Siirry sisältöön
Näkemyksiä sosiaaliturvasta
|
17.11.2017

Seppo Kääriäinen: ”Kun menee hyvin, ei pidä vaan olla höllöttää”

Vaikeat päätökset pitäisi aina tehdä silloin, kun yhteiskunnalla menee hyvin, pohtii Seppo Kääriäinen.
Teksti Johanna Hytönen | Kuvat Ville Rinne
Ei riitä, että asioita tehdään aina paremmin. Pitää miettiä myös uusia asioita, sanoo Seppo Kääriäinen.

Ei riitä, että asioita tehdään aina paremmin. Pitää miettiä myös uusia asioita, sanoo Seppo Kääriäinen.

Kesällä 1985 puoluesihteerit Seppo Kääriäinen ja Erkki Liikanen vetäytyivät viikoksi etsimään sopua kotihoidon tukea koskevaan kiistaan. Asiasta ei tuntunut millään syntyvän yhteisymmärrystä hallituspuolueiden kesken.

Pääministeri Kalevi Sorsa vetosi puoluesihteereihin, että nämä vielä kerran yrittäisivät saada ratkaisua aikaan. Keskustelujen perusteella luotiin vallankumouksellinen etuus, joka kesti uudistuspaineita seuraavat kolme­kymmentä vuotta.

Kääriäinen on vielä tänäkin päivänä tyytyväinen neuvottelun tulokseen. Kotihoidon tuki itsessään kaipaisi hänen mielestään kuitenkin jo uudistamista.

Hallitus onkin käynnistänyt laajan perhevapaauudistuksen, jonka yhtenä ajurina on vuosia jatkunut maailmanlaajuinen taantuma.

”Kotihoidon tuki on tarjonnut perheille yhden uuden mahdollisuuden lasten hoitamiseen.”

”Kotihoidon tukea on väitetty etuudeksi, jonka avulla on haluttu saada naiset kotiin hoitamaan lapsia. Kysymys oli kuitenkin valinnan mahdollisuuksien lisäämisestä. Kotihoidon tuki on tarjonnut perheille yhden uuden mahdollisuuden lasten hoitamiseen. Kotihoidon tuesta on tullut kunnille niin hyvä, että monet kunnat ovat maksaneet jopa lisää tukea lakisääteisen etuuden päälle”, Kääriäinen muistelee.

Sosiaalinen menestystarina

Seppo Kääriäinen tunnetaan sovinnonhaluisena neuvottelijana. Hän on ollut vaikuttaja monen uudistuksen ja henkilövalinnan taustalla. On jopa sanottu, että keskustan puoluekenttä seuraa Kääriäisen peukalon suuntaa – on se sitten ylös tai alas.

Hän on myös neuvotteluyhteiskunnan kannattaja.

”Paikallisella neuvottelulla ja sopimisella päästään usein hyviin tuloksiin. Jousto ja turva kulkevat käsi kädessä. Elävä elämä on osoittanut, että se toimii”, hän muistuttaa.

Vaarallisinta on silloin, kun asiat ovat hyvin. ”Silloin ei pidä olla höllöttää vaan miettiä, mitä uusia ratkaisuja voisi tehdä.”

1990-luvun laman ja tuoreen taantuman kokemuksella Kääriäinen korostaa, että vaarallisinta on silloin, kun asiat ovat hyvin.

”Silloin ei pidä olla höllöttää vaan miettiä, mitä uusia ratkaisuja voisi tehdä. Ei riitä, että asioita tehdään paremmin. Pitää miettiä myös uusia asioita”, hän kiteyttää.

Siksi pelkkä perhevapaiden uudistus ei Kääriäisen mukaan nyt riitä. Tarvitaan sosiaaliturvan kokonaisuudistusta. Siihen ajaa taantuman ohella maailmanlaajuinen työn ja työsuhteiden murros.

”Nuori polvi tulee työskentelemään yhä useammin yrittäjänä. Sosiaaliturvan pitää kannustaa työn tekemiseen siten, että työn tekeminen on aina kannattavaa”, hän sanoo.

Kääriäinen arvioi, että ihmisille pitäisi antaa enemmän valinnan mahdollisuuksia. Palveluja pitäisi tarpeen mukaan räätälöidä.

Aika näyttää, tuleeko esimerkiksi perustulosta menestystarina

Kääriäinen antaisi vaihtoehtoja ja valtaa ihmisille itselleen, aivan kuin kotihoidon tuella aikanaan tehtiin. Siten luodaan hänen mukaansa sosiaalisia menestystarinoita.

Aika näyttää, tuleeko esimerkiksi perustulosta menestystarina. Kääriäi­nen on tyytyväinen ainakin siihen, että perustulokokeilu saatiin käyntiin.

”Sen perusteella saamme analysoitua tietoa yhdenlaisen perustulomallin vaikutuksista”, hän perustelee.

Hän ei ota vahvasti kantaa perustuloon mutta toteaa, että se voi olla yksi vaihtoehto, kun mietitään joustavaa ja kannustavaa sosiaaliturvaa.

Sote-uudistuksessa halutaan ennen kaikkea varmistaa perus- ja lähipalvelujen saatavuus, muistuttaa Seppo Kääriäinen.
Sote-uudistuksessa halutaan ennen kaikkea varmistaa perus- ja lähipalvelujen saatavuus, muistuttaa Seppo Kääriäinen.

Radikaaleja ratkaisuja

Kotihoidon tuen tarina jatkui 1990-luvun lamassa, joka seurasi 1980-luvun lopun nousukautta. Kääriäinen oli tuolloin kauppa- ja teollisuusministerinä ja kamppaili pitääkseen suomalaiset yritykset toimintakykyisinä. Neuvostoliiton-kauppa oli pysähtynyt lähes täysin ja vienti veti vielä huonommin kuin nyt päättymässä olevassa taantumassa.

Suomessa siirryttiin yli kymmeneksi vuodeksi avoir fiscal -verotukseen.

Silloinen hallitus vastasi yritysten vaikeaan tilanteeseen muuttamalla yritysverotusta. Suomessa siirryttiin yli kymmeneksi vuodeksi avoir fiscal -verotukseen, joka loppui vasta yritys- ja pääomaverotuksen uudistuksen myötä 2005.

Avoir fiscal on suosittu veromalli Euroopan ulkopuolella. Se on yhtiöveron hyvitysjärjestelmä, jossa osinkoa ja siihen liittyvää yhtiöveron hyvitystä pidetään osingonsaajan henkilökohtaisena tulona. Tästä seuraa, että osinkotuloa verotetaan vain kerran, toisin kuin Suomen nykyisessä verotusjärjestelmässä, jossa osinkotuloa verotetaan kahdesti.

Avoir fiscalin tarkoituksena on varmistaa, että osakeyhtiöihin jäisi pääomaa, jotta ne olisivat terveempiä kohtaamaan taloudellisia haasteita ja valmiimpia investoimaan.

”Kun uusi yhtiöveromalli otettiin käyttöön, valtio sai enemmän verotuloja ja yritykset hyötyivät. Se oli tuolloin aika radikaali ratkaisu”, Kääriäinen muistelee.

Avoir fiscal -verotusta vastaava radikaali ratkaisu voisi nykypäivänä olla negatiivinen tulovero, joka on yksi perustulomalleista.

Vastaavanlainen radikaali ratkaisu voisi nykypäivänä olla negatiivinen tulovero, joka on yksi perustulomalleista. Verovelvollinen maksaisi veroa vain tietyn rajan ylittävistä tuloista. Rajan alittavista tuloista valtio maksaisi verotettavalle taloudellista tukea, jota kutsutaan negatiiviseksi tuloveroksi.

Sote rakennetaan alhaalta ylös

Nyt Kääriäinen iloitsee siitä, että sote- ja alueuudistus ovat käynnissä.

”Tärkeintä on, että sote-uudistus saadaan vihdoin tehtyä.”

”Tärkeintä on, että sote-uudistus saadaan vihdoin tehtyä”, hän huokaa.

Kääriäinen muistuttaa, että sote-uudistuksessa pitää ennen kaikkea varmistaa perus- ja lähipalvelujen saatavuus.

”Sote rakennetaan alhaalta ylöspäin. Monet maakunnat ovat jo pitkällä sote-uudistuksen valmistelussa, vaikka suuria linjoja vielä puntaroidaan. Se on välttämätöntä soten onnistumiselle. Pitää muistaa, että kunnat eivät voi vetäytyä sote-vastuista sote-uudistuksen jälkeen. Kuntien tehtävänä on ennalta ehkäisevä terveydenhuolto”, hän toteaa.

Keskustelu sote-palvelujen valinnanvapaudesta on viivyttänyt lakiehdotuksen valmistumista. Kääriäinen muistuttaa, että valinnanvapauden sisältö ratkeaa lausuntokierroksen tulosten ja perustuslakivaliokunnan kannanoton perusteella. Hallituspuolueiden kesken on sovittu näiden näkö­kohtien ottamisesta huomioon.

Kela tulee vastaamaan valinnanvapauden toteutuksesta rakentamalla sitä varten tietojärjestelmät.

”Sote-palvelut pysyvät hyvinä ja paranevat vain, jos tieto kulkee luotettavasti toimijalta toiselle.”

”Kela on merkittävä soten ict-palveluiden tuottaja ja tietovarannon ylläpitäjä. Sote-palvelut pysyvät hyvinä ja paranevat vain, jos tieto kulkee luotettavasti toimijalta toiselle. Kelan ict-järjestelmää kehitetään vaiheittain tähän tarpeeseen”, Kääriäinen sanoo.

Sote-uudistuksessa pyritään välttämään hoidon pirstaloituminen.

Monet asiantuntijat ovat olleet huolissaan siitä, missä määrin valinnanvapaus koskee erikoissairaanhoitoa. Kääriäisen mukaan sote-uudistuksessa pyritään välttämään hoidon pirstaloituminen.

”Asiakkaalle, apua hakevalle, tehdään oma suunnitelma, johon kirjataan kaikki palvelutarpeet. Tätä suunnitelmaa on jokaisen hoitoa tarjoavan ja antavan noudatettava. Sote-keskuksiin tuodaan sosiaalipalveluiden neuvontaa ja ohjausta”, hän kiteyttää.

Sote-palvelujen rahoitus uusiksi?

Sote-palvelujen rahoitus on herättä­nyt paljon kysymyksiä. Kääriäinen korostaa, että rahoitus tulee edelleen valtiolta.

”Sote-mallin alku näyttää, voidaanko maakunnille myöntää verotusoikeus.”

”Sote-mallin alku näyttää, kehittyykö maakuntahallinto siten, että maakunnille voitaisiin myöntää verotusoikeus. Sote-palveluihin käytettävissä oleva rahamäärä ei siitä kasvaisi”, Kääriäinen sanoo.

Verotaakka jaettaisiin uudelleen kuntien, valtion ja maakuntien kesken.

Julkiset sote-palvelut rakennetaan Kääriäisen mukaan maakuntien, seutukaupunkien ja kuntien yhteistyönä. Hän haluaa korostaa seutukaupunkien merkitystä. Niitä on Suomessa yli 50, ja yksi niistä on Kääriäisen kotikaupunki Iisalmi.

”Sote-uudistuksen tärkein tavoite on parantaa lähipalveluita mahdollisimman tasa-arvoisella tavalla.”

”Sote-uudistuksen tuomat lähipalvelut ja ennakoiva terveydenhuolto luovat sillan kunnista erikoissairaanhoitoon. Sote-uudistuksen tärkein tavoite on parantaa lähipalveluita mahdollisimman tasa-arvoisella tavalla”, hän kuvailee.

Seutukaupunkien osuus bruttokansantuotteesta on 10–15 %. Ne ovat usein merkittäviä teollisuuspaikkakuntia, kaupan keskittymiä, energiapaikkakuntia ja liikenteen solmukohtia. Kääriäinen korostaa, että toimivat sairaalat ja terveydenhuolto ovat seutukaupungeille välttämätön vetovoimatekijä. Niiden voimalla seutukaupungit jaksavat pitää yllä maakuntien elinvoimaa.

Kääriäinen uskoo, että maakuntauudistus pitää huolen koko Suomen elinvoimasta. Kääriäisen Suomessa on eläviä maaseutukaupunkeja, seutukaupunkeja ja kyliä sekä vahva pääkaupunki.

Hän iloitsee siitä, että kasvulle ja liiketoiminnalle on edellytyksiä kaikkialla Suomessa, kunhan niihin tartutaan. Hän ottaa esimerkiksi kotiseutunsa Itä-Suomen, jossa on loistavat olosuhteet biotaloudelle.

”Meillä on ollut jo jonkin aikaa työvoimapula. Pystymme tekemään erinomaisia tuotteita vientiin ja meillä on riittävästi aloituspaikkoja oppilaitoksissa. Silti nuorten syrjäytymisen riski on suuri. Meidän pitää saada nuoret työhön ja opiskelemaan”, hän innostuu.

”Työ on parasta sosiaaliturvaa.”

Kääriäinen on huolissaan nuorista ja heidän työllistymisestään eri puolilla Suomea.

”Tämä on kulunut sanonta, mutta olen sitä mieltä, että työ on parasta sosiaaliturvaa”, hän sanoo.

”Meidän pitää tarjota mahdollisuuksia ja tukea myös niille nuorille, jotka haluavat oppia käytännön työssä.”

”Työn ja opiskelun yhteensovittaminen on kaiken a ja o”, hän visioi. ”Meidän pitäisi tarjota mahdollisuuksia ja tukea myös niille nuorille, jotka haluavat oppia käytännön työssä eivätkä viihdy pelkästään koulun penkillä.”

Juuret Savon metsissä

Kääriäisen omat juuret ovat syvällä Iisalmessa. Hän osti vuonna 1989 lapsuudenkotinsa Kääriälän, jossa Kääriäisen suku on asunut 1500-luvulta asti. Tilalle ei löytynyt jatkajaa, ja Kääriäinen päätti perheineen hankkia kotitilan omistukseensa ja palata Helsingistä Iisalmeen. Kääriäinen oli muuttanut kotiseudultaan Savosta Helsinkiin 1960-luvun lopussa, kun hän pääsi Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan.

”Kun menen iltaisin kotiin halki pihamaan, tunnen olevani osa jatkumoa. Pysähdyn kuuntelemaan samaa elämän huminaa, jota sukupolvet ovat kuunnelleet ennen minua. Tunnen saman tuulen ja hakeudun sateelta samaan suojaan kuin he”, hän kuvailee.

”Suurimmat saavutukseni eivät liity millään tavalla politiikkaan.”

Tilaa pitävät nyt yhdessä isä- ja poika-Kääriäinen. Seppo Kääriäisen ja hänen vaimonsa Pirjon poika Otso syntyi kovasti kaivattuna lapsena vuonna 1986. Kääriäinen pitää poikaansa yhtenä elämänsä suurimmista saavutuksista.

”Suurimmat saavutukseni eivät liity millään tavalla politiikkaan”, Kääriäinen täsmentää.

Hän laskee yhdeksi niistä myös tohtorinväitöskirjansa. Väitöskirja valmistui parikymmentä vuotta myöhässä, kun politiikka oli jo vienyt valtiotieteilijän mennessään.

”Ei kannattaisi luopua hyvästä neuvottelun ja sopimisen perinteestä.”

Mitä Kääriäinen sitten haluaisi jättää neuvoksi seuraaville päättäjä­sukupolville, kun hän joskus jättää politiikan?

”Ei kannattaisi luopua hyvästä neuvottelun ja sopimisen perinteestä vain poliittisten tarkoitusperien vuoksi. Varmasti arvaat, että viittaan tässä myös työmarkkinapolitiikkaan.”

Seuraa sosiaaliturvan kehityksen isoja ja pieniä aiheita, tutkimuksia ja tilastoanalyysejä.

Tilaa uutiskirje