Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

”Suomi on virolaisen mielestä ihmemaa”

Riho Laurisaar, 41, muutti Virosta Suomeen. Hän kertoo, että maahanmuuttajan on vaikea hahmottaa, mitä tukia on ja mitä niiden saamiseksi vaaditaan.
Teksti Sabina MäkiKuvat Laura Vesa
Riho Laurisaar on työskennellyt Tampereen kaupungin kulttuuripalveluissa kolme vuotta. Nyt työaikaa on supistettu ja hän saa soviteltua työttömyysturvaa.
Riho Laurisaar on työskennellyt Tampereen kaupungin kulttuuripalveluissa kolme vuotta. Nyt työaikaa on supistettu ja hän saa soviteltua työttömyysturvaa.

”Virossa elämässäni oli nopea rytmi. Valmistuin journalistiksi ja tein kahta työtä. Lisäksi opiskelin teologiaa.

Tapasin suomalaisen vaimoni Annan vuonna 2006, kun hän oli vaihto-opiskelijana Tartossa. Menimme naimisiin, ja vuonna 2007 syntyi poikamme Ahti. Olin onnekas, kun työnantajani antoi minulle viikon tai kaksi isyysvapaata. Se ei ole Virossa itsestäänselvyys.

Viron matala palkkataso, Suomen hyvä sosiaaliturva ja paremmat työmahdollisuudet saivat Annan kaipaamaan Suomeen. Hän sai tutkijan työn Oulusta Suomen ympäristökeskuksesta. Muutimme Ouluun vuonna 2010. Yhtäkkiä elämässäni ei ollut oikein mitään, enkä keksinyt mitä tekisin, sillä tiesin, etten pärjäisi toimittajana suomen kielellä.

En pitänyt siitä, että sain Kelasta peruspäivärahaa tekemättä mitään. Kai se oli ylpeyttä.

Ilmoitin maistraattiin muuttaneeni tänne perhesyistä. Ilmoittauduin TE-toimistossa työttömäksi työnhakijaksi, vaikka paperiasioiden hoitaminen tuntui vastenmieliseltä. Virossa en ollut koskaan työttömänä. En pitänyt siitä, että sain Kelasta peruspäivärahaa tekemättä mitään. Kai se oli ylpeyttä.

Kävin esittäytymässä sanomalehti Kalevassa ja Ylen paikallistoimituksessa Oulussa. Välillä sainkin tehdä juttuja Kalevan ulkomaan sivuille. Kun kävin näyttämässä palkkakuittia Kelan toimistossa, minulta pyydettiin tarkat selvitykset työstäni. Se tuntui raskaalta.

Lopulta sain viestintäalan työn Tampereelta. Muutimme kaupunkiin, ennen kuin toinen lapsemme Aino syntyi vuonna 2012.

Minulle ei olisi tullut mieleenkään jäädä isyysvapaalle, ellei vaimoni olisi kertonut mahdollisuudesta.

Minulle ei olisi tullut mieleenkään jäädä isyysvapaalle, ellei vaimoni olisi kertonut mahdollisuudesta. Itselleni oli tärkeintä, että sain olla lasten kanssa. Tuntui mukavalta, että siitä maksettiin.

Suomi on virolaisen näkökulmasta ihmemaa. Maahanmuuttajana on kuitenkin vaikea hahmottaa, mitä tukia on olemassa ja mitä niiden saamiseksi vaaditaan. Välillä myös mietin, ovatko kaikki erilaiset tukimuodot välttämättömiä. Voisiko täällä olla vaikka vain kolme eritasoista etuutta, joita maksetaan tarpeen mukaan?

Kun maksan veroni, minulla on verkko johon pudota, jos jokin menee pieleen.

Tiedän, että moni valittaa täällä korkeasta verotuksesta, mutta minua se ei haittaa. Tiedän, mitä saan vastineeksi. Kun maksan veroni, minulla on verkko johon pudota, jos jokin menee pieleen. Omalla kohdallani verkko on ollut tähän saakka riittävä.

Vuodesta 2015 lähtien olen työskennellyt Tampereen kaupungilla kulttuurituottajana. Tänä vuonna töitä on säästösyistä vain kahtena päivänä viikossa. Palkka on nyt pieni, eikä minulle taaskaan tullut mieleenkään hakea tukia, ennen kuin joku suositteli minulle soviteltua työttömyysturvaa. Sain juuri päätöksen, että olen oikeutettu siihen.

Aina joskus kaipaan Viroon ja varsinkin toimittajan työhön, jota en voi tehdä täällä. Lasten ja yhteiskunnan tukiverkon vuoksi on kuitenkin parempi asua Suomessa.”