Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Näin lyhennetty työpäivä vaikuttaisi sosiaaliturvan rahoitukseen

Jos kuusituntinen työpäivä rahoitettaisiin palkkatuloja pienentämällä, sosiaaliturvan rahoituksesta leikkautuisi merkittävä osa. Lähes nykyisen laajuinen sosiaalivakuutus pystyttäisiin todennäköisesti kustantamaan kohdentamalla uusiksi verotusta ja etuuksia. Kovimmalle koetukselle joutuisi kuitenkin suomalainen eläkejärjestelmä.
Teksti Johanna HytönenKuvat Satu Karppinen
Asumistuen tarve saattaisi kasvaa, jos työpäivä lyhenisi ja sen seurauksena palkat laskisivat. Asumistukea saavista ruokakunnista oli jo vuonna 2018 hieman yli kolmasosa työssä käyviä.
Asumistuen tarve saattaisi kasvaa, jos työpäivä lyhenisi ja sen seurauksena palkat laskisivat. Asumistukea saavista ruokakunnista oli jo vuonna 2018 hieman yli kolmasosa työssä käyviä.

Kuusituntinen työpäivä näyttää kiistatta edistävän työntekijöiden hyvinvointia.

Muun muassa Eurobarometri-aineistolla tehty tutkimus on osoittanut, että työajan lyheneminen lisää koettua tyytyväisyyttä omaa elämää kohtaan.

Lyhyemmän työpäivän vaikutuksia on selvitetty myös käytännön kokeiluissa muun muassa Ruotsissa.

Työpäivän lyhentäminen saattaisi merkittävästi vähentää työstä johtuvia terveyshaittoja. Terveyshaitoille on toki monia syitä, mutta niiden vähentämistä kannattaa pohtia.

Menetetyn työpanoksen kustannus on sosiaali- ja terveysministeriön laskelman mukaan lähes 15 mrd. euroa vuodessa.

Riittäisivätkö hyvinvointivaikutukset korvaamaan työpäivän lyhentämisen aiheuttamat kustannukset?

Riittäisivätkö hyvinvointivaikutukset korvaamaan työpäivän lyhentämisen aiheuttamat kustannukset? Kuka maksaisi sosiaaliturvan, jos työpäivä lyhenisi yleisesti kuuteen tuntiin?

Kuusituntinen työpäivä nousi jälleen poliittiseksi puheenaiheeksi elokuussa 2019, kun SDP:n ministeri Sanna Marin kuvasi työpäivän lyhenemisen vaiheita juhlapuheessaan.

Lyhyempi työaika – suurempi tuottavuus?

Kuusituntisen työpäivän vaikutuksia sosiaalivakuutukseen on mahdoton selvittää pohtimatta, mikä olisi lyhyemmän työpäivän palkkataso.

Jos palkkataso säilyisi lyhyemmällä työpäivällä samana kuin aiemmin, työn tuottavuuden pitäisi kasvaa merkittävästi.

Ruotsissa työntekijöiden sairauspäivät vähenivät ja työn tuottavuus parani.

Ruotsissa työntekijöiden sairauspäivät vähenivät ja työn tuottavuus parani.

Ruotsin Göteborgissa toteutettiin vuonna 2016 Svartedalenin palvelutalossa kuusituntisen työpäivän kokeilu.

Työntekijöiden sairauspäivät vähenivät ja työn tuottavuus parani.

”Jotta tuottavuuden paranemisesta ja hyvinvointivaikutuksista voitaisiin vetää yleisiä johtopäätöksiä, pitäisi tehdä laajoja alakohtaisia kokeiluja”, toteaa yhteiskuntapolitiikan tohtorikoulutettava Ville-Veikko Pulkka Helsingin yliopistosta.

Palkkatyön verotus kevenisi?

Tuottavuuskasvu on selittänyt historiallisesti huomattavan osan työajan lyhenemisestä. Teknologioiden kehittyessä tuottavuus kasvaa ja tarpeet voidaan tyydyttää vähemmällä ihmistyöllä.

Seurauksena voi Pulkan mukaan tulevaisuudessa olla ansiotyön verotuksen keveneminen.

Seurauksena voi Pulkan mukaan tulevaisuudessa olla ansiotyön verotuksen keveneminen. Arvoa syntyy pienemmällä määrällä ihmistyötä.

Jos työaika lyhenisi huiman tuottavuuskasvun seurauksena, pääomaa verotettaisiin Pulkan arvion mukaan nykyistä raskaammin.

Pääoman verotus voisi kuitenkin osoittautua pääoman liikkuvuuden vuoksi ongelmalliseksi.

Pääoman verotus voisi kuitenkin osoittautua pääoman liikkuvuuden vuoksi ongelmalliseksi.

”Työllisyyden lisääminen esimerkiksi kilpailukykysopimuksen avulla on ollut tapa vahvistaa julkista taloutta. Sosiaaliturva rahoitetaan pääosin verotuloista. Jos palkkatulot pienenisivät, sosiaaliturvan rahoitus voitaisiin varmistaa jatkossa esimerkiksi siirtämällä verotusta pois palkkatuloista ja verottamalla raskaammin kulutusta ja ilmastorasitusta”, lisää Kelan tutkimuspäällikkö Signe Jauhiainen.

Asumisen hinta on riski

Palkkatason lasku kuusituntiseen työpäivään siirryttäessä vaikuttaisi merkittävästi sosiaaliturvan rahoitukseen.

”Ansioiden merkittävä pieneneminen tarkoittaisi, että verotuloja tulisi vähemmän ja sosiaaliturvan rahoitus vaikeutuisi. Yhteiskunnassa olisi lisäksi suurempi joukko niitä, jotka eivät tule palkallaan toimeen”, Jauhiainen kiteyttää.

Asumistuen tarve saattaisi kasvaa merkittävästi.

Hän arvioi, että esimerkiksi asumistuen tarve saattaisi kasvaa. Asumistukea saavista ruokakunnista oli jo vuonna 2018 hieman yli kolmasosa työssä käyviä. Työssä käyville maksettu keskimääräinen asumistuki oli ruokakuntaa kohden 271,96 euroa kuukaudessa.

Asumistuen määrä kasvoi vuonna 2018 edellisvuodesta 5 %. Se oli uusi ennätys. Asumistukia maksettiin yhteensä 2 112,3 milj. euroa.

Sosiaaliturvaa lainarahalla?

Palkkatason säilyttäminen työajan lyhenemisestä huolimatta ei Jauhiaisen mielestä mitenkään onnistuisi.

”Se kasvattaisi työvoimakustannuksia ja vähentäisi työnantajien halua palkata työntekijöitä. Se puolestaan heikentäisi merkittävästi työllisyyttä”, hän jatkaa.

Palkkojen ja etuuksien tason pitää säilyä legitiiminä eli yleisesti hyväksyttynä.

Jauhiainen kuitenkin muistuttaa, että palkkojen ja etuuksien tason pitää olla yleisesti hyväksytty.

”Meidän pitää määritellä, minkälaisella palkalla ihmisen pitäisi tulla toimeen ja mikä on yhteiskunnassa tärkeää. Toiset poliittiset päätöksentekijät painottavat julkisen talouden tasapainoa enemmän kuin toiset”, hän lisää.

Jos julkisen talouden tasapainoa ei pidetä määräävänä asiana, sosiaaliturvaa voidaan ainakin teoriassa rahoittaa lisää myös valtion lainoin.

Vastikkeeton tuki voisi mahdollistaa kuusituntisen työpäivän

Pulkan arvion mukaan työajan lyhentäminen kestävästi vaatisi jonkinlaista vastikkeetonta tukimallia. Muuten työssäkäyvien köyhyys todennäköisesti lisääntyisi.

Yleistukimalleista olisi hänen mielestään helpompi päästä poliittisesti yhteisymmärrykseen kuin perustulomalleista. Yleistuki Britannian tapaan voisi olla yksi vaihtoehto.

Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki pitää perustiliä varteen otettavana vaihtoehtona. Yksinkertainen perustulo on hänen mukaansa verotuksellisesti liian kallis vaihtoehto.

Perustilillä tarkoitetaan kiinteää summaa, jonka yhteiskunta tallettaa henkilökohtaiselle tilille jokaiselle kansalaiselleen. Summaa voisi käyttää tarpeen mukaan työ- ja perhe-elämän tai opiskelun joustoihin tai summan voisi antaa kasvaa korkoa.

Jos perustilillä oleva raha ei riittäisi elämiseen, tilin haltijalle myönnettäisiin tarpeen mukaan nykyisen kaltaisia tarveharkintaisia etuuksia.

”Perhe voisi toteuttaa tarvitsemansa työelämän joustot perustilin avulla. Perustilissä olisi tietty käyttökatto, mutta perhe voisi käyttää rahaa haluamallaan tavalla ja rahoittaa siten lyhyemmän työajan”, Lepomäki kuvailee.

Näin perustulo toimisi kestävästi

Keskuskauppakamarin pääekonomistin Mauri Kotamäen mukaan osittainen perustulo voitaisiin toteuttaa ilman veroasteen merkittävää kasvua.

Kotamäki on tehnyt laskelmia muun muassa vihreiden perustulomalliin. Osittainen perustulo olisi toteutettavissa joidenkin satojen milj. eurojen vuosittaisilla kustannuksilla.

”Lisäksi vaihtoehtona on kustannusten kattaminen osittain esimerkiksi haitta- tai ympäristöverolla”, Kotamäki sanoo.

Jauhiainen laskee, että täyden perustulon pitäisi nykyisellä kustannustasolla olla lähempänä tuhatta euroa kuukaudessa. Asumis-, työmarkkina- ja toimeentulotukea saavien keskimääräiset etuudet ovat nyt tuhannen euron luokkaa kuukaudessa.

Kuusituntinen työpäivä voi olla jo todellisuutta

Sosiaalietuuksien uudistaminen muullakin tavalla voisi olla ratkaisu työajan lyhennyksen toteuttamiseen kestävästi. Perhevapaiden uudistus ja vuorotteluvapaa ovat Pulkan esimerkkejä uudistuksista, joilla voitaisiin tasata työaikaa.

”Vuorotteluvapaa on edistänyt erityisesti nuorten työllistymistä, vaikka sen kustannuksia onkin kritisoitu”, Pulkka lisää.

Esimerkiksi vuorotteluvapaa on edistänyt erityisesti nuorten työllistymistä.

Lepomäki muistuttaa, että kuusituntinen työpäivä on mahdollinen jo nyt, jos lyhyempi työaika riittää tuottamaan tarpeellisen toimeentulon. Yhteiskunnan tehtävänä on hänen mukaansa työajasta sääntelemisen sijasta päättää vähimmäisehdoista ja valvoa, ettei työ uhkaa kansalaisten terveyttä.

″Kuusituntinen työpäivä on mahdollinen jo nyt.″

Myös perhevapaiden uudistus voitaisiin Lepomäen mukaan toteuttaa perustilin avulla.

”Ihminen voisi sen ansiosta olla tilanteen mukaan opiskelija, työntekijä, yrittäjä tai vanhempi. Tai kaikkea näistä. Se tekisi ihmisläheisen työelämän mahdolliseksi. Ihmisen elinkaaren mukaisiin joustoihin ja elinikäiseen oppimiseen pitäisi varautua nykyistä paremmin”, Lepomäki lisää.

Eläkejärjestelmä natisee liitoksissaan

Kotamäki uskoo, että sosiaalietuudet pystyttäisiin tarvittaessa maksamaan myös lyhyemmän työajan tuomilla verotuloilla. Suomalainen eläkejärjestelmä sen sijaan joutuisi hänen mukaansa tulilinjalle.

”Varmasti löytyisi malli, jolla etuudet voitaisiin ylläpitää, vaikka tukia jouduttaisiinkin leikkaamaan ja paine köyhyysrajalla kasvaisi. Eläkejärjestelmästä tulisi kuitenkin todellinen pulma”, hän arvioi.

Eläkejärjestelmästä kolme neljäsosaa katetaan palkkatuloista. Eläkemaksua olisi väistämättä korotettava.

Vuonna 2019 eläkemaksu on palkasta 24,4 %.

Eläkemaksussa on jo nyt nostopaineita.

”Eläkemaksussa on jo nyt nostopaineita. Syntyvyyden yllättävä lasku ja maahanmuuton väheneminen ovat pienentäneet kerättyjen eläkemaksujen määrää. Eläkemaksun nostaminen 30 %:iin palkasta olisi jo todella kova taso. Koko järjestelmän uskottavuus olisi koetuksella”, Kotamäki laskee.

Eläkejärjestelmä koetaan jo nyt epäoikeudenmukaiseksi. Eläkemaksujen tuotto on 1940-luvulla syntyneille ollut keskimäärin 6 %. Nuoremmat, 1970-luvulla syntyneet saavat eläkemaksuilleen vain 2 % tuoton.

Työeläketulon suuruus kuuluu perustuslain suojaamiin oikeuksiin, joihin ei juuri voi koskea. Myös Kelan maksamien vähimmäiseläkkeiden leikkaaminen olisi vaikeaa.

Köyhyysrajan määritelmä menee uusiksi

Työajan mahdollinen lyheneminen tulisi epäilemättä muuttamaan myös köyhyysrajan mittareita ja määrittelyä.

Köyhyysrajana pidetään tavallisesti 60 %:a mediaanipalkasta. Pulkan mielestä se ei kerro tarpeeksi.

”Riittävä toimeentulo on yhteiskuntaan osallistumisen keskeinen edellytys. Pelkkä tulotaso ei määritä ihmisten hyvinvointia”, Pulkka perustelee.

”Vapaa-ajan lisääntyminen vaikuttaisi ihmisten hyvinvointiin todennäköisesti enemmän kuin tulojen kasvu. Ihmisillä olisi mahdollisuus toteuttaa itseään nykyisiä palkkatyökansalaisia enemmän”, hän lisää.

Se olisi myös ekologisesti kestävämpää kuin kulutusmahdollisuuksien lisääminen keski-ja suurituloisille.

Köyhyysrajan määrittely on silti edelleen tarpeen.

”Suhteellisella köyhyydellä on myös todennettuja kielteisiä vaikutuksia, eli köyhyysraja ei ole huonoimpia mittareita. Tuloköyhiä ovat useimmiten työttömät, joiden hyvinvointia työajan lyhentäminen ei lisäisi”, Pulkka jatkaa.

Myös paikallinen sopiminen mahdollista

Vaikka kuusituntinen työpäivä on edelleen utopiaa, Kotamäki kehottaa pohtimaan lyhennetyn työpäivän myönteisiä puolia.

”Tuottavuuden nousu olisi mahdollista saavuttaa työaikaa hallitusti lyhentämällä. Työajan lyhennykset voisivat olla myös alakohtaisia, ja niitä voitaisiin toteuttaa työehtosopimusten tai paikallisen sopimisen avulla”, hän visioi.

”Toisaalta, jos tuottavuuden lisäys olisi toteutettavissa helposti, yritykset olisivat sen tuomia mahdollisuuksia jo hyödyntäneet”, hän pohtii.

Pelkästään vapaa-ajan lisääntyminen on Kotamäen mielestä myönteinen asia, jolla on ilmiselvästi positiivisia vaikutuksia.

Työllisyyden kasvu voi ratkaista

Sosiaaliturvan rahoituksesta, työn tuottavuudesta ja vähimmäisturvan riittävästä tasosta tulee epäilemättä lähivuosina merkittäviä keskustelunaiheita työajan lyhenemistä pohdittaessa. Ratkaisevaa voi olla, pystytäänkö työajan lyhennys kanavoimaan työllisyyden kasvuun ja vahvistamaan tuottavuutta.

Merkittävin keskustelu käytäneen asumistuen tapaisista etuuksista, jotka rahoitetaan valtion budjetista. Vakuutetut ja työnantajat maksavat Kelan etuus- ja toimintakuluista vuonna 2019 vakuutusmaksuilla noin 13 %. Vakuutusmaksuilla rahoitetaan Kelan etuuskuluista lähinnä sairausvakuutuksen ja työttömyysturvan piirissä olevia etuuksia.

Näin kuusituntinen työpäivä vaikuttaisi tulosidonnaisiin etuuksiin

Mitä tapahtuisi tulosidonnaisille etuuksille, kuten vanhempainpäivärahalle ja sairausvakuutukselle, jos lyhyempi työpäivä toteutettaisiin palkanalennuksella?

Jos palkka alenisi ja sosiaaliturvajärjestelmä pysyisi muuten ennallaan, ansiosidonnaisten etuuksien rahoitus ei olisi valtavan suuri ongelma. Se tarkoittaisi, että myös ansiosidonnaiset etuudet pienenisivät karkeasti ottaen samassa suhteessa kuin palkkatasokin.

Mahdolliset lisäkulut katettaisiin todennäköisesti julkisin varoin. Toteutustavasta riippuen vakuutusmaksua voitaisiin joutua korottamaan, eli kyse ei ole aivan neutraalista uudistuksesta.

Jos työpäivä lyhenisi eli uudistuksesta hyötyisivät erityisesti työntekijät, tuntuisi luonnolliselta, että suurin osa vakuutusmaksujen korotuksesta kohdistettaisiin työntekijöille eikä työnantajille. Pitkässä juoksussa työntekijä kantaa joka tapauksessa suurimman osan vakuutusmaksujen muutosten hyödyistä ja haitoista, koska muutos vaikuttaa nettopalkkaan ja työllisyyteen.

Kuinka paljon tuottavuuden pitäisi kasvaa, jotta palkkojen ja etuuksien lähtötaso voitaisiin säilyttää?

Kaikki yritykset ja julkisen sektorin toimijat tavoittelevat tuottavuuden kasvua. Tulevaisuudessa voitaisiin tehdä niin, että koko tuottavuuden kasvu kanavoitaisiin työajan lyhennyksiin. Samalla joko kollektiivisesti tai lakiperusteisesti sovittaisiin, että taulukkopalkkojen korotukset lopetettaisiin kokonaan ja etuudet pysyisivät lähtötasolla.

Jos ajatellaan tuottavuuden kasvavan noin 1 prosentin vuosivauhtia, tuottavuus olisi noin 20 vuodessa kasvanut 20 prosenttia.

Jos ajatellaan tuottavuuden kasvavan noin 1 prosentin vuosivauhtia, tuottavuus olisi noin 20 vuodessa kasvanut 20 prosenttia. Työaikaa voitaisiin lyhentää samassa suhteessa. Käytännössä tuottavuus siis pysyisi karkeasti laskien lähtötasolla.

Tämä voitaisiin myös tehdä esimerkiksi asteittain lyhentämällä työpäivää viiden vuoden välein noin 5 prosentilla olettaen, että tuottavuus kasvaa 5 prosenttia siinä ajassa. Tämä toimii ainoastaan, jos palkkataso ei kasva ollenkaan ja tuottavuuden kasvu kanavoidaan kokonaan työajan lyhentämiseen.

Vastaajana Keskuskauppakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäki

Miten sairaus- ja vanhempainpäivärahat nyt kustannetaan?

Sairaus- ja vanhempainpäivärahat ovat tulosidonnaisia etuuksia, jotka maksetaan työtulovakuutuksesta.

https://sosiaalivakuutus.fi/nain-lyhennetty-tyopaiva-vaikuttaisi-sosiaaliturvan-rahoitukseen/#box-story-0