Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Sosiaali­turvan uudistaminen vaatii arvo­valintoja

Sosiaaliturvan uudistuksessa arvot ratkaisevat enemmän kuin talous, arvioivat ekonomistit Suvi-Anne Siimes ja Mauri Kotamäki.
Teksti Johanna HytönenKuvat Roope Permanto
Työeläkejärjestelmä on moderni ja siinä on hyvin vähän valtion rahaa, muistuttaa Suvi-Anne Siimes.
Työeläkejärjestelmä on moderni ja siinä on hyvin vähän valtion rahaa, muistuttaa Suvi-Anne Siimes.

Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes on tehnyt pitkän uran politiikassa muun muassa vasemmistoliiton puheenjohtajana ja toisena valtiovarainministerinä. Hän ei enää kaipaa politiikkaan mutta pyrkii nykyisessä tehtävässään vaikuttamaan siihen, että yhteiskunta kantaisi yhteisen vastuunsa tukea tarvitsevista.

Työeläkevakuuttajaa edustavan Siimeksen mukaan työeläkejärjestelmää on säännönmukaisesti uudistettu vastaamaan maailman muutoksia ja tulevia tarpeita. Suomen työeläkejärjestelmä on arvioitu yhdeksi maailman parhaista.

Sosiaaliturva kaipaisi nyt vastaavanlaista uudistamista.

”Eläkejärjestelmä on itse asiassa yllättävän moderni. Kaikki työ – myös pätkä- tai osa-aikatyö – kerryttää eläkettä. Sama henkilö voi saada eläkkeelle jäätyään sekä yrittäjä- että työeläkettä”, hän muistuttaa.

Olemassa olevaa työttömyysturvaa hän pitää harvinaisen epäsopivana käynnissä olevaan työn murrokseen.

On arvokasta, että ihminen yrittää etsiä toimeentuloa pienistäkin lähteistä ja tarvittaessa myös monesta paikasta. Siihen pitäisi kannustaa.

”Työttömyysturva ei tue lyhyiden työkeikkojen avulla työllistyvää. Yrittäjän ja työntekijän turvaa ei ole sovitettu yhteen. On arvokasta, että ihminen yrittää etsiä toimeentuloa pienistäkin lähteistä ja tarvittaessa myös monesta paikasta. Siihen pitäisi kannustaa eikä ylläpitää järjestelmää, joka aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita tai pudottaa liian helposti pois turvan piiristä.”

Uskallusta lasten hankintaan

Sosiaaliturvaa ei pitäisi Siimeksen mukaan uudistaa vain taloudellisin perustein.

”Meidän pitää ensin päättää, mikä on mielestämme sosiaaliturvan riittävä taso ja kuinka paljon haluamme kerätä erilaisia maksuja sen kattamiseen”, hän toteaa.

Nyt pitäisi Siimeksen mielestä puhua siitä, mikä on työnantajien osuus sosiaaliturvan rahoittamisessa tulevaisuudessa.

Mikä on työnantajien osuus sosiaaliturvan rahoittamisessa tulevaisuudessa?

”Työeläkkeissä on hyvin vähän valtion rahaa. Rahoitus tulee työnantajilta ja työntekijöiltä. Työnantajien maksamat sosiaaliturvamaksut suhteessa maksettuihin palkkoihin ovat alentuneet trendinomaisesti viimeiset 20 vuotta. Työnantajan työeläkemaksut ovat palaamassa samalle tasolle kuin kuin 1990-luvulla. Työnantajan Kela-maksu on poistettu kokonaan.”

”Tällä on haluttu turvata yritysten kansainvälistä kilpailukykyä. Työn hinta ei kuitenkaan saisi olla yritysten ainoa kilpailutekijä. Kilpailukyvyn pitäisi tulla arvonlisästä, jota yritykset asiakkailleen tuottavat.”

Työ ja perhe pitäisi Siimeksen mukaan pystyä yhdistämään nykyistä paremmin. Hän pitää koko yhteiskunnan kannalta tärkeänä, että ihmiset uskaltaisivat hankkia ne lapset, joita he haluavat.

Meillä olisi paljon opittavaa siitä, miten perhe ja työ on Ruotsissa yhdistetty.

”Meillä olisi paljon opittavaa siitä, miten perhe ja työ on Ruotsissa yhdistetty. Siellä syntyy enemmän lapsia, eivätkä vanhemmat ole niin stressaantuneita kuin täällä. Vanhemmat työskentelevät siellä monesti 85–90 % täydestä työajasta, mikä riittää työtehtävien hoitamiseen mutta leikkaa perheen arjesta äärimmäisen kiireen. Työnantajat kannustavat käyttämään lyhennettyä työaikaa, ja isät ovat useammin mukana lasten hoitamisessa.”

Poliitikkojen on helpompi päättää kauas tulevaisuuteen kohdistuvista kuin pienemmistä mutta välittömästi voimaan tulevista leikkauksista, sanoo Mauri Kotamäki.

Kestävyysvaje ei ole ennuste

Keskuskauppakamarin johtava ekonomisti Mauri Kotamäki siirtyi nykyiseen tehtäväänsä Siimeksen johtamasta Telasta. Kotamäki on edennyt urallaan merkittävästä tehtävästä toiseen aina siitä lähtien, kun hän pääsi valtiovarainministeriössä tukemaan Jukka Pekkarisen eläkeuudistustyöryhmää muun muassa laskemalla eläkejärjestelmän taloudellista kestävyyttä ja kestävyysvajetta.

Suomessa kestävyysvaje on noussut poliittisessa keskustelussa suorastaan myyttiseksi termiksi, jolla perustellaan säästöjä.

”Kestävyysvajeen laskentamalli on alun perin tehty työkaluksi Euroopan komission tarpeisiin. Kestävyysvaje on kätevä vertailuluku, kun arvioidaan EU:n jäsenmaiden talouden kantokykyä ja taloudellisten päätösten vaikutuksia siihen”, Kotamäki sanoo.

Kestävyysvaje ei kuitenkaan ole ennuste eikä pysyvä muuttuja.

Ruotsissa kestävyysvajeesta ei puhuta ollenkaan samaan tapaan kuin Suomessa.

”Ruotsissa kestävyysvajeesta ei puhuta ollenkaan samaan tapaan kuin Suomessa. Termiä ei käytetä yleisessä keskustelussa muuallakaan Euroopassa”, Kotamäki toteaa.

Euroopan maiden talouspoliittisissa keskusteluissa pyritään kestävyysvajeen sijasta tarkastelemaan mieluummin maiden taloudelle ominaisia muuttujia. Ruotsalaiseen keskusteluun vaikuttaa myös se, että sikäläinen hallituspohja on viime vaaleihin asti ollut perinteisesti kapeampi kuin Suomen.

Eläkeuudistus oli helppo

Eläkeuudistuksen toteutusta on pidetty esikuvana monelle uudistukselle. Kotamäki kuvailee työryhmän työtä suoraviivaisemmaksi kuin sosiaaliturvan uudistaminen.

Uudistustehtävä oli selkeä ja rajattu. Kaikilla osapuolilla oli vahva motivaatio sen toteuttamiseen. Uudistus oli myös ennakoiva ja eteni vaiheittain, ja sen toteuttamiseen oli riittävästi aikaa.

Eläkeuudistuksen suunnitteluun otettiin mukaan kaikki osapuolet, myös järjestöt.

Eläkeuudistuksen suunnitteluun otettiin mukaan kaikki osapuolet, myös järjestöt. Kotamäki arvioi, että tässä asiassa sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen edelliset tekijät Sata-komiteassa astuivat harhaan.

”Sosiaaliturvan institutionaaliset vaikuttajat ja järjestöt kokevat omistavansa sosiaaliturvan. Niiden on vaikea olla tukemassa uudistusta, jonka suunnittelussa ne eivät ole mukana”, hän sanoo.

Työttömyysturva tasa-arvoiseksi

Vuoden 2018 lopussa Kotamäki luovutti sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilalle selvityksensä ansiosidonnaisen työttömyysturvan toteutusmalleista.

Valtio rahoittaa nyt hieman alle 40 % ansiosidonnaisesta turvasta.

Valtio rahoittaa nyt hieman alle 40 % ansiosidonnaisesta turvasta. Reilut 50 % turvasta katetaan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksuilla ja vain noin 5,6 % työttömyyskassojen jäsenmaksuilla. Koska jäsenmaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia, valtion rahoitusosuus on tosi asiassa vieläkin suurempi.

Nykyisen, työttömyyskassoihin hajautetun järjestelmän kustannukset ovat viime vuosina olleet vuosittain noin 90 milj. euroa.

Kotamäki suosittelee selvityksen pohjalta työttömyysturvaksi mallia, jossa nykyinen peruspäiväraha muutetaan ansiosidonnaiseksi ja mahdollisesti pitkällä aikavälillä siirretään Kelan hoidettavaksi.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentaminen kaikille olisi Kotamäen mielestä yksi merkittävimmistä sosiaaliturvan uudistuksista, joka nyt kannattaisi tehdä. Se olisi hänen mielestään myös teknisesti yksi helpoimmin toteutettavista, vaikka poliittisesti se voi olla haasteellinen.

Tilimalli purkaisi kannustinloukkuja

Vuosien 2017–2018 perustulokokeilu oli Kotamäen mielestä hieno päänavaus, jolla hankittiin tietoa sosiaaliturvan uudistusten vaikutuksista.

Hän arvioi, että myös aktiivista työvoimapolitiikkaa voitaisiin arvioida ennakkoon tieteellisesti korkeatasoisesti. Nykymuotoista työttömyysturvan aktiivimallia voitaisiin tutkimustiedon karttuessa korjata.

Tanskan työttömyysturvan taso on selvästi korkeampi kuin Suomessa.

Kotamäki näkisi mielellään, että työttömyysturvaa ja työttömien palveluja kehitettäisiin samaan suuntaan kuin Tanskassa.

”Tanskan joustoturvamallin ominaispiirteitä ovat aktiivinen työvoimapolitiikka, turvan korkea taso ja työnantajien matala palkkauskynnys. Tanskan työttömyysturvan taso on selvästi korkeampi kuin Suomessa. Viranomainen nappaa työttömän nopeasti työvoimapalvelujen piiriin ja edellyttää työttömältä itseltään aktiivisuutta työnhaussa tai koulutuksessa”, hän kertoo.

Matala palkkauskynnys tarkoittaa sitä, että työntekijä on Tanskassa helpompi irtisanoa kuin Suomessa.

Kotamäki uskoo, että myös jonkinlainen perusturvan tilimalli voisi uudistaa suomalaista sosiaaliturvaa.

Tilimallilla tarkoitetaan kaikille kansalaisille annettavaa talletusta, joka olisi käytettävissä perusturvaan eri elämänvaiheissa. Tilinomistaja päättäisi rahan käytöstä.

Nykyinen sosiaaliturva on tilimalliin verrattuna staattinen ja epätasa-arvoinen.

Säästyvät rahat voisi käyttää esimerkiksi korkeampana eläkkeenä. Tietyissä tilanteissa yhteiskunta tulisi apuun samalla tavalla kuin nytkin, jos tilin varat eivät riittäisi.

”Nykyinen sosiaaliturva on tilimalliin verrattuna staattinen ja epätasa-arvoinen. Tilimalli olisi sosiaalisesti oikeudenmukaisempi”, Kotamäki perustelee.

Hän muistuttaa, että kannustinloukuista ei päästä sosiaaliturvassa koskaan täysin eroon. Rahallisten kannusteiden vaikutus esimerkiksi työllisyyteen on oleellinen tekijä, mutta myös muilla tekijöillä on vaikutusta. Sosiaaliturvan taso on arvovalinta, johon vaikuttavat julkisen talouden tila ja järjestelmän oikeudenmukaisuus.

Sosiaaliturvan taso on arvovalinta. Siihen vaikuttavat julkisen talouden tila ja järjestelmän oikeudenmukaisuus.

Näin syntyy onnellisuutta

Siimes kannustaa sosiaaliturvan uudistajia myös pohtimaan, miten terveys- ja hoivapalvelut rahoitetaan kestävästi, kun väestö ikääntyy. Se on hänen mukaansa tulevaisuuden merkittävimpiä arvokysymyksiä.

Emme saa unohtaa sitä, että sosiaaliturvan pitää olla työhön kannustava.

Rahan pitää riittää sekä lasten ja nuorten koulutukseen että vanhuksista huolehtimiseen.

”Emme saa unohtaa sitä, että sosiaaliturvan pitää olla työhön kannustava. Ihanteellista olisi, että ihmiset itse hoksaisivat työn kannattavuuden. Kysymys kuuluu, missä määrin ihminen itse kantaa vastuun selviytymisestään ja missä määrin yhteiskunta osallistuu riskin kantamiseen. Saako meillä esimerkiksi oppia siihen, että nuorelle ja terveelle työikäiselle maksetaan etuuksia, vaikka hän ei tee mitään, ei edes opiskele?”

Saako meillä oppia siihen, että työikäiselle maksetaan etuuksia, vaikka hän ei tee mitään?

Siimes arvioi, että osallisuus yhteiskuntaan on yksi tulevaisuuden tärkeimmistä kehitysvoimista.

”Työ on tärkeä tapa oppia ja olla osallisena yhteiskunnassa”, hän toteaa.

Siimes mainitsee Etelä- ja Keski-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Ahvenanmaan esimerkkeinä maakunnista, joissa työhön osallistuminen on suurta ja toimeliaisuus, mångsyssleri, on yleistä. Ihmiset hakevat toimeentulonsa tarvittaessa useista lähteistä ja ovat yhtä aikaa yrittäjiä ja palkansaajia. Kollektiivisen riskinkannon pitää olla yrittäjänkin tukena.

Toimeliaisuuteen pitäisi kannustaa, sillä se luo toimeentulon lisäksi osallisuutta ja onnellisuutta.

Toimeliaisuuteen pitäisi kannustaa, sillä se luo toimeentulon lisäksi osallisuutta ja onnellisuutta. Samalla se mahdollistaa elämisen kasvukeskusten ulkopuolella.

Tätien pehmojutusta politiikan ytimeen

Sosiaaliturvaa on Siimeksen mukaan pidetty vuosien ajan tätien pehmojuttuna.

”Sosiaaliturvan olisi jo kauan sitten pitänyt olla lähempänä päätöksenteon keskiötä. Tähän asti ei ole välttämättä tarvinnut, koska aiemmin ikärakenne on suosinut suomalaista yhteiskuntaa. Työllisiä on ollut paljon ja iäkkäitä vähän.”

Siimes toivoo, että uudistamisessa maltetaan edetä vaiheittain. Aikaa vielä on.

Sote-uudistus osoitti, että liian suuren uudistuksen tekeminen kerralla ei hevin onnistu.

”Suuri ikäluokka ei ole ikäloppu. Sote-uudistus osoitti, että liian suuren uudistuksen tekeminen kerralla ei hevin onnistu.”

Uudistusten tavoitteena voisi Siimeksen mukaan säästöjä mieluummin olla menojen kasvun leikkaaminen.

”Uudistuksen taustalla pitäisi olla vahva asiantuntijatyö. Työmäärässä ei pidä säästää. Tutkittu tieto ja laskelmat ovat avuksi.”

Poliittinen päätöksenteko on hänen mukaansa muuttunut nopeatempoisemmaksi. Poliittinen kulttuuri ohjaa tekemään nopeita päätöksiä, eikä harkinta-aikaa jää.

”Politiikasta on tullut poukkoilevaa. Vaarana on, että uusi hallitus repii edellisen päätökset.”

Siimes ei enää osaa nähdä itseään politiikassa mukana.

”Tunnen kuitenkin syvää kiitollisuutta, että olen saanut kokea sen kaiken.”

Hän toivoo, että sosiaaliturvan uudistus valmisteltaisiin eläkeuudistuksen tapaan laaja-alaisesti, avoimesti ja kaikkia osapuolia kuunnellen. Siten vältettäisiin myös Sata-komitean virheet ja karikot. Niiden jättämä katkeruus näkyy yhä.

Isot uudistukset on hyvä päästä tekemään niin, ettei kukaan jää täysin tyytymättömäksi.

”Isot uudistukset on hyvä päästä tekemään niin, ettei kukaan jää täysin tyytymättömäksi. Silloin ratkaisu on kestävä ja sen pohjalle voidaan rakentaa myös jatkossa. Toivon, että poliittiset ryhmittymät kuuntelisivat toisiaan ja pystyttäisiin tekemään ajan kanssa isokin reformi, jota ei heti purettaisi”, Siimes sanoo.