Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Suomi on kokeilu­kulttuurin aloittelija

Onko kokeilukulttuurista sateentekijäksi sosiaaliturvan kehittämisessä? Yhteiskuntapolitiikassa ei asiantuntijoiden mukaan vielä suosita tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Esimerkiksi perustulokokeilua voitaisiin heidän mielestään jatkaa erilaisilla täsmäkokeilla.
Teksti Jukka Nortio Kuvat Helsingin kaupunginmuseo
Aleksis Kiven kansakoulussa pidetään veistotuntia 1940-luvulla, kauan ennen peruskoulu-uudistusta.
Aleksis Kiven kansakoulussa pidetään veistotuntia 1940-luvulla, kauan ennen peruskoulu-uudistusta.

Suomessa on tehty viime vuosina vasta ensimmäisiä harjoituksia kokeilukulttuurin saralla. Erilaisia toimintamalleja on testattu muun muassa kunnissa.

Kuopio on yhtenä viidestä kunnasta mukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoimassa Osallistavan sosiaaliturvan kokeilussa. Kokeilun tavoitteena on nostaa pitkään työttömänä olleita yli 25-vuotiaita pois toimeentulotuelta. Heille halutaan antaa osallistumisen mahdollisuuksia yhteiskuntaan ja heitä halutaan tukea työllistymisessä.

Kehittämisen painopisteeksi on valittu tehostettu yksilötyö. Tavoitteena on, että asiakas muuttuisi palvelujen käyttäjästä osalliseksi oman elämänsä toimijaksi.

Päätimme tarjota asiakkaillemme niin hyvää sosiaalityötä kuin mahdollista.

”Päätimme tarjota asiakkaillemme niin hyvää sosiaalityötä kuin mahdollista. Asiakkaita tavataan mieluummin toimiston ulkopuolella. Hoidamme ja teemme asioita yhdessä asiakkaan kanssa”, kertoo verkostokoordinaattori Sanna Salonen.

Opiskelijoita laboratoriossa 1930-luvulla.

Kokeileminen vs. suunnitteleminen

Sitran tulevaisuuslaboratorion johtaja Kalle Nieminen jakaa sosiaaliset kokeilut kahteen ryhmään. Niistä ensimmäinen on kokeileva kehittäminen. Sen avulla testataan uusia ratkaisuja, jotta ymmärrettäisiin syvällisemmin uusia toimintatapoja ja niiden vaikutuksia.

Kokeileva kehittäminen on nopeaa eikä vaadi paljon resursseja. Se on käyttäjälähtöistä toisin kuin perinteinen suunnittelu.

Toinen kokeilujen tyyppi on Niemisen mukaan strateginen kokeilu. Se on laaja tapa kerätä ja tutkia tutkimuksellista tietoa ihmisten käyttäytymisestä.

”Usein voidaan toimia niin, että ensin luodaan hypoteeseja kokeilevalla kehittämisellä ja sen jälkeen testataan mallien toimivuutta strategisella kokeilulla. Tällä jaottelulla on hyvin päästy eteenpäin eri hallinnonalojen kokeiluissa”, Nieminen sanoo.

Usein voidaan toimia niin, että ensin luodaan hypoteeseja kokeilevalla kehittämisellä ja sen jälkeen testataan mallien toimivuutta strategisella kokeilulla.

Hän näkisi mielellään, että perustuloa vielä kokeiltaisiin hyödyntämällä reaaliaikaista tulorekisteriä ja negatiivista tuloveroa.

”Voisimme kokeilla esimerkiksi erilaisten viestintätapojen vaikutusta eri ihmisiin. Ensimmäisen perustulokokeilun viestintä herätti paljon kysymyksiä ja keskustelua muun muassa Suomi24-sivustolla”, Nieminen pohtii.

Eturyhmä voi kalastella kokeilusta tuloksia

Kokeilukulttuuria voidaan kehittää ja hyödyntää myös taloustieteen näkökulmasta. Valtion taloudellisen Tutkimuslaitoksen (VATT) johtava tutkija Kari Hämäläinen on ekonomistina erikoistunut muun muassa perustulokokeilun analysointiin.

”Kokeilukulttuurin perimmäisenä tavoitteena pitäisi mielestäni aina olla syy–seuraussuhdetta määrittelevän tiedon tuottaminen siitä, mihin halutaan vaikuttaa. Valitettavasti iso osa kokeiluista ei tuota tällaista tietoa. Merkittävä osa niistä on lähinnä kehittämishankkeita”, Hämäläinen sanoo.

Perustulokokeilu oli kunnianhimoinen ja monin tavoin tuloksellinen kokeilu, joka ei täysin onnistunut.

Perustulokokeilu oli Hämäläisen mielestä kunnianhimoinen ja monin tavoin tuloksellinen kokeilu, joka ei täysin onnistunut.

Kokeilua suunnitellut asiantuntijaryhmä ehdotti perustulokokeiluun erikokoisia perustuloja eri kokeiluryhmille sekä erilaisia veroasteita. Näin kokeilusta olisi saatu laajempaa vertailutietoa päätöksenteon. Kokeilua ei toteutettu suositellussa laajuudessa. Muun muassa verohallinto piti variaatioiden toteuttamista teknisesti liian vaikeina.

Jos kokeiluissa halutaan tutkia tietyn muutoksen vaikutuksia, pitää Hämäläisen mukaan ensiksi miettiä, mihin halutaan vaikuttaa, millä keinoilla ja miten muutoksia mitataan. Ongelmaksi kokeiluissa muodostuu usein se, että tavoitteet ovat jokseenkin selvillä, mutta keinot ovat epäselviä ja mittarit ovat miettimättä.

”Jos perusasioita ei ole ennakkoon mietitty ja sovittu sitovasti, jokainen eturyhmä kalastelee kokeiluista itselleen sopivia tuloksia”, Hämäläinen sanoo.

Jos kokeilun perusasioita ei ole ennakkoon sovittu, eturyhmät voivat valikoida mieleisensä tulokset.

Hämäläisen mukaan on myös tärkeää selvittää ennakkoon, miten kokeiluasetelma mahdollistaa syy–seuraussuhteen selvittämisen.

Perustulokokeilussa päädyttiin satunnaistamiseen, joka on helpoin tapa erottaa kokeilun vaikutus muista tutkittavaan ilmiöön vaikuttavista tekijöistä. Satunnaistamisella tarkoitetaan tutkimuksen kohdehenkilöiden valintaa satunnaisesti.

Röntgentutkimusta 1950-luvulla.

Kokeilukulttuuri saa tukea eduskunnasta

Moni sosiaali- ja terveyspolitiikkaan erikoistunut kansanedustaja näkee kokeilukulttuurin hyvänä tapana sosiaaliturvan kehittämiseen.

Vihreiden varapuheenjohtaja, kansanedustaja Maria Ohisalo arvioi, että kokeilut voisivat olla osa päätösten vaikutusarviointia. Arviointi pitäisi hänen mielestään tehdä huolellisesti paitsi ennen päätöksiä myös niiden jälkeen.

Ohisalon mielestä voisi kokeilla sitä, että työttömyysturva olisi vielä nykyistäkin vastikkeellisempi.

”Meidän pitäisi ymmärtää, missä määrin tiukka vastikkeellisuus todella lisää työllistymistä ja miten vastikkeellisuus vaikuttaa työttömien hyvinvointiin. Vastikkeellisuus on kuitenkin vain työkalu, joka tuntuu työllisyyspoliittisissa keskusteluissa usein menevän hyvinvoinnin edelle”, hän sanoo.

Missä määrin tiukka vastikkeellisuus todella lisää työllistymistä ja miten vastikkeellisuus vaikuttaa työttömien hyvinvointiin?

Eduskunnan varapuhemiehen ja sosiaalidemokraattien kansaedustajan Tuula Haataisen mukaan kokeilujen pitää tuottaa uutta ja mielellään yleistettävissä olevaa tietoa.

”Päättäjillä täytyy olla viisautta osoittaa kokeiluille sellaiset resurssit, että kokeilut voidaan toteuttaa riittävän laajoina ja niiden tuloksista on todellista hyötyä”, hän sanoo.

Sosiaaliturvan kokonaisuudistukseen liittyvien osapäätösten vaikutuksia voisi hänen mielestään selvittää kokeilemalla. Työttömyysturvaan ja sen toimeenpanoon liittyvät kannustinvaikutukset voisivat Haataisen mukaan olla hyvä kokeilujen kohde.

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa pitää tärkeänä perustuslain huomioimista.

”Meidän on luotava alusta ja mahdollisuudet, jotta asioita voidaan viedä eteenpäin kokeilujen avulla. Ensin pitää päättää tavoitteet ja sitten kokeilujen avulla hankitaan tietoa siitä, miten asetettuihin tavoitteisiin päästään”, hän toteaa.

Ensin pitää päättää tavoitteet ja sitten kokeilujen avulla hankitaan tietoa siitä, miten asetettuihin tavoitteisiin päästään.

Sosiaaliturvan kehittämisessä voisi hänen mielestään kokeilla niin sanottuja lineaarisia malleja esimerkiksi vammaisten ja muiden osakykyisten sekä vaikeasti työllistyvien tilanteen helpottamiseksi.

”Meidän on nähtävä kiperät kysymykset, joihin halutaan vastauksia, ja lähdettävä rohkeasti tutkimaan näitä kysymyksiä. Esimerkiksi työttömyysturvavelvoitteiden kiristäminen ja työttömyysturvan palvelujen vahvistaminen ovat asioita, joista tarvitaan tietoa ja joiden kokeilemiseen on löydettävä keinoja”, Sarkomaa sanoo.

Näitä voitaisiin kokeilla sosiaaliturvan kehittämisessä

Sosiaaliturvan kehittämisessä on asioita, joita ei voi eettisistä tai juridisista syistä kokeilla. Esimerkiksi palvelujen supistamisen ja laajentamisen vaikutuksia voidaan kokeilla muttei palvelujen täydellisen lakkauttamisen vaikutuksia.

On myös asioita, joita ei voi juridisista tai eettisistä syistä kokeilla.

Työttömyysturvassa esimerkiksi aktivoinnin lisäämistä voidaan kokeilla, kuten monissa maissa Euroopassa on tehtykin. Oiva kokeilujen kohde olisivat myös erilaiset keinot ihmisten saamiseksi palvelujen piiriin.

Etuuksien tasoja koskevat kokeilut ovat paljon hankalampia toteuttaa. Kokeilun pitää täyttää perustuslain edellyttämä yhdenvertaisuus. Tämä seikka oli vähällä estää koko perustulokokeilun.

”Kyseessä on perustuslaillinen yhdenvertaisuusperiaate. Jonkin ihmisryhmän etuuksia ei voi laskea tai nostaa kokeilussa ilman hyviä perusteita. On lopulta perustuslakivaliokunnan asia miettiä, onko tutkimuksellinen hyöty niin suuri, että näin voidaan tehdä”, Hämäläinen sanoo.

Kokeilukulttuuri tarvitsee rohkeampaa riskinottoa

Kokeilukulttuuri edellyttää kehittäjiltä uudenlaista asennetta, johon kuuluvat riskinotto, rohkeus, luottamus koeasetelmaan, vuorovaikutteisuus ja oppimishalu.

”On tärkeää kysyä kokeilukulttuuria hyödyntäviltä päättäjiltä, kehittäjiltä ja tutkijoilta, onko heillä rohkeuteen ja vuorovaikutteisuuteen kannustava kulttuuri”, Nieminen toteaa.

Sosiaaliturvan kokeiluja pitää tehdä niiden, jotka ovat mahdollisimman lähellä päätöksentekoa. Jos kokeilun tekijä on liian kaukana päätöksenteosta, kokeilu jää helposti irtonaiseksi ja tulokset jäävät käyttämättä. Tämä onkin kokeilukulttuurin heikko kohta.

Sosiaaliturvan kokeiluja pitää tehdä niiden, jotka ovat mahdollisimman lähellä hallinnon päätöksentekoa.

”Kokeilukulttuurin kannalta on aivan oleellista, hyödynnetäänkö kokeiluista saatua tietoa päätöksenteossa ja lainsäädännön kehittämisessä. Meidän pitää keskittyä kokeilun koko kaaressa juuri tähän: miten tieto hyödynnetään suomalaisen yhteiskunnan hyväksi”, Nieminen lisää.

Hämäläisen mielestä sosiaaliturvan kehittämisessä ei ole juuri nähty kokeilukulttuuria. Sosiaaliturvaa uudistetaan Suomessa lähes pelkästään vanhalla mallilla eli isoina ja raskaina kokonaisuudistuksina, kuten sote- uudistuksen karille ajon aikana nähtiin.

Miksi kokeiluja ei suosita?

”Yhteiskuntapolitiikassa ei suosita tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Hallinnossa esiintyy vastarintaa ja asioita halutaan tehdä vanhaan malliin. Sosiaaliturvan kokeilut ja niihin liittyvät toimintatapojen muutokset vaativat usein lainsäädännön muuttamista, mikä on varsin hidasta”, Nieminen sanoo.

Yhteiskunta­politiikassa ei suosita tietoon perustuvaa päätöksen­tekoa.

Kokeilut pitäisi kuitenkin saada nopeasti liikkeelle.

”Tämä aiheuttaa ongelmia hallinnon ja kokeilujen suunnittelun välillä. Poliittisessa päätöksenteossa halutaan usein hyvin nopeita muutoksia, mikä lisää aikataulupainetta, Hämäläinen summaa.

Miten Kuopion kokeilussa kävi?

Tehostetun yksilötyön kokeilu on Kuopion sosiaalitoimessa lisännyt asiakastyytyväisyyttä, kun sitä mitataan sosiaalityöntekijöiden ja asiakkailta saaduilla palautteilla. Luottamus on lisääntynyt asiakkaiden ja työntekijöiden välillä. Asiat etenevät asiakkaan tavoitteiden mukaisesti.

Tutkimuksessa seurataan asiakastyytyväisyyden lisäksi asiakkaiden tilanteessa tapahtunutta muutosta. Tuloksia tästä joudutaan odottamaan vuoteen 2020.

Kokeilussa mukana olevia koordinaattoreita on kuultu kokeilun aikana, ja kuntien sosiaalityöntekijöitä tullaan haastattelemaan.

THL arvioi ja seuraa osallistavan sosiaaliturvan kokeilun tuloksia. Niitä arvioidaan valtakunnallisten rekisteriaineistojen avulla sekä sosiaalityön vaikuttavuutta selvittävällä AVAIN-mittarilla.

Kuopiossa asiakas asettaa yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa itselleen yksilölliset tavoitteet.

Kuopiossa asiakas asettaa yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa itselleen yksilölliset tavoitteet. Sosiaalihuoltolaki edellyttää asiakassuunnitelman tekemistä, mutta uusi mittaristo korvaa Kuopiossa aiemmin käytössä olleen perinteisen asiakassuunnitelman.

Kuopiossa on myös kehitetty palveluja kumppaneiden kanssa. Kumppaneilta hankitaan palveluja, jotka edistävät asiakkaiden itselleen asettamien tavoitteiden toteutumista.

Kokeilu on luonut mahdollisuuden hankkia ja etsiä asiakkaalle uudenlaisia luovia ratkaisuja. Samalla on pystytty poistamaan sosiaalityön rakenteellisia esteitä.

Niin perustulokokeilu kuin osallistavan sosiaaliturvan kokeilu rohkaisevat harkitsemaan kokeiluja laajemmin myös poliittisessa päätöksenteossa.

Mikrosimulointi on lainsäädännön merikartta ja kompassi

Sosiaaliturvan kokeilujen vaihtoehtona tai tukena voi olla mikrosimulointi.

Mikrosimulointi on laskennallinen malli, jolla testataan erilaisten ratkaisujen vaikutuksia mallintamalla niitä tietokoneella.

Yhteiskunnallisten kysymysten mikrosimuloinnissa otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon matemaattisten mallien lisäksi ihmisen käyttäytymisen muutoksia eri tilanteissa. Kela on ollut kehittämässä sosiaaliturvan tutkimiseen soveltuvia mikrosimuloinnin työkaluja, kuten SISU-mallia.

Mikrosimuloinnilla voidaan muun muassa selvittää, miten etuuksien muutokset tai verotuksen ja sosiaaliturvalainsäädännön yhteisvaikutukset muuttavat henkilöiden ja kotitalouksien tuloja.

”Mikrosimulointi antaa kuvan kokonaisvaikutuksista ja siitä, miten muutokset vaikuttavat eri ihmisryhmiin. Mikrosimuloinnilla voitaisiin arvioida, miten eri ihmisryhmiin vaikuttaisi, jos sosiaaliturvaa yksinkertaistettaisiin rajulla kädellä”, Kelan tutkija Tapio Räsänen sanoo.

Mikrosimuloinnilla selvitettävän asian pitää aina olla mitattavissa, ja mitattavat asiat pitää voida muuntaa numeroiksi.

Mikrosimuloinnilla selvitettävän asian pitää aina olla mitattavissa, ja mitattavat asiat pitää voida muuntaa numeroiksi. Aineisto muodostuu henkilöistä tai kotitalouksista. Siihen viittaa sana ”mikro”.

Menetelmällä on myös vaaransa erityisesti silloin, jos simulointimallia käytetään yksipuolisesti monitahoisten ilmiöiden selittäjänä.

Esimerkiksi köyhyyden mittaamisessa voidaan tehdä virhe. Vaikka köyhyysrajan alapuolella olevan köyhyys syvenisi, köyhien lukumäärä köyhyysrajan alapuolella ei välttämättä muuttuisi. Tulosten tueksi tarvitaan siis muita mittareita, kuten minimikulutuksen viitebudjetteja, joihin kotitalouksien tuloja verrataan.

Kelassa mikrosimulointia on käytetty muun muassa sosiaaliturva- ja eläkeuudistuksen muutosten vaikutusten arvioinnissa.

Kelassa mikrosimulointia on käytetty muun muassa sosiaaliturva- ja eläkeuudistuksen muutosten vaikutusten arvioinnissa. Suomessa mikrosimulointia käytetään paljon myös tulonjakovaikutusten arvioinnissa ja eläke-ennusteiden tekemisessä.