Siirry sisältöön
Puheenvuorot
|
4.5.2022

Opintotuen saajilta vaaditaan suunnitelmallisuutta – samaa toivottaisiin myös opintotuen uudistajilta

Opintotukikuukausien määrää vähennettiin ja opintosuoritusvaatimuksia tiukennettiin 2010-luvulla, koska korkeakouluopiskelijoita haluttiin kannustaa suunnitelmalliseen opiskeluun. Opintotuen uudistamista on kuitenkin samaan aikaan vaivannut poukkoilevuus.

Opintotuki oli 2010-luvulla toistuvien uudistusten kohteena. Uudistuksilla pyrittiin parantamaan opintotuen riittävyyttä, kannustamaan opintolainan käyttöön sekä lisäämään korkeakouluopiskelijoiden päätoimista ja suunnitelmallista opiskelua. Päätoimisen ja suunnitelmallisen opiskelun lisäämisellä pyrittiin opintoaikojen lyhentämiseen ja sitä kautta työurien pidentämiseen.

Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) toukokuussa 2022 julkaistun tarkastuksen perusteella uudistusten tavoitteet toteutuivat hyvin vuoden 2017 uudistuksen säästötavoitetta lukuun ottamatta: opintotuen saajien reaalitulot kasvoivat 2010-luvulla kaikilla oppilaitosasteilla keskimäärin noin 3 600 eurolla (32 %), opintovelallisten osuus opintotuen saajista nousi 36 prosentista 66 prosenttiin ja tutkintojen suoritusajat lyhenivät sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa.

Keskimääräisen opintotuen saajan toimeentulon paranemista selittävät opintolainan käytön lisääntymisen lisäksi kasvaneet työtulot ja opiskelijoiden siirtyminen opintotuen asumislisältä yleisen asumistuen piiriin vuonna 2017. VTV:n ja Kelan selvitysten perusteella vuonna 2014 käyttöönotettu opintolainahyvitys vaikuttaisi nopeuttaneen tutkintojen suorittamista ainakin yliopistoissa. Kela maksaa 40 prosenttia 2 500 euron omavastuun ylittävästä opintolainasta, jos korkeakouluopiskelija suorittaa tutkinnon määräajassa – esimerkiksi maisterin tutkinnon kuudessa vuodessa.   

Vaikka 2010-luvun opintotukiuudistukset saavuttivat lähes kaikki tavoitteensa, on opintotuen kehittämistä leimannut poukkoilevuus. Tämä vaikeuttaa tulevien uudistusten toteuttamista luotettavaan tietopohjaan perustuen.

Toistuvat ja keskenään ristiriitaiset uudistukset vaikeuttavat opintotuen suunnitelmallista kehittämistä

Vuonna 2014 opintotukea päätettiin kehittää opintorahapainotteisempaan suuntaan, kun uusien korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa nostettiin ja opintoraha sidottiin kansaneläkeindeksiin. Opintorahaa kuitenkin leikattiin jo vuonna 2017 jopa vuotta 2014 matalammalle tasolle, ja indeksiin sitominen peruttiin valtiontalouden säästöjen toteuttamiseksi. Opintoraha sidottiin jälleen indeksiin vuonna 2020.

Opintotuen toistuvaa ja ristiriitaista uudistamista on kritisoitu uudistuksia koskevissa asiantuntijalausunnoissa. Esimerkiksi Kelan ja SYL:n lausunnoissa on todettu, että opintotuen toistuva uudistaminen voi vaarantaa opiskelijoiden oikeusturvan ja etuuksien virheettömän toimeenpanon. Vuosien 2010–2021 välillä opintotukilakiin kohdistui yhteensä kolmekymmentäyksi lainsäädäntötointa.

Opintotuen toistuvan uudistamisen takia pidemmän aikavälin vaikutusten arviointi on vaikeaa. Arviointia vaikeuttaa myös se, että uudistukset on kohdennettu kaikille opiskelijoille samanaikaisesti, jolloin verrokkiryhmiä ei ole ollut tarjolla. VTV:n tarkastuskertomuksessa ehdotetaankin, että jatkossa olisi perusteltua toteuttaa merkittävimmät uudistukset mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi ajallisesti tai maantieteellisesti porrastaen. Tällöin voitaisiin tuottaa aiempaa luotettavampaa arviointitietoa uudistuksista.

Luotettava tietopohja on keskeinen edellytys opintotuen suunnitelmalliselle kehittämiselle. Opintotuen suunnitelmallinen kehittäminen vaatii kuitenkin myös aiempaa yksiselitteisempiä linjauksia pitkän aikavälin tavoitteista.

Opintotukea kehitettäessä on päätettävä, mitä opiskelijoilta oikeasti halutaan

Marinin hallitus päätti helmikuussa 2022 nostaa opintotuen tulorajoja pysyvästi 50 prosentilla vuodesta 2023 alkaen. Opintotuen tulorajat määrittävät, kuinka paljon opintotuen saaja voi ansaita työtuloja menettämättä opintotukea.

Tulorajojen nostamisen tavoitteena on opintojen aikaisen työnteon lisääminen. Opintotukijärjestelmän julkilausuttuja tavoitteita ovat samaan aikaan päätoimisen opiskelun edistäminen ja opintoaikojen lyhentäminen.

Opiskelijatutkimus-kyselyistä tiedetään, että työnteko on kohtuullisen merkittävä opintoja hidastava tekijä. Näyttö siitä, että opintojen aikainen työnteko helpottaisi opintojen jälkeistä työllistymistä, on puolestaan epäselvää.    

Opiskelijoille lähetetään tällä hetkellä kahtalaista viestiä: samalla kun opintoaikojen halutaan lyhenevän, opiskelijoiden toivotaan myös edistävän työllisyyttä opintojen aikaisella työnteolla. On ilmeistä, että molempien tavoitteiden yhtäaikainen edistäminen on haastavaa. Jos nämä kuitenkin ovat opintotuen tavoitteet 2020-luvulla, ne pitäisi määritellä selkeästi ja niiden toteutumista pitäisi seurata systemaattisesti.

Ville-Veikko Pulkka

Johtava tuloksellisuustarkastaja, Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV)

Seuraa sosiaaliturvan kehityksen isoja ja pieniä aiheita, tutkimuksia ja tilastoanalyysejä.

Tilaa uutiskirje