Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on monella mittarilla kattava ja korkealaatuinen. Ihmiset tarvitsevat eri tilanteissa hyvin monenlaisia tukia ja palveluita, ja vuosikymmenten kuluessa Suomessa onkin rakennettu laajasti eri tarpeisiin vastaavaa järjestelmää.
Sosiaaliturvajärjestelmää rakennettaessa on huomioitu myös resurssien niukkuus. Erilaisilla portinvartijarooleilla ja kriteereillä on rajattu etuuksien ja palvelujen piiriin kuuluvia. Osittain tästä syystä järjestelmä sisältää myös monimutkaisuutta tuovia elementtejä ja byrokratiaa. Kansainvälisesti arvioiden terveydenhuoltomme on kustannuksiin nähden korkealaatuista ja etuusjärjestelmä vähentää tehokkaasti köyhyyttä. Järjestelmä on kestänyt hyvin myös koronakriisin haasteet.
Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole koko kuva. Samalla kun keskimääräinen hyvinvointi on lisääntynyt, meillä on kestävän hyvinvointivaltion näkökulmasta edelleen liikaa köyhyyttä, pysyviä väestöryhmien välisiä terveyseroja, laajaa syrjäytymistä, työttömyyttä ja ylivelkaantumista sekä liikaa ennenaikaista työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Lisäksi terveydenhuollon hoitomuodot parantuvat koko ajan, joten uusien hoitojen kysyntä ja kustannukset kasvavat. Kun tähän yhdistää väestön ikärakenteen, nykytilaan tyytyminen ei ole kestävä vaihtoehto.
Kehittämistyössä joudutaan myös priorisoimaan
Sosiaaliturvaa kehitetään lukuisilla eri keinoilla. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on muutoksena aivan omaa luokkaansa. Sosiaaliturvauudistus on myös merkittävä mahdollisuus. Kela tukee sosiaaliturvauudistuksen tekemistä omalla osaamisellaan, kuten tilasto- ja tutkimustiedolla sekä toimeenpanokokemuksen myötä syntyvällä tiedolla. Lisäksi sosiaaliturvan kehitystyötä tehdään jatkuvasti esimerkiksi Kelassa. Jatkuvassa asiakaslähtöisessä kehittämisessä hyödynnetään ennen kaikkea tutkimusta, tietoa ja digitalisaation keinoja.
Jatkuvan kehittämisen ensimmäinen edellytys on asenne. Hyvinvointivaltio ei pysty vastaamaan nykyisiin ja tulevaisuuden haasteisiin, ellemme laajasti omaksu jatkuvan kehittämisen asennetta. Asenne ei kylläkään yksin riitä, sillä kehittämisen nimissä voidaan pahimmillaan vain hukata resursseja ja tehdä tavoitteen näkökulmasta vääriä muutoksia. Kehittämisen ytimessä tulisikin olla tieto siitä, millainen kehittäminen johtaa käytettävissä olevilla resursseilla parhaaseen asiakas- ja yhteiskunnalliseen hyötyyn.
Valitettavasti myös priorisointeja sekä resurssien uudelleen kohdentamista tullaan tarvitsemaan. Suurena haasteena onkin tuottaa luotettavaa tietoa parhaiden käytäntöjen luomiseksi ja priorisointivaihtoehtojen vertailemiseksi.
Minne kehityksen pitäisi viedä?
Joissain asioissa on melko helppoa löytää laajalti yhteinen näkemys siitä, miten sosiaaliturvaa pitäisi kehittää. On aika helppoa olla yhtä mieltä siitä, että ihmisen ei tulisi joutua jonottamaan tarvitsemiaan terveyspalveluita tai jäädä ilman etuuksia, jos hän ei osaa niitä hakea oikea-aikaisesti. Varhainen tukeminen sekä saumaton ja vaikuttava tuki- ja palvelujärjestelmä olisivat sekä yhteiskunnan että jokaisen ihmisen etu. Lähes kaikki saavat vuosittain etuuksia ja palveluita.
Erityisiä kehittämistarpeitakin on melko helppoa tunnistaa. Nuoriin kannattaa panostaa, koska syrjäytyneen nuoren hinta on sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti todella suuri. Sitran mukaan julkiselle taloudelle aiheutuu vuosittain jopa 18 miljardin euron kustannukset siitä, että kaikki aikuiset eivät pääse mukaan työelämään. Tarvitsemme myös parempia keinoja työkyvyn tukemiseksi, koska vuosittain ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy noin 20 000 ihmistä. Ikäihmisten itsenäisen elämän tukeminen kotona on sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti tärkeää. Hyvinvointi, opiskelu- ja työkyky koostuvat eri ihmisillä eri asioista, joten palvelujen ja tukien tulee vastata yksilöllisiin tarpeisiin.
Haasteena onkin se, miten oikea-aikaiset ja vaikuttavat etuus- ja palvelupolut ihmisille varmistetaan.
Siinä voivat auttaa esimerkiksi lakimuutokset, yhä vaikuttavammat palvelukokonaisuudet, ennakoitava turva, taloudelliset kannustimet työhön ja osallisuuteen sekä tutkimustiedon ja digitalisaation keinojen hyödyntäminen.
Automaation nykyistä laajempi hyödyntäminen poistaa rutiininomaisia työvaiheita ja mahdollistaa henkilökohtaisen asiakastyön. Data-analytiikka voi auttaa tunnistamaan henkilökohtaisen tuen tarpeessa olevia paljon nykyistä tarkemmin ja varhaisemmassa vaiheessa.
Sosiaaliturva tukee yhteiskuntarauhaa vähentämällä köyhyyttä ja mahdollistamalla inhimillisen elämän edellyttämän turvan. Turvan puuttuminen vaarantaisi yhteiskuntarauhan, mutta kohtuullinenkaan sosiaaliturva ei itsessään riitä, jos asiakas ei saa tukea oikea-aikaisesti ja riittävästi. Juuri eniten tukea tarvitsevien on vaikeinta saada tarvitsemansa etuudet ja palvelut oikea-aikaisesti.
Heikommassa asemassa olevat ihmiset tarvitsevat usein useamman toimijan etuuksia ja palveluita, joten he hyötyisivät yhteisestä asiakassuunnitelmasta. Tähän suuntaan on päästy etenkin työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun (TYP) ja Ohjaamojen ansiosta. Myös toimeentulotuen Kela-siirto, kehittämishankkeet ja Kelan omien palvelujen kehittäminen ovat lisänneet Kelan tekemää asiakasyhteistyötä.
Yksi kiireisimmistä kehittämistoimista valtakunnan tasolla on yhteisten tietoturvallisten viestintäjärjestelmien kehittäminen. Skype ei ole enää laajasti käytössä esimerkiksi Kelan ja kuntien yhteistyössä, ja muissa yleisesti käytössä olevissa viestintäjärjestelmissä on tietoturvariskejä. Asiakasyhteistyöhön tarvitaan myös asiakassuunnitelmien kehittämistä ja niiden yleistä käyttöönottoa sekä asiakastietojen käsittelyyn kuuluvien suostumusmenettelyjen kehittämistä.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että asiakasyhteistyön esteenä eivät ole asenteet, vaan puutteelliset järjestelmät ja niiden tehokkaaseen hyödyntämiseen liittyvät hyvät käytännöt. Uskon kuitenkin, että kun yhteistä halua on, niin myös ratkaisut löytyvät.
Millainen on sosiaaliturvan tulevaisuus? Missä määrin sosiaaliturvan pitäisi olla vastikkeellista vai vastikkeetonta? Laajasti näitä kysymyksiä käsittelee parhaillaan sosiaaliturvauudistusta valmisteleva parlamentaarinen komitea. (https://stm.fi/sosiaaliturvauudistus)
