Siirry sisältöön
Kehittyvä sosiaaliturva
|
21.5.2019

Suoraan sosiaaliturvasta -podcast, osa 1: Tekstiversio


Kela podcast, jakso 1

O: Tervetuloa tähän podcastiin, mä olen Otto Toivanen, taloustieteen professori Aallosta ja Helsinki Graduate School of Economicsin vetäjä, ja vedän tätä podcastia, jossa aiheena on sosiaaliturva ja korona. Meillä on täällä kolme asiantuntijaa, Signe Jauhiainen Kelasta, Minna Kivipelto THL:stä ja Kati Myllymäki Lääkäriliitosta. Ajattelin tähän alkuun vähän niin kuin johdannoksi kertoa, miltä tilanne näyttää tällaisen amatöörin silmiin. Helsinki GSE:ssä meillä on tällainen tilannehuone, jossa ollaan ajantasaisen datan avulla seurattu tätä koronakriisin etenemistä ja myöskin hieman tätä sosiaaliturvapuolta. Se, mikä siellä tietysti näkyy viime vuoden alussa, kun lomautukset lähtivät ylöspäin, niin Kelan luukulla alkoi näkyä asiointi aika huomattavalla tavalla. Nyt kun sitten katsotaan hieman pidemmällä välillä, niin näyttää siltä, että tämän vuoden puolella edelleen ollaan vähän tässä tilanteessa, ilmeisesti vähän tuki-instrumentista riippuen. Toisaalta tämä ei tietenkään ole ollut pelkästään etuuksiin liittyvä asia, vaan tämän akuutin koronavirustaudin ohella tällä on ollut muitakin terveydellisiä seuraamuksia. Sellainen asia, joka ollaan huomattu, kun ollaan seurattu erilaisia tauti-indikaattoreita, on mielenterveysdiagnoosien vaihtelu, jossa näkyy sellainen kehitys, että kriisin alkuvaiheessa vuosi sitten diagnoosit vähenivät, mutta sitten loppuvuodesta ne alkoivat kasvamaan. Tämä tietysti on huolta aiheuttava asia. Me kaikki tiedämme, että hoitamattomat mielenterveysongelmat aiheuttavat pitkäaikaisia ongelmia ja aikanaan kenties näkyvät myöskin siellä Kelan luukulla, vaikka tietysti se inhimillinen kärsimys on tärkeämmässä roolissa.

Tällaisia havaintoja mä olen tehnyt, haluaisitko sä Signe aloittaa ja kertoa, miten sun silmiin tämä koronakriisi sosiaaliturvan näkökulmasta on näyttäytynyt?

S: Joo. No kyllä aika lailla sama kuva on mulla, kuin mitä tuossa kuvasit. Tosiaan viime vuoden keväällä Kelassa erityisesti työttömyysturvan eli työmarkkinatuen ja peruspäivärahan saajien hakemusten määrä alkoi kasvaa. Hakemuksia tuli ja saajamäärät kasvoivat erityisesti toki työmarkkinatuessakin mutta varsinkin peruspäivärahassa. Sitähän saa nykyään yleensä aika pieni joukko työttömistä, mutta nyt sitten se joukko, joka on ollut kiinnittynyt työmarkkinoille mutta ei ole sitten ehkä kassan jäsen, ihan huomattavasti kasvoi viime vuoden aikana. Tästä voisi kyllä sanoa, että kohtalaisen hyvin sitten näissä lomautus- ja työttömyystilanteissa se toimeentulo on pystytty turvaamaan näillä sosiaaliturvaetuuksilla. Vaikka työttömien määrä on kasvanut ja työttömyysturvan saajien määrä on kasvanut, niin viime sijasta toimeentulotukea on kuitenkin tarvinnut aika harva. Sen saajien määrä kasvoi viime vuonna vain sellaiset viisi prosenttia.

O: Oikein hyvä. Mites Minna THL:n päässä, miltä tämä on näyttäytynyt?

M: Me olemme olleet tekemässä SOSTE ry:n kanssa kaksi isoa sosiaalibarometritutkimusta juuri tämän koronaepidemian aikana. Ensimmäinen tehtiin heti keväällä 2020 ja vuodenvaihteessa toinen. Lisäksi me olemme tutkineet sosiaalipäivystysten tilannetta, ja näissä on aika samankaltainen kuva tullut esille. Tietyt asiat korostuivat heti keväällä enemmän, esimerkiksi yksinäisyys, eristäytyminen ja hätä tästä koronasta. Vuodenvaihteessa taas näkyi erilaisia piikkejä, esimerkiksi lasten ja nuorten ja perheiden tilanteissa olevissa huolissa. Mutta sellainen erityinen huoli oli mielenterveyskuntoutujista. Se nousi koko ajan, sille ei tapahtunut laskua, vaan huoli heidän palvelujen saamisestaan kasvoi koko ajan.

O: Se tuntuu olevan aika lailla linjassa sen kanssa, mitä me sieltä tilastoista on nähty. Tähän väliin on hyvä muistuttaa, ennen kuin päästän Katin ääneen, että hän on etäyhteyden päässä, se saattaa selittää sen että ääni kuuluu vähän eri tavalla kuin meidän muiden. Mutta Kati, mites Lääkäriliiton näkökulmasta ja jos miettii tätä nimenomaan sosiaaliturvan näkökulmasta eikä pelkästään lääketieteellisenä kriisinä, niin miltä tämä mennyt vuosi näyttää?

K: Kyllä on ollut aika mielenkiintoinen ja erikoinen vuosi. Ei varmaan kukaan osannut etukäteen arvioida silloin kun tämä pandemia Kiinasta ja Itävallasta ja Italiasta lähti leviämään, että mitä se oikeasti tarkoittaa. Se, mikä on ollut hyvin yllättävää, on että ihan normaalit sairasvastaanottokäynnit vähentyivät niin terveyskeskuksissa, työterveyshuollossa kuin yksityislääkärien vastaanotoilla. Myös sitten, kun näitä aerosoli-virusten leviämistä pelättiin, niin suun terveydenhuolto oli se sektori, jossa käyntien romahdus tapahtui. Aika massiivinen väheneminen tapahtui näissä käynneissä. Se, mikä julkisella puolella näkyi vahvasti, oli se, että kun siirrettiin hoitohenkilökuntaa testaamaan ja tartunnanjäljitykseen ja neuvontaan, niin myös esimerkiksi seulonnat ja neuvolakäynnit ovat vähentyneet. Sitten on tietysti tapahtunut tämä digiloikka sekä privaattipuolella että julkisella puolella, että tässä vuoden aikana on sitten aika paljon siirrytty hoitamaan potilaita etänä. Eli hyvin monenlaista muutosta siihen lääkärien ja hoitajien arkiseen työhön, mutta hampaita ja suunterveydenhuoltoa on aika hankala etänä hoitaa, että siellä varmaan hoitovelka on erityisen suuri.

O: Nämä ovat kaikki erittäin mielenkiintoisia aspekteja. Jos tuosta poimisin yhden, mistä haluaisin kuulla lisää, niin se on tämä mielenterveyspuoli. Siinä mietityttää kaksi asiaa erityisesti. Toinen on tämä akuutti tilanne nyt jo, että annettuna se, mitä tähän mennessä on jo tapahtunut, niin mitä nyt pitäisi tehdä. Ja toisaalta tuli tuosta mitä Kati painotti tuon suunterveydenhuollon osalta mieleen, että kuulin sieltä, vaikket tainnut ääneen sanoa sanaa hoitovelka, niin siitä kuitenkin oli puhetta. Nämä mielenterveysongelmien kasvu tai kerääntyminen, miten se tulee näkymään, miten sitä pitäisi taklata nyt seuraavat lähiajat. Onko teillä siihen näkemystä?

K: Joo. Tämä mielenterveyspuoli on todella mielenkiintoinen ja huolestuttava asia, koska silloin viime keväänä, kun ikään kuin Suomi meni kiinni ja ennen kuin oli mitään tietoa rokotuksista, niin ruvettiin paitsi pitämään etäisyyksiä niin myöskin kokonaan välttämään kontakteja toisiin ihmisiin. Monet terapiat ja nimenomaan ryhmäterapiat ajettiin käytännössä melkein kokonaan alas. Erityisryhmiä ovat tietysti myöskin lapset ja nuoret koululaiset, koska sitten siirryttiin etäkouluun. Silloin myöskin kouluterveydenhuollosta siirrettiin hoitohenkilöstöä niin sanottuun koronan torjuntatyöhön. Niin tämä, että mitä tapahtuu, jos tulee syrjäytymistä ja koulupudokkaita. Minkälainen oppivelka sen hoitovelan lisäksi syntyy näille nuorille? Ei ammattiopintoja voi kovin pitkälle etänä suorittaa, toisin kuin yliopisto-opintoja. Ja sitten on tietenkin vielä tuo vanhusten tilanne ja vanhukset, jotka suljettiin laitokseen. Meillä on aikaisemmin ollut kova huoli vanhusten mielenterveydestä ja myöskin kotonaan yksin asuvista vanhuksista. Kun kaikenlainen liikkuminen ja kaikki harrastukset, hoivayksiköissä virkistystoiminta ja seurakunnallinen toiminta kaikki ajettiin alas, niin kyllä se suru ja yksinäisyys ja ahdistus niin on kyllä melkoinen, että kyllähän tähän eduskunnan oikeusasiamieskin on jo ottanut kantaa. Siinä shokkitilanteessa viime vuoden keväällä mentiin varmaan vähän liian pitkälle tässä sulkemisessa ja eristämisessä. Ihminen on kuitenkin sosiaalinen olento, ja yksinäisyys, joka jatkuu kuukausia ja toista vuotta on sinänsä jo tappava sairaus.

O: Kyllä kyllä. Tässä on helppo nähdä paljon haasteita. Mites Minna ja Signe näette, että suomalainen hyvinvointivaltio ja sosiaaliturvajärjestelmä pystyy tästä ottamaan koppia?

M: No ennen kuin mä menen tuohon, niin palaisin myös tuohon edelliseen puheenvuoroon, että ikääntyvien tilanne oli kyllä erityisen hankala, vaikka se jonkin verran helpotti tuossa epidemian edetessä. Mutta edelleen on aika arvoitus, että minkälainen tilanne siellä vanhusten keskuudessa on. THL:n viimeisimpien tutkimusten mukaan vuoden aikana 20 prosenttia vanhuksista ei käynyt koko vuonna pihalla. Eli tässä on aivan järkyttäviä tilanteita ollut, ja nyt täytyy tämä vanhusten tilanne käydä läpi kyllä aika huolellisesti, että mikä se toimintakyky ja kunto on siellä ja onko erilaisia kuntoutuksia lisätty nyt, että saadaan sitä toimintakykyä takaisin. Mutta myös mielenterveysongelmaisten kohdalla ei pelkästään tämä korona lisännyt sitä hankaluutta saada palveluita. Jos me katsomme THL:n perusterveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteriä (Avohilmo), niin tällaiset mielenterveystapaamiset ilman asiakaskontaktia ovat lisääntyneet koko ajan. Lääkärien vastaanotot ja mielenterveysasiointi muutoinkin ilman asiakaskontaktointia ja fyysistä tapaamista on lisääntynyt. Se ei ole pelkästään korona, vaan korona on ehkä vauhdittanut tätä asiaa. Tämä on jakanut palvelujen käyttäjät kahtia. Tähän voisi Kelaltakin Signe kommentoida, että miten se siellä päässä näkyy, onko siihen tartuttu. Tiedän, että joitakin uudistuksia on tehty, mutta nimenomaan tämä digiasiointi on nyt sitten saattanut sellaisen kuilun näiden heikompiosaisten välille. Osa osaa käyttää niitä ja hyötyy, mutta sitten erityisesti voi olla mielenterveysongelmissa, joissa henkilökohtainen tapaaminen ja katsekontakti on tärkeä, että heillä on ollut tosi vaikeaa saada apua.

S: Kyllä Kelan kuntoutusta on pystytty jonkin verran tosiaan etänä toteuttamaan, mutta siitä tulee tosiaan näitä digihaasteita osalle, jos ei ole enää sitä perinteistä tarjolla tai koronan aikaan on ollut sitä vaikea saada. Mä kannan huolta erityisesti nuorista. Me tiedämme, että monille nuorille tämä on ollut vaikea paikka. Nuorten elämässä on monia ainutkertaisia tapahtumia, esimerkiksi ammattiin valmistumista, työmarkkinoille siirtymistä, opintojen aloittamista, sellaisia hyvin ainutkertaisia elämänmuutoksia. Kun ne osuvat tähän korona-aikaan, niin se varmasti jättää heidän elämäänsä pidemmän jäljen. Tiedämme myös, että näissä nuorten mielenterveyden palveluissa ei ole ollut mitenkään väljää ennen korona-aikaakaan. Niiden saatavuus on ollut vaikeaa, että kyllä mä näen tämän aika isona haasteena, että miten palveluita pystytään tarjoamaan nuorille. Myös taloustieteilijänä ajattelen, että se on meidän työmarkkinoiden ja työllisyyden ja talouden kannalta tosi tärkeää, että siellä työuran alkupäässä ei tulisi sellaisia mielenterveydellisiä ongelmia, joilla olisi pitkiä vaikutuksia, vaan että nuorten olisi mahdollista saada palveluita ja apua.

O: Jos mä tiivistän sitä mitä kuulen ja ajattelen tätä meidän keskustelun teemaa, joka oli se, että miten meidän sosiaaliturva on pärjännyt tässä koronan aikana, niin onko ihan väärin sanoa, että jossain mielessä tavallaan yllättävän hyvin, mutta ne ongelmat ovat pikkuisen siellä maton alla. Ne ovat mielenterveysongelmat ehkä erityisesti, mutta Kati sä mainitsit tuon suun terveydenhuollon toisena sellaisena asiana, ja että tämä ei ole se ainoa. Silloin kai sitten ongelmanratkaisukeskeisenä ihmisenä sitä rupeaa miettimään ei niinkään sitä, että mitä olisi pitänyt tehdä viimeisen vuoden aikana, vaan sitä, että mitä tästä eteenpäin pitää tehdä. Miten ottaa koppia siitä, että meillä on, vaikka nyt sitten vanhuksia, jotka saattavat tarvita sitä ihmiskontaktia tai kenties jopa niitä terapiapalveluita, mutta jotka eivät ole diginatiiveja? Tai miten sitten niille nuorille, miten löytää ne nuoret, jotka sitä tukea erityisesti tarvitsevat? Miten tällaisiin pystytään reagoimaan tästä eteenpäin katsoen?

M: Mä voisin tuoda tähän esiin, että nythän tämän sote-uudistuksen ja kaikki tämän monialaisen yhteistyön tarve oikein kiteytyy. Miten me saamme nämä ammattilaiset keskustelemaan keskenään, jos he havaitsevat jotain tarvetta, ja tuomaan sitten sitä esiin? Kansainväliset tutkimukset osoittavat, kun ollaan käyty läpi näitä monialaisen palvelun tarpeessa olevien ihmisten tilanteita ja paljon palveluja käyttävien tilanteita, tehtiin tällainen laaja kirjallisuuskatsaus vuosi sitten, niin jos palvelutarve patoutuu pitkään, vuoden tai yli kaksi sosiaalipalveluissa, niin se tulee näkymään terveydenhuollossa sitten jälkikäteen. Terveydenhuoltohan maksaa sitten nämä patoutuneet palvelutarpeet. Eli jos me pystyisimme huomaamaan se palvelutarve ajoissa vaikkapa siellä sosiaalihuollossa, niin nopeasti sitten se monialainen yhteistyökumppani nopeasti siihen mukaan, että mitä tässä pitäisi tehdä. Se olisi ainakin yksi tärkeä pointti.

O: Signe, mites Kela pystyy tässä? Voisin kuvitella, että ne ihmiset jotka tulevat Kelan luukulle, vaikka ei siinä sinänsä ole tällaisista asioista suoranaisesti kysymys vaan useimmiten toimeentulosta, niin nämä ovat siellä osana sitä kokonaisuutta aika usein.

S: Pääsääntöisestihän Kelan etuudet ovat tällaisia rahaetuuksia mitä maksetaan, ja niillä sitten turvataan se toimeentulo tai korvataan jotain tiettyjä kustannuksia. Kuntoutus on sitten vähän toisentyyppinen, siinä nimenomaan järjestetään tai ostetaan niitä palveluita. Siinä on varmasti juuri tämä, minkä Minna mainitsi, että Kelankin kohdalla sellainen yhteistyö ja muiden toimijoiden kanssa ja verkostossa toimiminen on tärkeää. Esimerkiksi toimeentulotuen saajilla, joilla on toimeentulo heikko ja ehkä sitten on vaikea tilanne, ei pysty suoraan siirtymään sinne työmarkkinoille, että siellä on monenlaisia esteitä, niin esimerkiksi heidän tilanteessaan sellainen tiivis yhteistyö kunnan sosiaalipalveluiden kanssa on varmaan tärkeää, yleensäkin mutta erityisesti nyt koronan aikaan tai tässä jälkihoidossa.

O: Mites Kati lääkärinä näet tämän asian, kun mennään tästä eteenpäin?

K: Kyllä tässä täytyy miettiä, että kuinka tämä hoitovelka eri puolilla sitten hoidetaan. Sitten on tietenkin myöskin tämä kuntoutusvelka. Jos ajatellaan, että kun fysioterapiat ja ryhmäkuntoutukset ja tällaiset loppuivat silloin viime keväänä aika lailla täysin, ja sitten monessa hoivayksikössäkään ei kuntoutuspuolen henkilöstö ole oikein voinut käydä. Sekä psyykkinen että fyysinen toimintakyky on ihan välttämätöntä, että kuinka se hoidetaan. Olen kyllä samaa mieltä tuosta nuorten asiasta. Jos nyt jää koulut ja ammattiopinnot kesken ja tapahtuu syrjäytyminen, joka johtaa siihen, että jää ilman ammattikoulutusta ja ei pääse työhön kiinni, niin kyllähän se lisää sosiaaliturvamenoja. Mutta myös se, että meillä on tämä työllisyystavoite, niin se on kansantalousnäkökulma mutta kyllähän se on ihmiselle tragedia. Kyllä se työ on osa sosiaalista hyvinvointia ja osallisuutta tässä yhteiskunnassa, että nyt kaikki keinot käyttöön. Tässähän tarvitaan koulut, oppilaitokset, sosiaalitoimi ja terveydenhuolto kaikki mukaan tähän kuvioon, että miten tästä päästään eteenpäin. Kyllä tässä yhteisöllisyys on hyvin tärkeä asia, että otetaan ne lapset ja mielenterveyspotilaat ja vanhukset kaikki mukaan ja rakennetaan sitä yhteistä tekemistä ja pidetään huoli toinen toisistamme. Pelkkä rahanjakokysymyshän tämä ei ole.

O: Mun mielestäni kaikkien teidän puheenvuoroissa, suhteessa siihen miten pitäisi edetä, tuli esiin se, että eri organisaatioiden pitäisi toimia yhdessä. Se on tietysti aina hienoa, kun organisaatiot saadaan toimimaan yhdessä, mutta käytännössä se on kai aika haastavaa, niin onko tässä koronakriisissä ollut sellainen hopeareunus, että tämä on herättänyt eri tahot siihen, että meidän oikeasti pitää sitä yhteistyötä lähteä tekemään eikä vain juhlapuheissa peräänkuuluttaa sitä. Miltä se Kelassa näyttää, Signe?

S: No mä ajattelen sillä tavalla, että riippumatta siitä, että minkälainen se oma tilanne on, niin korona on vaikuttanut siihen kuitenkin jollain tavalla. Sitä ei ole kukaan oikein mitenkään pystynyt väistämään. Toisilla se on tietysti ollut se, että korona on vaarantanut toimeentuloa ja toisilla ei.  Ja jollain, joka käyttää enemmän yhteiskunnan palveluita, niin palveluihin on ollut vaikeaa päästä. Ja sille, joka käyttää palveluita vähemmän, se ei ole niin näkynyt. Jollain tavalla se on näkynyt meidän kaikkien elämässä. Sillä tavalla ajattelen, että tämä sun ajatus sellaisesta herättämisestä, siis siitä että tämä on jollain tavalla sen kokoluokan taitekohta, on ihan mahdollinen. Näin kaikkia koskettavana isona mullistuksena olisi sitten sellaista tiettyä havahtumista ja ajatusta siitä, että asioita ehkä pitäisi tehdä jotenkin toisella tavalla. Ja sitten kun puhuit siitä, että osa asioista on vielä siellä maton alla, niin kun ne sieltä maton alta paljastuvat, kun nämä akuutimmat asiat on saatu hoidettua, niin kyllä mä ajattelen, että siinä varmaan aikamoinen herättämisen paikka on.

O: Mites Minna, luuletko sä, että saadaan nämä eri tahot, kunnat ja hyvinvointialueet ja mitä niitä sitten tulevaisuudessa onkaan, oikeasti tekemään yhteistyötä?

M: Me tutkimme juuri THL:ssä koronanaikaisesta saatuja oppeja nimenomaan palvelujärjestelmän ja sosiaaliturvajoustavuuden näkökulmasta, että millä tavalla tämä kriisi toi joustavuuden esille. Esimerkiksi etuuksissa pystyttiin aika nopeasti ottamaan erilaisia joustoja ja tulemaan vastaan, että ihmiset pääsivät sen kriisin yli. Myös menetelmien ja sosiaalityön osalta oli erilaisia uusia käytäntöjä, ja innovaatioita keksittiin. Tämä joustavuus on yksi sellainen asia, joka pitäisi ottaa jatkossakin huomioon ja saada tästä sellaisia hyviä oppeja, että me pystymme kyllä joustamaan ja keksimään ja kehittämään äkillisiinkin kriiseihin asioita, ja nyt tämä oppi kannattaisi katsoa, että missä tässä onnistuttiin ja missä pitäisi vielä petrata, että tulevaisuudessa pystytään toimimaan vieläkin paremmin, koska tämä tuskin jää ainoaksi, niin ottamaan huomioon vastaavanlaisia tilanteita.

O: Noniin Kati, sä saat viimeisen sanan. Miltä sun näkökulmasta näyttää, oliko tässä tällaista hopeareunusta, että suomalaiset hyvinvointiyhteiskunnan organisaatiot ymmärtävät puhaltaa jatkossa paremmin yhteen hiileen?

K: Kiitos. No yksi hopeareunus on ollut se, että kokonaisuudessaan infektiot ovat vähentyneet vuoden aikana. Koko Suomi on oppinut pesemään käsiä, kontaktit ovat vähentyneet ja flunssaisena ei mennä bussiin eikä työpaikalle eikä lapset kouluun. Se on ollut yksi tällainen positiivinen asia. Jos tätä palvelujärjestelmää miettii, niin kyllähän meidän palvelujärjestelmä on hyvin pirstaleinen. Erityisesti se koskee kuntoutusta ja myös mielenterveyspalveluita, jotka ovat tässä hyvinkin tärkeitä. Meillähän on rahoitus myöskin monikanavainen, siitähän on selvitykset menossa, että voidaanko tätä rahoituksen monikanavaisuutta purkaa. Pitää muistaa myöskin se, että kotitalouksien ja kansalaisten omavastuuosuudet näissä terveyspalveluissa ovat hyvin korkeat, mukaan lukien lääkekustannukset. Että kyllä tässä ihan oikeasti tällaisen ison, systemaattisen saneerauksen paikka on. Sillä tavalla tästä päästäisiin järkevästi ja sujuvasti eteenpäin ja myöskin niin, että olisi parempaa oikeudenmukaisuutta, ja ne, jotka ovat tässä eniten kärsineet, niin heitä pystyttäisiin parhaiten auttamaan.

O: Noniin, siinähän tuli ohjeita tuleville päättäjille, että sitten kun ei tarvitse enää koronakriisiä akuutisti miettiä, niin miten viedä tätä järjestelmää eteen. Nyt on varmaan aika päättää tämä ensimmäinen podcast. Kiitos teille kaikille osallistumisesta.

S, M ja K: Kiitos

Seuraa sosiaaliturvan kehityksen isoja ja pieniä aiheita, tutkimuksia ja tilastoanalyysejä.

Tilaa uutiskirje
Estä evästeet