Turun yliopiston professorin Heikki Ervastin mukaan työttömien työhalukkuus on tietyissä tilanteissa jopa suurempi kuin työllisen väestön.
Kansainväliset vertailut osoittavat, että antelias sosiaaliturvakaan ei heikennä työmotivaatiota. Itse asiassa on päinvastoin.
Hyvinvointivaltioissa työhalukkuus on korkeammalla tasolla kuin muissa yhteiskunnissa. Tietysti aina on ihmisiä, joita työn tekeminen ei kiinnosta, mutta esimerkiksi Ervastin tutkimuksen mukaan työhaluttomien työttömien määrä on pieni.
Hyvinvointivaltioissa työhalukkuus on korkeammalla tasolla kuin muissa yhteiskunnissa.
Silti lehdistö kaivaa puolen vuoden välein esiin ne pari poikkeustapausta ”työtä vieroksuvista loisista”. Yksittäistapaukset kiinnostavat, aiheuttavat someraivoa ja saavat jopa presidentin keräämään irtopisteitä.
Kirjailija Ossi Nyman leimattiin lehtihaastattelun takia työtä vältteleväksi elätiksi, koska hän tulee toimeen etuuksilla. Moni lukija julmistui.
Arvostelijat pöyristyivät, koska taiteilija ei ymmärtänyt hävetä.
Yhteiskunnassamme on valtava määrä peruspäivärahalla eläviä taiteilijoita. Arvostelijat kuitenkin pöyristyivät, koska taiteilija ei ymmärtänyt hävetä.
Häpeän kokemus ja itsetunnon lasku heikentävät merkittävästi työhalukkuutta.
Häpeän kokemus ja itsetunnon lasku heikentävät merkittävästi työhalukkuutta. Tämänkin on todennut tutkimuksissaan professori Ervasti.
Nykyinen sosiaaliturva ei poista työttömyydestä aiheutuvia stigmoja, mutta perustulo voisi sen tehdä. Se olisi tärkeää, sillä työttömyys kohtaa nyky-Suomessa hyvin monenlaisia ihmisiä koulutustasosta riippumatta.
Nykyinen sosiaaliturva ei poista työttömyydestä aiheutuvia stigmoja, mutta perustulo voisi sen tehdä.
Vuoden 2018 lopussa päättyneeseen kaksivuotiseen perustulokokeiluun osallistuneena voin todeta, että kaikille myönnettävä perustulo hälventäisi työttömyydestä aiheutuvaa häpeää. Kyseessä olisi samanlainen etuus kuin lapsilisät, jotka maksetaan automaattisesti kaikille lapsiperheille kerran kuussa, tulotasosta riippumatta. Tosin sillä erotuksella, että perustulo ei vähentäisi muita etuuksia.
Perustulosta käytävässä keskustelussa on kummallisia sävyjä. Osaan perustuloehdotuksista kuuluu epäselvästi määriteltyä vastikkeellisuutta, joka ei kuulu perustuloon. Jos perustulon eteen pitäisi tehdä töitä, tulisi puhua palkasta.
Kustannusten päivittely ei ole keskustelulle järkevä lähtökohta, sillä perustulo on mahdollista järjestää lisäämättä kuluja nykyisestä. Jos halutaan, siihen löydetään ratkaisu vaikkapa verotuksen avulla.
Jos ollaan sitä mieltä, että ihminen tarvitsee laiskistumiselta välttyäkseen luukulta toiselle juoksuttamista, sanottakoon se reippaasti julki.
Jos taas ollaan sitä mieltä, että ihminen tarvitsee laiskistumiselta välttyäkseen luukulta toiselle juoksuttamista, sanottakoon se reippaasti julki. Monet kansalaiset ovat tuota mieltä, joten ääneen sanomalla ei perustuloa vastustava vaaliehdokas ainakaan kaikkia potentiaalisia kannattajiaan karkota.
Jos ollaan aidosti valmiita keskustelemaan oikeasta perustulosta, on hyväksyttävä, että kyseessä olisi nykyisestä selvästi poikkeava ratkaisu. Se muuttaisi asioita. Kun on kokeiltu kymmeniä vuosia työttömien päähän potkimista eikä tuloksia ole tullut, on aika kokeilla mallia, joka tutkitusti näyttäisi tuottavan hyvinvointia.
