Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Näin Kela kertoi Heikin tarinan vuonna 1949 – ”Jos tässä kohdin ei katsojan sydän väräjä, niin ei sitten missään”

Lyhyet elokuvat Elämisen vaara ja Huolien teillä osoittavat, että Kela osasi tavoittaa massat ja visualisoida sosiaalivakuutuksen peruspilarit tiedotustoiminnassaan jo 70 vuotta sitten.
Teksti Henrik Jussila
Elämisen vaara -elokuva kertoo huutolaispoika Heikistä, joka aikuiseksi kasvettuaan osallistuu kansaneläkejärjestelmän perustamiseen. Elokuva on katsottavissa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin Elonet-palvelussa.
Elämisen vaara -elokuva kertoo huutolaispoika Heikistä, joka aikuiseksi kasvettuaan osallistuu kansaneläkejärjestelmän perustamiseen. Elokuva on katsottavissa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin Elonet-palvelussa.

Viestiä kannattaa jakaa siellä missä ihmiset ovat. Siksi Kela toteuttaa lakisääteistä tehtäväänsä ja kertoo etuuksista ja palveluistaan esimerkiksi Instagramissa, paikallislehdissä, Jodelissa, verkossa, Twitterissä, radiossa ja Spotifyssa.

Rohkeasti ja monikanavaisesti on viestitty aiemminkin. Kelan toiminnasta tuotettiin 1940- ja 50-lukujen taitteessa kaksi lyhyttä elokuvaa, joihin kiinnitettiin aikansa tunnetuimmat tähdet. Rooleissa nähtiin muun muassa Aku Korhonen ja Tauno Palo. Elokuvat ovat nyt vapaasti katsottavissa.

Lyhyitä elokuvia tähdittivät muun muassa Aku Korhonen ja Tauno Palo.

Suomi eli 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa jälleenrakennuksen aikaa. Mediaympäristössä ei vielä näkynyt viitteitä suuresta murroksesta, jonka televisio toi mukanaan vasta 1950-luvun lopussa.

Elokuvat valistivat ja loivat uskoa tulevaisuuteen

Ihmiset lukivat sanomalehtiä, kuuntelivat radiota ja kävivät elokuvateattereissa. Puhuttiin korttelikinoista, koska pieniä elokuvateattereita oli esimerkiksi Helsingissä paljon tiuhempaan kuin nykyisin.

Myös suomalainen dokumenttielokuva uudistui toisen maailmansodan jälkeen. Elokuvissa kerrottiin yhteiskunnan jälleenrakennuksesta, valistettiin kansaa ja luotiin uskoa tulevaisuuteen.

Yhteiskunnallisten tahojen ohella pankit ja vakuutuslaitokset ”avasivat porttinsa valistaville kameroille”, kuten Jari Sedergren ja Ilkka Kippola toteavat kirjassaan Dokumentin utopiat.

Kansaneläkelaitos oli toiminut 1940- ja 1950-lukujen taitteessa hieman yli kymmenen vuotta eikä sen toiminta ollut kaikille kovin tuttua. Niinpä myös Kansaneläkelaitoksen toiminnasta päätettiin kertoa lyhyillä esittelyfilmeillä. Nämä elokuvat olivat Suomi-Filmin tuottama Elämisen vaara (1949) sekä Suomen Filmiteollisuuden Huolien teillä ‒ Elokuva meille jokaiselle (1951).

Elokuvat esitettiin alun perin ”alkukuvina”.

Molemmat elokuvat kestävät noin 10 minuuttia. Ne esitettiin alun perin ”alkukuvina” ennen koko illan elokuvia. Teokset ovat nyt katsottavissa digitoituina versioina verkossa.

Elämisen vaara (1949) kirvoitti kyyneleitä

Kansaneläkelaitoksen ”toimintaa ja tarkoitusperiä esittävää lyhytfilmiä” käsiteltiin Kansaneläkelaitoksen hallituksen kokouksessa 19.5.1949. Vastikään palkattu tiedotussihteeri Yrjö Rauanheimo oli laatinut filmiä varten käsikirjoitussuunnitelman ja hallitus oli saanut tarjoukset 300 metrin filmin valmistamiseksi.

Hallitus päätti 20.5.1949 tilata elokuvan Suomi-Filmi Oy:ltä. Elokuvaa levitettäisiin 9‒10 kopion voimalla syysnäytäntökaudella kotimaisen koko illan elokuvan Kanavan laidalla (1949) yhteydessä.

Elämisen vaara alkaa kohtauksella huutolaishuutokaupasta. Tilaisuudessa myydään elatusta vailla olevia vanhuksia ja lapsia näiden ylläpidosta vähiten rahaa vaatineille perheille. Katsojalle kerrotaan, että järjestelmä on ollut Suomessa käytössä vielä 1900-luvun alussa ja että vasta 1922 säädetty köyhäinhoitolaki poisti käytännön.

Huutolaisena myyty Heikki-poika varttuu kansakunnan mukana ja rakentaa aikuisena miehenä kansaneläkejärjestelmää.

Holger Harrivirran ohjaaman opetuselokuvan kerronta on vahvaa ja draaman kaari saadaan viritettyä lyhyessä ajassa. Tarinan alussa 7-vuotiaana huutolaisena myyty Heikki-poika on varttunut kansakunnan mukana ja on aikuisena miehenä mukana rakentamassa kansaneläkejärjestelmää. Jos tässä kohdin ei katsojan sydän väräjä, niin ei sitten missään.

Kansaneläkevakuutus tuli voimaan vuoden 1939 alusta eli kymmenen vuotta ennen filmin valmistumista.

Elokuva kertoo jouhevalla tavalla, miten työkyvyttömyys- ja vanhuusvakuutus on maailmalla kehittynyt. Kaikki alkoi Saksasta vuonna 1889 ja levisi sieltä muualle maailmaan ‒ myös Suomeen. Suomessa kansaneläkevakuutus tuli voimaan vuoden 1939 alusta eli kymmenen vuotta ennen filmin valmistumista.

Elokuvassa on myös järjestelmää visualisoiva animaatio, jossa separaattori toimii vertauskuvana Kansaneläkelaitokselle. Vakuutettujen maksut, rahastoidut varat ja muut rahavirrat kulkevat separaattorin läpi ja päätyvät lopulta apua tarvitseville kansalaisille. Kansaneläkelaitos oli ”jokamiehen vakuutuslaitos ja säästöpankki samalla kertaa”.

Katso Elämisen vaara Kansallisen audiovisuaalisen instituutin Elonet-palvelussa.

Huolien teillä (1951) -elokuvassa vastaus löytyy Kansaneläkelaitoksesta

Huolien teillä – Elokuva meille jokaiselle (1951) on Kansaneläkelaitoksen toimeksiannosta Suomen Filmiteollisuuden tuottama valistusdraama työväestön kohtaamista uhkista ja niihin varautumisesta.

Huolien teillä valmistui kaksi vuotta Elämisen vaaran jälkeen ja sitä esitettiin Pitkäjärveläiset (1951) -elokuvan alkukuvana. Elokuvaa esitettiin myös Sosiaalimuseossa sekä kouluissa opetus- ja valistustilaisuuksissa.

Huolien teillä -elokuvan on ohjannut Matti Oravisto. Pääosissa nähdään Tauno Palo perheellisenä sorvari Mäkelänä ja Aku Korhonen ikääntyneenä maatyömies Hermanni Nurmisena.

Palon näyttelemä Mäkelä sairastuu tuberkuloosiin ja menettää työtulonsa useaksi vuodeksi. Korhosen esittämän Nurmisen sydän taas reistailee eikä työnteko enää onnistu.

Molempien onneksi vastaus toimeentulon ongelmiin löytyy Kansaneläkelaitoksen piiriasiamiehen toimistosta, jossa molemmille myönnetään kansaneläke ‒ toinen työkyvyttömyyden takia ja toinen vanhuuseläkkeenä.

Teos luotaa myös tulevaisuuteen: vuonna 2000 meillä on 700 000 ”turvatun vanhuuden ansainnutta eläkeläistä”.

Elokuvassa kerrotaan ylpeänä, että Kansaneläkelaitoksessa myönnetään eläke virka-aikana joka toinen minuutti.

Teos luotaa myös tulevaisuuteen: vuonna 2000 meillä on 700 000 ”turvatun vanhuuden ansainnutta eläkeläistä”. Aktuaarien tekemä arvio osui varsin hyvin oikeaan. Kelan tilastollisen vuosikirjan mukaan vanhuuseläkkeitä maksettiin Kelasta vuonna 2000 yhteensä 772 971 vakuutetulle.

Elokuvassa kuvataan myös, miten kansalaisten maksamat vakuutusmaksut luovat pohjan rahastojen kartuttamiselle ja siten teollisuuden tukemiselle ja lopulta toimeentuloturvan kasvattamiselle ‒ ”koska siitähän tässä lopulta on kyse”.

Kelan tiedotustoimintaa koskevassa toimintakertomuksessa vuonna 1952 arvioidaan, että Huolien teillä -filmin näki elokuvateattereissa 265 000 katsojaa.

Katso Huolien teillä Ylen Elävässä arkistossa.

Kelan henkilökunnalle julistettiin ehkä lyhyiden esittelyfilmien innoittamana vuoden 1951 lopussa ”aatekilpailu kansaneläkevakuutukselle myönteistä kokoillan elokuvaa varten”. Kansaneläkelaitosta esitteleviä lyhytelokuvia on tuotettu useampia eri vuosikymmenillä, mutta tämä projekti ei elokuva-alan antologioiden perusteella näytä kuitenkaan tuottaneen tuloksia.

Kirjoittaja Henrik Jussila työskentelee viestintäpäällikkönä Kelassa. Vapaa-aikanaan hän harrastaa elokuvia. @henrikju

 

Lähteet

  • Sedergren, Jari & Kippola, Ilkka: Dokumentin utopiat. Suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan historia 1944-1989. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin julkaisuja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2015.
  • Kansaneläkelaitoksen arkisto
  • Elonet-tietokanta