voida uudistaa yhtäkkiä. Minun mielestäni on tärkeää, että jos puhumme sosiaaliturvan uudistamisesta tai kasvun rajoista, niin samalla ollaan vastuullisia siitä, että ihmisten perustarpeet pystytään täyttämään joka päivä, eikä murenneta sitä toimeentuloturvaa, koska tiedämme, että edelleenkin perusturvaetuudet ovat hyvinkin alhaisella tasolla ja juuri nämä energiakriisit ja muut ajankohtaiset, inflaatiot ja muut kysymykset, niin koskettavat erityisesti pienituloisia kotitalouksia. ja jos puhutaan kasvun rajoista tai ylikulutuksesta, vähentämisestä, niin minun mielestäni täytyy juuri olla varovainen siinä, että me emme puhu nyt niistä köyhimmistä tai pienituloisista ja heidän kulutuksen kohtuullistamisesta. Että mekin olemme aikanaan tutkineet perusturvasaajien materiajalanjälkiä ja todenneet, että he elävät jopa paljon lähempänä sitä ekologisesti kestävää tasoa, kuin keskivertosuomalaiset. Eli kyllä se uudistustarve koskettaa
Tuuli Hirvilammi [00:11:23]: enemmän sitten ylikuluttavia ryhmiä, keskituloisia, korkeampituloisia ja ylipäänsä näitä meidän taloutemme rakenteita, sosiaaliturvan rahoitusta ja sosiaalipolitiikan ohjausta ja tavoitteita.
Petra Elomaa [00:11:39]: Joo. Mennään vielä syvemmälle tähän sosiaaliturvan teemana. Tuuli, kysyisin nyt sinulta, jatkatko edelleen, että kuinka sosiaaliturva voi edesauttaa Suomea kohti kestävää kehitystä?
Tuuli Hirvilammi [00:11:54]: No voin vielä tarkentaa tästä, mitä sanoin jo äsken, että on tosi välttämätöntä, että meillä on sosiaaliturva. Ja näen, että jos meillä on agenda 2030 tavoitteissa ei nälkää, hyvä koulutus, parempi terveys ja hyvinvointi, ja myös energian saanti esimerkiksi, niin kyllähän meillä on sosiaaliturva hyvinkin merkittävässä roolissa. Ja ylipäänsä myös universaalit sosiaalipalvelut ja koulutus. Eli hyvinvointivaltio on minun mielestäni hyvin keskeinen siinä, että saavuttaisimme näitä kestävän kehityksen tavoitteita. Mutta sitten toisaalta siinä on se ongelma, että nyt olemme rakentaneet tämän koko hyvinvointivaltion oikeastaan talouskasvun varaan. Ja se sosiaaliturvan rahoitus perustuu ajatukseen siitä, että meistä kaikki käyvät töissä ja kaikki maksavat veroja. Sillä ei ole oikein mitään merkitystä, että minkälaista työtä me teemme. Ja meidän verotusjärjestelmämmekään ei ole suunnattu vielä riittävästi siihen, että tuettaisiin kestävää tuotantoa ja säänneltäisiin kulutusta. Eli tavallaan sosiaaliturvaa tarvitaan kestävän kehityksen tavoitteiden, mutta siellä on myös tiettyjä ristiriitaisuuksia, jotka pitäisi nykyistä paremmin tunnistaa ja sitten pyrkiä hyvinkin määrätietoisesti kehittämään vaihtoehtoja.
Petra Elomaa [00:13:19]: Joo. No mitä Kari-Pekka kommentoisit tähän? Miten Kela voi kehittää sosiaaliturvaa?
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma [00:13:26]: No niin kuin tuossa äsken sanoin, niin mehän olemme toimeenpanoroolissa. Useimmiten nämä isot tavoitteet, määritykset ja rajapinnat ja muut tulevat meidän ulkopuoleltamme. Ja varsinkin näinä päivinä, kun taas eduskunnassa pohdintaan kovasti, että miten budjetti rakennettaan, niin kylä me siinä yhteydessä, jos puhutaan taloudellisista vaikutuksista, niin kyllä me pyrimme tuomaan myös niissä arvioissa esille sitä, mikä on tämän ekologisen ja kokonaisuuteen vaikuttavan, vaikka nyt tämä ajankohtainen keskustelu sähkötuen erilaisista muodoista, niin tärkeää on myös huomioida se, että siinä huomioidaan muutakin kuin tämä välitön taloudellinen. Eli, kun meillä on ollut aika pitkään slogan, että turvaamme ihmisten arkea, niin ehkä pitäisi tai siihen tulisi liittää, lukea mukaan, että tuetaan kestävää arkea. Eli sen tyyppistä, jossa näitä kokonaisuuksia otetaan huomioon. Se ei ole helppoa. Ja, kun tuossa itse näen sen sillä tavalla, että tämä on semmoista askeltavaa kehitystä ja pidän parempana, että kaikilla rintamilla liikutaan tasaisesti eteenpäin, niin tämä muutos, jota tässä on hyvin kuvattu, niin sehän edellyttää minun mielestäni sitä, että me jatkuvasti teemme niitä pieniä muutoksia ja pieniä askeleita, jonka kautta tehdään. Sitä tapahtuu meidän omassa toiminnassamme, mutta sitä tapahtuu myös näissä etuuksissa. No, jos ottaa nyt jonkun esimerkin vaikka tästä, niin me tässä kilpailutimme taksiliikennettä ja nyt uuden lainsäädännön ja muun, joka loi sen pohjan sille, niin yhä enenevissä määrin pyrimme siihen, ja kuvittelisin että jatkossa enemmän korvataan sitä, että puhtaita, tai ne voi olla, liikkuminen on helpompaa. Ja, kun vielä tiedetään, että näissä asioissa, jos… sanotaan, että ei kaikki, mutta merkittävä osa meidän asiakaskunnastamme on sellasista, joka ei tavallaan itse voi tehdä sitä valintaa taloudellisista syistä johtuen, ainakin toistaiseksi useimmiten nämä puhtaat ratkaisut ovat kalliimpia, niin sitä kautta tuetaan myös sitä.
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma [00:15:26]: Eli kyllä me teemme ja mietimme näitä joka yhteydessä. Ja Kela organisaationa omassa toiminnassa minun mielestäni on tehnyt tosi paljon myös. Meillä on viimeisenä tässä nyt katsoin, että aika paljon jo näitä työsuhdepyöriä hankittu ja muuta. Me työnantajana tuemme. Että kyllä me niin kuin joka rintamalla yritetään mennä tässä asiassa eturintamassa eteenpäin.
Petra Elomaa [00:15:47]: Tuuli, miltä tämä sinusta kuulosti? Haluatko kommentoida?
Tuuli Hirvilammi [00:15:51]: No hienoa tietenkin tämä eturintama. Ja isot talot muuttuvat hitaasti, mutta hyvä huomata, että muutosta on selkeästi tapahtunut ja tapahtumassa. Oikeastaan se oli minusta kiva, kun toit jonkun esimerkin, niin minulla tuli mieleen toinen esimerkki tästä, että miten ehkä Kela on, jotenkin voi suunnata ja nykyään jo tässä energiakriisissä. Ihan tutkimustenkin mukaan Suomessa energiaköyhyys on tosi matalalla tasolla, niin kuin ainakin ollut aiemmin. Ja yhtenä syynähän siinä on tietenkin se, että meillä on keskuslämmitys ja usein lämmityskulut kuuluvat vuokraan. Mutta myös se, että konkreettisesti kaikkein pienituloisimmat ihmiset saavat toimeentulotuesta sähkölaskut korvattua, ja asumistukikin varmaan auttaa. Eli sitäkin kautta toimeentulojärjestelmä on oleellisesti onnistunut vähentämään tämmöistä haavoittuvuutta.
Petra Elomaa [00:16:46]: Anni, mennään vähän syvemmälle näihin ilmastoasioihin, niin tarkennatko vielä, että miten sinun mielestäsi sosiaaliturvan tulisi reagoida ilmastokriisiin?
Anni Marttinen [00:16:57]: No kylä se minun mielestäni lähtökohtana osuu siihen, että kuinka me pidämme huolta, että ihmiset, kun meillä esimerkiksi tuotantoketjut, työpaikat muuttuvat, kuinka pidetään ihmiset mukana siinä yhteiskunnassa ja turvataan ihmisten hyvinvointi, toimeentulo ja ihan arkipäiväinen elämä. Jos me katsomme nyt tätä meidän nykyistä energiakriisiämme ja yhtäkkiä hallitukselle annettiin tavoite, että tarvitaan ihmisille rahaa maksaa sähkölaskut. Jos me olisimme ajatelleet sitä, että olisimme tehneet esimeriksi vihreän siirtymän vähän aikaisemmin ja meillä olisikin ollut vaikka joku muukin sähkön lähde Euroopassa, kuin tämä Venäjän maakaasu, niin voisimme ajatella, että meillä ei välttämättä olisi ehkä tullut tämmöistä ongelmaa, tai ainakaan näin suoraa ongelmaa, että ollaan riippuvaisia fossiilisista polttoaineista. Ollaan ajateltu, että vaikka tätä sotaa ei olisi ollut, niin jossain vaiheessa olisi kuitenkin jouduttu siirtymään, nyt se tehtiin todella nopeasti ja äkisti, ja ehkä vähän vääristäkin syistä, mutta joka tapauksessa joudutaan siirtymään pois fossiilisista polttoaineista kokonaan. Ja siinä tilanteessa pitää turvata esimerkiksi ihmisille, jotka ovat riippuvaisia vaikka auton käytöstä jossain ihan ympäri Suomea, niin se pitää olla valtion tehtävä myös turvata sitä julkista liikennettä kaikille, että saadaan myös ihmiset joka päivä sinne työpaikalle. Ja ihmisille, jotka kärsivät muutenkin siitä, että jos energian hinnat nousevat, niin sitä pitää tukea. Mutta ei niin, että se vääristää kulutusta. Koska hintojen nousu, niiden on tarkoitus nousta fossiilisten polttoaineiden hinnat, jotta saadaan kulutuskäyttäytymistä muokkautumaan. Mutta minun mielestäni ehdottomasti, kun puhutaan sosiaaliturvasta ja ilmastosta, niin se keskittyminen pitää tuoda siihen, että kuinka voimme tukea ihmisiä sen sijaan, että voidaan köyhimpiä syyllistää, tai alkaa syynäämään ilmastovaikutuksia ja miten Tuulikin sanoi aikaisemmin, että ne ovat rikkaimmat, jotka kuluttavat eniten ja
Anni Marttinen [00:18:57]: keskiluokkaiset, jotka kuluttavat ja saastuttavat eniten. Ei ole minun mielestäni tarkoituksenmukaista lähteä syynäämään köyhimpiä ja tuomaan lisäsyyllisyyttä ja takkaa elämään, vaan nimenomaan keskittyä siihen, miten me järjestelmässä pystymme pitämään kaikki ihmiset mukana.
Petra Elomaa [00:19:16]: Kari-Pekka, miten Kela voisi vastata tähän?
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma [00:19:21]: Ensinnäkin meidän pitäisi ymmärtää enemmän. Me
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma [00:19:23]: Odotetaan tutkijoiden, asiantuntijoiden, muiden arviointia siitä. Sitten me tarvitsemme kyllä sitä poliittista päätöksentekoa ja linjausta, joka luo tuen sille meidän toimeenpanollemme, koska ilman sitä me emme voi oikeastaan tässä talossa tehdä yhtään mitään. Ja siksi se tietoisuuden lisääminen, yleisen ymmärrykseen lisääminen. ja sitten se pitkä tie, joka minun mielestä tässäkin asiassa on tärkeä on se, että miten me johdamme ja ohjaamme tätä kokonaisvaltaista muutosta? Eli kyllä me aika usein tiedämme yhteiskunnassa, että miten asioita pitäisi tehdä ja siitäkin meillä on yhteinen näkemys, että missä pitäisi olla, mutta se muutosprosessin hallinta on useimmiten se haaste. Ja kyllä me olemme aika nöyränä tämän asian edessä täällä Kelassa sen toimeenpanon osalta. Eli emme me voi mustaa muuttaa valkoiseksi päivässä, vaan kyllä se menee harmaan sävyjen kautta sinne valkoisen suuntaan, päästään siinä mielessä puhtaampaan yhteiskuntaan ja toimivampaan yhteiskuntaan. Että tämän eteenhän me teemme työtä. Ja siksi minä en ajattele, tai tässä ei ole mitään hokkuspokkus -konsteja vaan tämä on pitkäjänteistä, systemaattista, pysyvyyttä rakentavaa työtä, jota me teemme. Me teemme sitä kaikilla, niin kuin tuossa on nyt esimerkkejä, me yritämme aina joka yhteydessä… tai se liittyy siihen, että meidän asiantuntijamme, joista juontaja yksi meidän parhaita, niin on se, että huomioimme aina näissä asioissa. Muutamia esimerkkejä, mitä olemme tehneet, niin kyllä me, kun opiskelijoille ateriatukea tuetaan, niin siinä mietitään näitä asioita. Mietitään, kun äitiyspakkauksia hankitaan, siinä otettu huomioon näitä kysymyksiä. Sitten voisi sanoa vaikka niin, että kyllä me jopa lääkehuollossa mietitään sitä, että miten se apteekkien lääkehuolto ja lääkehävikki, tämän tyyppiset asiat tulevat huomioiduiksi. Eli tätä listaa voisi tehdä pitkään. Ja se on jokaisessa, siinä hetkessä. Ja se tavallaan tarkoittaa sitä, että pitää olla se arviointi siinä jokaisessa muutostilanteessa. Että viekö tämä muutos siihen suuntaan,
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma [00:21:23]: joka tukee tätä kehitystä näiden asioiden suhteen? omassa toiminnassa voi sanoa, että mehän olemme olleet monipaikkaisia tosi pitkään. Että tämä digitalisaatio ja etätyöskentely, etäkuntoutukset, kaikki nämä ainakin noin periaatteessa luo edellytyksiä sille, että siellä käytännön arjessa ne, jotka sitä toimeenpanee, niin pystyvät toimimaan siten, että pystytään etsimään ratkaisuja, jotka toimeenpanon kannalta vievät kehitystä oikeaan suuntaan. Että monta pientä askelta päivittäin ottamalla päästään parempaan tulokseen tässäkin asiassa oman arvioni mukaan.
Petra Elomaa [00:22:04]: Haluaako Tuuli kommentoida?
Tuuli Hirvilammi [00:22:05]: Joo, haluan kovasti. Tässä tuli niin oleellisia asioita. Nyt yritän muistaa, mitä kaikkea. Mutta ensinnäkin tämä minun mielestäni on tosi, Kelan yhteistyö muiden kanssa. Että juuri tuosta tulee esiin se, että kun tehdään pieniä askeleita. Tässä talossa ne ovat hienoja, mutta sitten tässä muutoksessa ja kun puhutaan systeemisestä muutoksesta tai koko yhteiskunnan tai yhteiskuntien kestävyysmurroksesta, EU:n tai maailmanlaajuisesta, niin siinähän nimenomaan ohjauskeinoissa on oleellista se, että puhalletaan yhteen hiileen. Tai että kaikki menevät samaan suuntaan ja on samat jaetut kestävyystavoitteet. Tässä esimerkkeinä tulee mieleen, että jos Kelassa kiinnitetään huomiota lääketeollisuuden ympäristöhaittojen minimoimiseen lääkekorvausten osalta, mutta jos samaan aikaan tulevilla hyvinvointialueilla sosiaali- ja terveyspalvelut eivät toimi, ja ennaltaehkäisevään terveyteen ei kunnissa panostetaan, niin silloin kuitenkin ne lääkekorvausten tarve kasvaa ja pysy korkealla. Ja me tiedämme, että lääkkeiden ympäristövaikutukset ovat todella merkittäviä. Ja myös julkisista hankinnoista sosiaali- ja terveysmenoihin liittyvät julkiset hankinnat, niiden hiilijalanjälki on noin puolet yhteisistä julkista, koko Suomen valtion julkisista hankinnoista, muistaakseni. No, joka tapauksessa huomattavat. Eli niihin palveluihin pitää panostaa. Myös niitä palveluita pitää yrittää muuttaa, ei pelkästään sitä etuusjärjestelmää. Sitten yksi asia, mitä haluaisin vielä kommentoida siihen ihan alkuperäiseen kysymykseen, että miten ilmastonmuutos vaikuttaa sosiaaliturvaan. Minun mielestäni se tuo ihan ilmeisesti uusia riskejä. Meillä hyvinvointivaltio perustuu jonkinlaiseen syyperustaiseen, meillä on hyvin perusteisesti määriteltyjä sosiaalisia riskejä,
Tuuli Hirvilammi [00:24:05]: työttömyys, sairaus, eläke-, vanhemmuus ja näin edelleen. Nythän ainakin, kun kansainvälistä tutkimusta seuraa niin yhä enemmän puhutaan tällaisista ilmastonmuutokseen liittyvistä uusista riskeistä, jotka liittyvät esimerkiksi pakotettuun muuttoon, siirtolaisuuteen, ympäristömuutoksiin, kuivuuteen tai äkillisiin tilanteisiin, tulviin, metsäpaloihin. Nämä kaikki aiheuttavat uudenlaista haavoittuvuutta, johon meidän sosiaaliturvajärjestelmämme ei ole Suomessa ainakaan perinteisesti varautunut. Meidän sosiaalivakuutus ei sisällä kauhean vahvoja mekanismeja, joilla me suojaisimme ihmisiä esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, jos tulisi metsäpalo tai jos Helsinki tulvii. Miten ihmiset pärjäävät sellaisissa tilanteissa. Suomessa nyt toistaiseksi nämä vaikutukset eivät ole tuntuneet iholla. Ja ehkä, en tiedä, miten tilanne kehkeytyy. Mutta Euroopassahan tämäkin kesä on nyt osoittanut, että nämä asiat ovat entistä ajankohtaisempia. Ja ne haastavat myös sitä sosiaaliturvan syyperustaisuutta. Toivon, että tämä on asia, mikä esimerkiksi sosiaaliturvakomiteassa jollain tavalla huomioidaan.
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma [00:25:26]: Jos sopii, niin jatkan tuossa, että me olemme kyllä tunnistaneet tämän asian. Ja tämä asiakasyhteistyö on ihan ytimessä nyt tässä meidän omassa toiminnassamme. Ei pelkästään tämän osalta, mutta monen muunkin asian osalta. Koska kun tämä yhteiskunnan, varsinkin tämä, sanotaan että sekä avoimen että suljetun, julkisen yhteiskunnan
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma [00:25:49]: puhumattakaan kolmannen sektorin toiminta, perustuu kuitenkin siihen yhteistoiminnallisuuteen ja verkostomaiseen toimintaan. Kun tämä yhteiskunta on minun mielestäni mennyt monimutkaisemmaksi ja erikoistuneemmaksi, niin on entistä vaikeampi muodostaa kokonaisvaltaista kuvaa yksittäisen asiakkaan tilanteesta. Ja se, mikä tätä auttaisi todennäköisesti paljon olisi, että pystyisimme muodostamaan asiakaskohtaisia tilannekuvia paremmin, joka loisi kuvan siitä, että mikä on se tilanne, mitkä ne vaihtoehtoiset ratkaisut ovat, jotta voidaan löytää siihen kokonaisuuteen. Siksi tämä yhteistyö, minkä mainitsit, on kyllä ihan meidän ydintehtävää nyt tällä hetkellä, että pääsisimme siinä asioiden ytimeen
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma [00:26:27]: Ja meillä on tämmöinen ehkä, tällaista Kelan sisäistä pohdintaa, että ei riitä, että Kela onnistuu. Kelan kumppaneiden pitää onnistua myös sen yhteisen asiakkaan parhaaksi. Ja tämä on semmoinen iso juttu, josta me olemme huolissamme. Ollaan tosi huolissaan, että tässä rakentuu helposti sellaisia reviirejä aj raja-aitoja ja muita, joissa, sanotaan, että viranomaisten ja myös muiden välillä helposti se reviirin vartiointi on tärkeämpää kuin se asiakkaan parhaaksi toimiminen.
Petra Elomaa [00:27:04]: Hyvä. Siirrytään sitten seuraavaan teemaan. Kysyisin Annilta, että mikä pitää meidät kiinni jatkuvan kasvun tavoitteessa?
Anni Marttinen [00:27:16]: Vau… kyllä se minun mielestäni pitää ihan lähteä siitä, että me kaikki arvostamme meidän elämäämme. Jos me teemme politiikkaa, joka ei huomio kestävää kasvua tai ei toimi meidän planeettamme rajoissa, tai huomioi ihmisten hyvinvointia, niin me kaivamme itsellemme vain kuoppaa. Ja minä olen kanssa puhunut paljon siitä, että kun tämmöinen perinteinen, tai viime vuosikymmeninä vallalla ollut talousajattelu, se, joka palautuu aika paljon tähän uusliberalistiseen talousmaailmankuvaan, niin siinä vaiheessa, jos me sitä ylläpidämme, emmekä huomaa planetaarisia rajojamme, niin meillä tulee edessä olemaan semmoisia kysymyksiä, että jos me huolehdimme enemmän vaikka julkisen taloutemme tasapainosta kuin ihmisten hyvinvoinnista tai planeetastamme, niin ei meillä tule olemaan huomista jossain vaiheessa murehtia näistä kysymyksistä. Ja en halua sanoa sitä, että esimerkiksi, kun puhutaan – nyt viime aikoina on puhuttu paljon velasta ja alijäämästä jälleen kerran nyt, kun on inflaatio ja energiakriisi, niin ne ovat kaikki täysin merkittäviä ja välttämättömiä keskustelunaiheita. Ja meidän täytyy puhua siitä, miten me tätä yhteiskuntaa ja hyvinvointivaltiota ylläpidämme. Mutta jos mietitään sitä, että meillä tulee olemaan ihmisiä, tulee olemaan ilmastopakolaisia, ihmisiä, jotka tarvitsevat myös sitä sosiaaliturvaa. Että jos emme pidä ihmisiä mukana siinä, niin meidän hyvinvointivaltio, ihmisten hyvinvointi laskee. Sitä kautta myös työllisyys laskee, sitä kautta myös meidän koko järjestelmämme rahoitus, se hyvinvointivaltion rahoitus sakkaa. Kyllä se täytyy olla ihan siellä ytimessä. Että jos arvostamme elämäämme, jos haluamme matkaa yhteiskuntamme toimintakykyä, niin se kestävä talous täytyy olla siellä, kestävä kehitys ihan siellä ytimessä.
Petra Elomaa [00:29:16]: Tuuli, mitä sinä ajattelet, että millainen talousjärjestelmä turvaisi kaikkien tarpeet?
Tuuli Hirvilammi [00:29:23]: No se olisi se ideaali, se kestävä talous. Kyllä siihen jollain tavalla liittyy tämmöinen hyvinvointivaltio tai uudelleen jakavat sosiaaliturvan mekanismit. Ja sellainen ehkä, missä tämä suhde julkisen talouden kestävyysvajeeseen tai alijäämiin olisi jollain tavalla uudelleen pohdittu. Että on myös minun mielestäni ihan relevanttia ajatella, että ei rahalla sinänsä ole rajoja. Että me olemme nyt puhuneet talouskasvun planetaarisista rajoista. Minun mielestäni myös ihmisten hyvinvoinnissa on rajat. Siis siinä mielessä, että ihminen ei veny ihan mihin tahansa. Meillä on kestävyysvajeita, tämmöisiä pahoinvointiin ja mielenterveyteen ja tämmöiseen inhimilliseen kestävyyteen liittyviä ongelmia tosi paljon. Kestävä talous tukisi ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Että sen tavallaan täytyy pohjautua ihan jo oikeastaan siihen ihmisen ja luonnon uudelleen määriteltyyn suhteeseen. Että nähdään, että ihminen on luontoa. Emme voi nimenomaan kaivaa kuoppaa tai sahata oksaa itsemme alta, koska emme tule toimeen. Sen pitää perustua semmoiseen nykyistä laajempaan ymmärrykseen hyvinvoinnista. Tätä olemme myös Kelassa kehittäneet ja Tuula Helve kirjoittanut tästä having, doing, loving, being -ajattelusta. Eli meillä on tarpeet kohtuulliseen elintasoon ja mielekkääseen tekemiseen ja merkityksellisiin suhteisiin ja itsensä toteuttamiseen ja läsnäoloon. Ja kaiken tämän pitäisi olla tasapainossa nykyistä paremmalla tavalla. Että nykyään ehkä sosiaalipolitiikassa ja sosiaaliturvan uudistamisessakin keskitytään
Tuuli Hirvilammi [00:31:23]: siihen elintasoon tai ehkä siihen työhön ja näiden väliseen yhteyteen. Mutta sitten vähemmälle huomiolle on jääneet nämä henkisen hyvinvoinnin kysymykset tai psyykkisen terveyden tukeminen. Ja sitten myös semmoinen yhteisyys ja suhteiden, yhteisöjen vaaliminen. Että kyllä talous myös nykyisin rikkoo näitä. Eli jollain tavalla kestävän talouden pitäisi perustua semmoiseen nykyistä kokonaisvaltaisempaan käsitykseen hyvinvoinnista. ja minun mielestäni tämä haastaa myös nyt juuri tätä työn merkitystä. Annikin sanoi, että on tärkeää, että kaikki pääsevät töihin. Ihan, että pääsee kulkemaan…
Anni Marttinen [00:32:10]: Pysyy mukana yhteiskunnassa…
Tuuli Hirvilammi [00:32:11]: Pysyy mukana yhteiskunnassa, mutta tämä on, meillä on hyvin vahva tämmöinen työeetos. Ja hyvinvointivaltiomme perustuu siihen, että… meillä lukee perustuslaissa, että sosiaaliturvaetuudet turvataan, jollei pysty elättämään itseään. En muista nyt tarkkaa muotoilua, mutta tämä on se sanoma. Eli se on aina ensisijaista, että ihminen käy töissä. Ja nimenomaan ei ole väliä, että mitä työtä tehdään, mitä tuotetaan, minkälaista taloutta siinä palvellaan siinä työnteolla. Ja tämän on ihan perustavanlaatuinen ongelma. Sen ekologisen kannalta, mutta myös saattaa olla sen inhimillisen kestävyyden kannalta. Ja tästä nyt on paljon tutkimusta, että pitäisi päästä tämän tyyppiseen niin kuin post-produktivistiseen hyvinvointivaltioon. Eli ei ajateltaisi ihmisiä tuottavina yksilöinä. Tai ei jatkuvasti pyrittäisi kasvattamaan semmoista tuottavuutta, mikä nyt näkyy ihan joka ikisellä askeleella, myös ihmisten mielissä. Me olemme imeneet tällaisen tuottavuusajattelun. Jotta päästään siitä pois, niin pitäisi kuitenkin hajottaa sitä työn ja sosiaaliturvan välistä yhtälöä. On se sitten perustulo, osallisuustulo tai sosiaalinen osinko, joka maksettaisiin kaikille yhteisistä resursseista. Joku tämän tyyppinen universaali yhteys. Ja juuri nimenomaan vaikka osallisuustulo, joka tukisi myös palkkatyön ulkopuolella tapahtuvaa hyvinkin yleishyödyllistä toimintaa, jota ei nykyään tueta. Meillä on ihmisiä, jotka ovat virallisesti työttömänä, mutta toimivat aktiivisesti jossain vapaaehtoistyössä. Ovat omaishoitajia, tai rakentavat uudenlaista luomuruokaosuuskuntaa tai mitä tahansa. Tämän tyyppistä toimintaa ei meidän yhteiskunnassamme tueta ja sitähän me ehdottomasti tarvitsisimme ympäristöhaittoja lisäävän palkkatyön sijaan tai sen rinnalle. Ja sen takia minun mielestäni tämmöiset aloitteet osallisuustuesta olisivat esimerkiksi tärkeitä.
Petra Elomaa [00:34:21]: Haluatko kommentoida Anni?
Anni Marttinen [00:34:23]: Joo, minulla oli muutamakin pointti. Mutta siis olen ihan samaa mieltä tästä, että ehkä ekonomistina sitä vaikka niin koittaa päästä tästä jargonista pois, niin silti aina puhuu siitä, että on se työpaikka ja että ihmiset pitää saada mukaan. Ja olen sitä mieltä, ihan samaa, että meillä pitää olla muitakin keinoja ja muita vaihtoehtoja, joita ajatella, jotta pystytään saavuttamaan nämä kestävän sosiaalisen ja ympäristön tavoitteet. Mutta se, että miten se on, että ihmiset pidetään, ehkäistä syrjäytymistä on minun mielestäni ehkä se vähimmäisyys. Että sen ei välttämättä tarvitse olla se ympäristöä kuormittava palkkatyö, vaan sitten jotain muuta. Mutta se, että ihmiset pysytä mukana tai eivät ole syrjäytyneitä, niin se on ehkä se minimivaatimus, mitä tässä kaivataan. Ja sitten haluaisin ehkä vielä kommentoida tuohon, että miten minulta usein kysytään, että no miten ympäristö nyt liittyy talouteen ollenkaan? Ja miten se liittyy hyvinvointiin? Ja minun mielestäni on ehkä se, mitä sanoit puheenvuorosi alussa, se, että mieltä on ehkä kadonnut juuri se ihmisen ja luonnon yhteys. Me emme ymmärrä sitä, että me olemme luontoa. Me olemme tämä ympäristö. Me puhumme tosi usein siitä että meillä on luonto ja meidän pitää suojella luontoa, mutta emme ymmärrä sitä, että kun luonto häviää, me häviämme myös. Ja Maailman terveysjärjestö on myös tehnyt tutkimuksia siitä kuinka esimerkiksi, mitkä kaikkia asiat ovat vaikuttaneet koronapandemiaan. Ja kuinka ilmaston kuormitus ja planetaaristen rajojen rikkominen aiheuttaa meille lisää tartuntoja, pandemioita, jotka sitten ovat taas myös sosiaalipoliittisia kysymyksiä. Että miten me ehkäisemme näitä? Että meidän pitäisi jotenkin myös murtaa se ja päästä, vaikka me Suomessakin haluamme kovasti ulkomaille viestiä siitä, että olemme hyvin luontotietoisia, mutta meillä on todella kriminaalisia luontorikkomuksia Suomessa. Että miten me pystymme korjaamaan sen ajattelun siitä että me olemme tämä maapallo.
Petra Elomaa [00:36:28]: Hyvä. No kysytään sitten vielä Kari-Pekalta, että miten sinä itse näet tämän jatkuvat talouskasvun sosiaaliturvan edellytyksenä, tämän yhtälön? Miten näet tämän?
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma [00:36:37]: Nämähän ovat tietysti semmoisissa kysymyksiä, mitä sosiaaliturvakomiteassa nyt kovasti pohditaan ja mietitään. Ja tämä kysymys universaalisuudesta ja syyperusteisuudesta on yksi niitä ydinkysymyksiä, mitkä minusta ovat monessa mielessä arvovalintoja. Ja sitten siihen arvovalintaan liittyvät ne taloudelliset vaikutukset, jotka ovat olemassa. Itse ajattelen kuitenkin sillä tavalla, että mikä se tulevaisuus onkin, niin se tie sinne kulkee jonkin tyyppisen euroistamisen kautta kuitenkin. Tämän talouden työkalu on ne eurot. Ja on sitten kysymys päästökaupasta tai muusta, niin se on se väline, jonka kautta pystytään tätä kokonaisuutta miettimään. Se, että samanaikaisesti, kun on muutaman vuoden tätä elämää nähnyt, niin kun muistaa sitä kehitystä joka tässä on tapahtunut, niin kyllähän työn murros on ollut ihan dramaattisen suuri. Jos nyt sitten ottaa ehkä yhden esimerkin siitä, että mitä olettaisi, että tässä tapahtuu on se, että meidän tukijärjestelmämme, tämähän on rakennettu tämmöisen palkkatyöjärjestelmän kautta. Ja se ei ota huomioon sitä, että meillä on yhä erilaisempia tapoja tehdä työtä. On se sitten yrittäjyyttä, palkkatyötä jonkun toisen palveluksessa tai on se jotain muuta tämän kokonaisuuden osalta. Ja tässähän se haaste on meidän tyyppisessä organisaatiossa, jota me kansainvälisestikin pohdimme, että tämähän ei noudata enää minkään sosiaaliturvahallinnon rajoja tai maan rajoja tai muuta vastaavaa. Että miten me turvaamme sitten sen kokonaisuuden siinä tilanteessa, kun se oma toimintakykykokonaisuus, tässä ei pysty itse enää siitä huolehtimaan? Koska kyllähän sosiaaliturvan semmoisena peruslähtökohtana on se, että turvataan sitä arkea niinä vaikeinakin aikoina, joita ihmisillä useimmiten tulee eteen. Tämä on se suuri haaste. Olen hyvin nöyrä tämän haasteen edessä, askelten ja menemisen kokonaisuuden osalta. Mutta ehkä semmoinen yksi asia, mitä tuossa tartuin ja joka on minulle henkilökohtaisesti tärkeä juttu on,
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma [00:38:37]: että minä teen aika ison eron sen asian välille, että joku osallistuu ja joku on osallinen. Ja tämä on semmoinen kysymys, jota varmaan tässä yhteiskunnassa pitäisi pohtia enemmänkin sen suhteen, että jotta tämä voisi toimia, niin ihmisten pitäisi olla enemmän osallisia. Mutta myös osallisia niiden rajattujen raamien puitteissa, joita yhteiskunta pystyy tarjoamaan. Niin kauan, kun meillä on eurojen kautta tapahtuva, budjettijärjestelmän ja niukkuuden kautta tapahtuvaa toimintaa, niin tämähän on vaikea haaste ratkaistavaksi. Koska se on jatkuvia valintoja. ja siihen tarvitaan tämä demokraattinen päätöksentekojärjestelmä, joka sitten tekee sitä. Ja siihen minun ajattelussani liittyy kyllä se kysymys, että jos emme saa muutosta ja askelta täällä meidänkin toiminnassa ja ruohonjuuritasolla, ja jokaisen ihmisen mielessä syntymään, niin ei tässä voi saavuttaa.
Petra Elomaa [00:39:33]: Tuuli, ole hyvä.
Tuuli Hirvilammi [00:39:34]: Saako tähän tarttua, vaikka tässä tuli taas niin monta asiaa, että… askeltaen eteenpäin meneminen. Mutta tämä osallisuus ja syrjäytyminen, minä ehkä siitä haluaisin nyt vähän haastaa ja kysyä, että onko OK myös syrjäytyä sellaisesta työyhteiskunnasta, jota ei esimerkiksi pidä kestävänä omien… meillä on esimerkiksi nuoria, jotka työnuorisobarometrin mukaan kokevat hirveän tärkeänä ja merkittävänä sen, että voisi tehdä omia arvojaan vastaavaa työtä. Ja tämä sama tuli esiin, kun julkaisimme viime kesänä tutkimuksen, Kelan julkaisema tutkimus nuorista ja heidän kestävistä hyvinvoinnin ehdoistaan, tai tämmöinen kirja. Siinä myös nuoret puhuvat siitä, että haluaa olla mukana, eikä ole semmoista, että olisi aivan asettumassa vastaan tätä yhteiskuntaa, mutta ei halua tehdä sellaista työtä, joka tuhoaa maailmaa heidän sanoin. Eli onko niin, että meillä ei ole mahdollista tehdä valintoja, jotka olisivat kestäviä? Saako meidän yhteiskunnassamme tietoisesti jättää osallistumatta sellaiseen työhön, jossa sahataan oksaa tulevilta sukupolvilta? Voidaanko sanoa, että minä en halua olla tuottava tähän suuntaan? Että minun mielestäni sitä osallisuutta ja syrjäytymistä pitää määritellä myös uusin tavoin tai ei ainakaan vetää yhtäläisyyttä syrjäytymisen ja työttömyyden välille. Ja sitten toinen on tämä hyvinkin tämmöinen reaalitaloudellinen kysymys euroista ja julkisen talouden kestävyysvajeesta. Minä ymmärrän sen ihan tosi hyvin, että houkutteleva ajatus on se, että parannetaan maailmaa euroistamalla ja päästökaupalla ja näin, mutta sosiaalipolitiikassa ollaan siirrytty
Tuuli Hirvilammi [00:41:34]: ehkä uusliberaalista politiikkaparadigmasta tällaiseen sosiaalisten investointien ajatukseen. Että ajatellaan, että kannattaa investoida koulutukseen tai palveluihin, koska sitten ihmiset pysyvät työkykyisinä ja toimintakykyisinä, tuottavina kansalaisina. ja siellä kanssa voidaan ajatella, että sitten voidaan laskea arvo sille investoinnille. Ja samaa voisi ajatella tämmöisessä vihreän kasvun ekomodernissa keskustelussa, että voimme euroista ja markkinoistaa kaikki luonnon arvot ja sitten sitä kautta suojella niitä. Mutta minä haastaisin myös tätä ajatusta. Voi olla niin, että me kaivamme siinä vain syvempää kuoppaa, emmekä pääse todellisen transformaation tielle. Koska ylläpidämme siinä edelleen niitä ajattelutapoja, jotka perustuvat… niitä ajattelutapoja, joiden varaan tämä malli on rakennettu, eikä nähdä tavallaan laajemmin, että semmoinen markkinoistaminen, hyödykkeistämisen ajattelutapa on myös näiden ongelmien taustalla.
Petra Elomaa [00:42:42]: Annilla oli kommentti.
Anni Marttinen [00:42:44]: Tosi hyvä puheenvuoro. Ja tässä on tullut paljon tosi hyviä kommentteja. Mihin haluaisin kiinnittää huomiota oli juuri tähän, että miten me ajattelemme, että mitä on syrjäytyminen? Onko pakko-osallistaminen hyväksi myöskään ihmisille? Minä en ole ikinä itse ajatellut, että työttömyys ja syrjäytyminen olisi sama asia. Kyllä meillä ihmisiä on työttömiä työnhakijoita, jotka eivät välttämättä ole syrjäytyneet yhteiskunnasta. Ja minulle ehkä syrjäytynyt antaa mielikuvan siitä, että se on tahatonta. Että haluaisi olla mukana, mutta ei pääse. Ja ehkä siitä huolehtiminen, että jos ympäristön tai energian transformaation tai vihreän siirtymän seurauksena ihminen joutuu pois vaikka pitkäaikaisesta teollisuustyöstään ja sitä kautta syrjäytyy, niin tällä tavalla mahdollisestaan ihmisille mukanaolo. Mutta minun mielestäni on ehdottoman tärkeää myös, kun puhutaan vaikka TE-palveluista tai muista etuuksista, että ihmisille löydetään se, tai nuorille, jotka eivät välttämättä halua olla mukana tässä ilmastoa kuormittavassa palkkatyössä, niin se on myös valtion vastuu huomioida se. Että ei tarjota semmoisia päästöjä lisääviä töitä, vaan juurikin sitä mielekästä. Ja se on nimenomaan se työn laatu ja ihmisille, on kuitenkin tutkimuksia, joiden mukaan se työ lisää ihmisten mielekkyyttä, jos se on mielekästä. Ja se nostaa elintasoa, niin työ on keino, jos sitä saa tehdä sitä omaa mielekästä, ja omaa osaamista vastaavaa työtä. Tässä tulee myös keskusteluun se osatyökykyisyys, että vammaiset, miten heille saadaan sitä omaa osaamista ja mielekkyyttä vastaavaa työtä. Se pitää tulla ihan sitten sieltä valtion tasolta ja TE-palveluista. Että pidetään ensisijaisesti se työn laatu ja se mielekkyys siellä. Ja se lisää meidän hyvinvointia ja sitä kautta myös ylläpitää sitä hyvinvointivaltiota.
Petra Elomaa [00:44:43]: Hyvä. Haluatko Kari-Pekka kommentoida tähän?
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma [00:44:46]: Tähän, maailma muuttuu evoluution, ei revoluution kautta. ja se nyt vaan perustuu siihen, että muutoksen tekeminen yhteiskunnassa vaatii, ja varsinkin tämän tyyppisen, se vaatii niin paljon aikaa tämän asian suhteen. Olennaisempaa on se, että liikutaan oikeaan suuntaan näiden asioiden suhteen. Mutta tämä on tietysti sosiaaliturvan kannalta ja muutenkin yhteiskunnan ydinkysymyksiä. Että minkä verran voidaan velvoittaa asiakaskuntaa tai yhteiskunnan eri toimijoita eri tyyppisiin rooleihin? Kuvasitte hyvin näitä tiettyjä nuoria. Mutta sitten meillä, olen havainnut, että meidänkin asiakaskunnassamme on ihan toisin ajattelevia toimijoita. Ja mikä oikeutus on toimia sitä yleisesti meidän nyt hyväksymää mallia sen suhteen, että pyritään yhteiskuntaan, joka olisi tasapainoinen ja muuta? Lähialueilla ja muillakin näkyy aivan toisen tyyppisiä kehityksiä. Ja mikä oikeutus sillä on suhteessa tähän? Tämähän on sitä yhteiskunnallista keskustelua. Ja ilman tätä dialogia ja tämän tyyppisiä tilaisuuksia on vaikea kuvitella, että me päästäisiin näissä asioissa eteenpäin. Koska kyllähän tämä on yhdessä asioiden hyväksymistä kuitenkin. Ja hyväksyttäväksi tekemistä.
Tuuli Hirvilammi [00:45:56]: Saanko vielä jatkaa tähän? Tämä oli minusta todella tärkeä puheenvuoro juuri siitä, että meillä on muutoksessa nämä oikeutukset ja velvollisuudet. Ja näistä pitää käydä dialogia. Mitä voimme valtiona olettaa yksilöiltä? Tämä liittyy myös kestävään kulutukseen, kestävään arkeen ja elämäntapaan. Että tuleeko meillä uudenlaisia kysymyksiä siitä, että ohjaamme ruokavaliota tai liikkumista ja asumista uudella tavalla? Eli se valtion ja yksilön rooli on minun mielestäni muutenkin nyt muutoksessa. Se ei liity pelkästään sosiaaliturvauudistukseen. Ja se on minun mielestäni semmoinen kysymys, puhumme meidän Orsi-tutkimushankkeessamme tämmöisestä yhteiskuntasopimuksen uudenlaisesta ekologisesta yhteiskuntasopimuksesta. Että nämä ovat niin isoja kysymyksiä joita pitää nyt nostaa. Mutta koska olen koko ajan isojen ja vaikeiden kysymyksien äärellä, niin haluaisin vähän olla pragmaattinen ja tulla vastaan tätä Kelan pienten askelten polkua. Koska minun mielestäni, minä ymmärrän sen. Siis rahoitus on kiinni budjetista. Toimeenpanovalta on kiinni poliittisesta tahdosta. Ensinnäkin poliittiselle tahdolle viesti, että toivottavasti Kelassa jatkossakin tehdään uraauurtavaa tutkimusta. Toinen kysymys tähän budjettikysymykseen ja rahoitukseen, että miten me samaan aikaan huolehdimme siitä ihan jokavuotisesta budjetin riittävyydestä ja menemme askelin eteenpäin, niin haluaisin tässä nyt vaan tuoda asioista esiin. Esimerkeiksi tämmöisen vakaan talouden ajattelun, että se, että jos puhutaan talouskasvusta luopumisesta, niin ei se tarkoita sitä, ettei meillä olisi minkäänlaista taloutta tai työpaikkoja tai kulutusta tai muuta. Kyllähän meillä taloudellista toimeliaisuutta on. Ja taloudellista toimeliaisuutta voi verottaa. Ja sitä tullaan jatkossakin verottamaan. meillä tulee olemaan verotuloja. Eli ei ole, me emme ole
Tuuli Hirvilammi [00:47:56]: murtamassa kokonaan hyvinvointivaltion rahoitusta. Sitten toinen asia on se, että minun mielestäni entistä enemmän pitäisi siirtyä ennaltaehkäisyyn ja se voisi tulla sen kohtuutalouden kautta. Meillä on nyt paljon myös sellaisia ongelmia, joissa me paikkaamme. Me joudumme käyttämään verotulojamme siihen, että me paikkaamme aiheutettuja ongelmia. Ovat ne sitten terveys-, ylipainosta tai elintasosairauksista johtuvia terveysongelmia. Tai ovat ne sitten jostain meidän liikkumattomasta elämäntavastamme tai, no, esimerkkejä löytyy juuri työkuormitus ja muu. Että me pystyisimme luomaan oikeasti kohtuullisia, kestävää hyvinvointia tuottavia osallisuuden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteita kunnissa ja nimenomaan siellä hyvinvointialueilla, niin sitten me pystyisimme vähentämään sitä sosiaaliturvan rahoituksen tarvetta. Ja minusta semmoinen sekä sen kysynnän vähentämisen näkökulma ja sitten toisaalta sen sosiaaliturvan rahoituspohjan uudistamisen näkökulma, niin nämä pitäisi molemmat pitää mukana.
Petra Elomaa [00:49:12]: Hyvä. Tiiviisti vielä, Anni, kommentti?
Anni Marttinen [00:49:13]: Okei, ihan nopeasti. Minun mielestäni tämä ennaltaehkäisevä, ennaltaehkäisevät investoinnit, jotka vähentävät sitten taas meidän julkisen taloutemme menoja ja kustannuksia, on ihan ehdottoman tärkeä. Sen pitää olla tulevaisuudessa mukana, mutta myös se muistutuksena siihen julkisen talouden keskusteluun, että meidän ei aina pidä puhua siitä, että mistä leikataan, vaan nimenomaan siitä, että mistä me voimme saada uusia tulonlähteitä. Ja tämä on ehkä meidän yhteiskunnassa, tämä on vielä niin tabu, en tiedä mistä se johtuu, mutta uusia tulonlähteitä, verotuloja, miljonääriveroa, niitäkin voi pohtia.
Petra Elomaa [00:49:46]: Hyvä. Haluaako Kari-Pekka sanoa loppuun vielä tiivistystä?
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma [00:49:50]: Niin, siis oletan, että yksi sellainen asia, mikä pitäisi olla kaikilla oikein kirkkaana on se, että pystymme ennakoimaan tulevaa kehitystä. Ja ilman sitä kehitystä ja sitä arviointia ja sitä, meidän on aika mahdotonta. Toivoisin jopa sitä, että se menisi jopa yksilötasolle. Eli ennakoidaan tulevia tilanteita ja pyritään ennaltaehkäisevästi luomaan tietyllä tavalla varhaisessa vaiheessa auttamaan ja puuttumaan asioihin, niin voisin kuvitella, että se on sen tyyppistä. Siihen pyritään mutta olen nöyrä sen edessä. Kela on toimeenpano-organisaatio ja meille tulee, on se sitten sähkötuesta tai muusta kysymys, mikä tässä nyt näinä päivinä juuri, yritämme epätoivoisesti löytää ratkaisuja, miten sitä voitaisiin hoitaa siten, kun maan hallitus on sen halunnut määritellä, niin tavallaan… aina paremmin pystytään asioita tekemään, kun meillä on vähän pidempi horisontti asioiden suhteen. Nämä nopeat muutokset, tietysti tässä erittäin poikkeuksellisessa tilanteessa, mitä ollaan nyt useampi vuosi eletty, niin ollaan kuitenkin pärjätty näiden asioiden suhteen. Mutta toivon, että tästä päästään pitkäjänteisempään ja siinä mielessä strategisempaan toimintaan jatkossa.