Megatrendien vaikutus ulottuu jokaiseen

”Maailma muuttuu, mutta onneksi se ei tarkoita meillä Suomessa kovin isoja asioita.” Tämä sitaatti on liiankin tuttu Sitran strategiajohtaja Paula Laineelle. Hän vastaa Sitrassa mega­trendien seurannasta ja tulevaisuuden ennakointitoiminnoista.

Laine uskoo, että megatrendien vaikutus tunnustetaan yleisesti myös Suomessa. Liian usein kuitenkin arvioidaan, että työn murros, demokratian rapautuminen ja talouden ahdinko eivät vielä kovin paljon meihin vaikuta.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio ja sosiaa­liturva ovat kuitenkin ottaneet jo ensimmäisenä iskut vastaan. Kelan maksaman asumistuen määrä on kasvanut vuoden 2017 aikana 4 %, vaikka viitteitä nousun tasoittumisesta onkin. Monen mielestä hyvinvointivaltion perusta on järkkynyt jo pidemmän aikaa.

”Olemme nyt jo siinä tilanteessa, että pohjoismaiselle hyvinvointivaltiollemme pitää pikaisesti tehdä jotakin, jos tulevaisuuden hyvinvointi aiotaan rakentaa sen pohjalle”, Laine sanoo.

”Kaikki meistä joutuvat tekemään megatrendien seurauksen myös henkilökohtaisia ratkaisuja.”

”Hyvinvoinnin säilyttämiseksi on vain vaikea toimia, sillä nyt edustuksellinen demokratia nikottelee. Yhteiskunnassa ei myöskään laajemmin ymmärretä, että jokaisen meistä pitää muuttua. Meillä joko maalaillaan uhkakuvia tai ajatellaan, että tulevaisuudesta huolehtiminen voidaan ulkoistaa jollekin taholle. Kaikki meistä joutuvat kuitenkin tekemään megatrendien seurauksen myös henkilökohtaisia ratkaisuja”, Laine jatkaa.

Säännöt ja rajoitukset nostavat asunnon hintaa

Kansanedustaja Harry Harkimo on huolissaan samasta asiasta, joskin toisin sanoin.

”Olen pettynyt siihen, että eduskunnassa mietitään omaa etua ja seuraavia vaaleja. Kukaan ei mieti Suomen etua”, hän arvioi.

Harkimo on tullut tunnetuksi paitsi avomeripurjehtijana ja jääkiekkojoukkue Jokerien omistajana myös rakennuttajana. Hän on huolissaan rakentamisen kalleudesta, joka valuu suomalaisen yhteiskunnan maksettavaksi muun muassa Kelan asumistukena.

Asumistukia maksettiin viime vuonna 2 mrd. euroa. Yleinen asumistuki on yksi Kelan suurimmista yksittäisistä menoeristä.

Asumisen kalleus on yhä tärkeämpi muuttuja, kun megatrendeihin kuuluva kaupungistuminen etenee.

Turhat normit estävät Harkimon mielestä rakentamisen hinnan laskua. Asumisen kalleus on yhä tärkeämpi muuttuja, kun megatrendeihin kuuluva kaupungistuminen etenee.

Harkimolla on parinkymmenen vuoden kokemus rakennuttamisesta pääkaupunki­seudulla. Hän tietää, mistä muodostuu suomalaisen rakentamisen kallis hinta, joka näkyy suoraan asumisessa ja vuokrissa.

Rakentamisen tuottavuus on heikko. Noin 43 % rakentamisen hinnasta on veroja.

”Rakentamisen tuottavuus on heikko, kun normien vaatimukset pitää täyttää. Jokaiselle rakennukselle pitää tehdä parkkipaikat ja pommisuojat miettimättä, onko se tarpeen. Lisäksi tonttimaa on pääkaupunkiseudulla hirveän kallista ja kaavoitus hidasta”, hän arvioi.

Harkimo laskeskelee lisäksi, että 43 % rakentamisen hinnasta on veroja. Hankkeiden viivästyminen kaavasta tehtyjen valitusten vuoksi nostaa niin ikään hintoja. Valitusten tuloksia joudutaan pahimmassa tapauksessa odottelemaan vuosia.

”Kaavasta valittaminen pitäisi tehdä maksulliseksi”, Harkimo pohtii.

Hänen mielestään kaikkialla pitäisi sallia myös rakentaminen ylöspäin samaan tapaan kuin nyt Helsingin Pasilassa on suunniteltu. Maan alle rakentaminen on liian kallista, ja tonttimaa uhkaa muuten loppua.

Kaupungistumista Harkimo pitää väistämättömänä ilmiönä, kun ihmiset muuttavat työn perässä. Hän arvioi, että pääkaupunkiseutu tulee entisestään laajenemaan muun muassa Porvoon ja muiden lähikuntien suuntaan.

Pullonkaulaksi kasvulle muodostuu asuntotuotannon hitaus.

Pullonkaulaksi kasvulle muodostuu Harkimon mukaan asuntotuotannon hitaus. Hän on myös huolissaan siitä, onko esimerkiksi julkisissa rakennushankkeissa riittävästi rakentamisen osaamista. Jos hankejohtajat eivät osaa ostaa urakoita ja seurata niiden laatua ja vaatimusten toteutumista, se tulee kaikille kalliiksi.

Harkimo epäilee, riittääkö asioiden muuttamiseen poliittista tahtoa.

”Meidän pitäisi muuttaa koko poliittinen järjestelmä. Näihin asioihin ei kuitenkaan saada muutoksia, jos demokratia on kriisissä. Politiikassa syntyy vain laihoja kompromisseja, jotka eivät palvele ketään”, hän sanoo ja toivoo, että asiat edistyisivät yli puoluerajojen.

Suomella maailman parhaat lähtöasetelmat

Paula Laine odottaa, että eduskunnassa tehtäisiin rohkeita ratkaisuja.

”Suomella on maailman parhaat lähtö­asetelmat megatrendien tuomien muutosten kohtaamiseen”, hän sanoo.

Suomen vahvuuksina hän pitää uskoa koulutukseen ja laajojen joukkojen tasa-arvoiseen sivistykseen sekä elinikäisen oppimisen toteutumista. Sen vaikutusta pitää hänen mukaansa edelleen vahvistaa ja seuloa ikäluokista useaan kertaan eri elämänvaiheissa osaajia eri tehtäviin ja koulutuksiin. Se parantaisi myös työllisyyttä merkittävästi.

Näemme paljon sitä, että nuoret jäävät ”vaiheilemaan” opiskelun ja työn välimaastoon.

”Emme enää elä maailmassa, jossa tehdään vain yksi ura yhdellä alalla. Jos ajatellaan näin, se hidastaa nuorten pääsyä työelämään. Nyt näkee jo paljon sitä, että nuoret jäävät ’vaiheilemaan’ 20–30-vuotiaina, suorittavat useita tutkintoja ja pohtivat vaihtoehtojaan, kun heidän pitäisi mieluummin lähteä työelämään ja kokeilla rohkeasti yrittäjyyttä tai palkkatyötä”, Laine pohtii.

Hän iloitsee rohkeista ratkaisuista, joita on tehty yhteiskunnallisesti, kuten perustulokokeilu. Se on ollut hänen mukaansa sysäys kohti sitä, että ”täysin pakollinen sosiaaliturvan uudistus saadaan alkuun”.

Vastaavanlaiset avaukset voivat olla askel siihen suuntaan, että pohjoismainen hyvinvointivaltio pystytään säilyttämään. Laine väittää, että emme täysin ymmärrä, minkä kultapalan päällä istumme.

Laine toivoisi pohjoismaisen hyvinvointi­yhteiskunnan arvojen säilyvän jatkossakin – ettei esimerkiksi sote-uudistuksessa ”lapsi menisi pesuveden mukana”.

Valinnanvapaus palvelee varakkaita

Harkimo on Laineen kanssa osin samoilla linjoilla. Hän suhtautuu maakunta­uudistukseen varovaisesti ja toivoo, että uusi sote-malli olisi sittenkin rakennettu 5–6 sairaanhoitopiirin ympärille.

Harkimo arvioi, että 600 milj. euron satsauksella nykyinen terveydenhuoltojärjestelmä olisi saatu toimivaksi ilman maakuntamallia, jos valtiolla olisi ollut tarvittavat rahat.

Hän epäilee, etteivät sote-ratkaisulta odotetut miljardisäästöt tule toteutumaan, ja arvioi, että ratkaisu tulee laskettua kalliimmaksi.

”Jos yhtiöittäminen olisi tehty pakolliseksi kaikille sote-organisaatioille, kustannukset olisivat voineet pudotakin. Osakeyhtiömalli olisi ollut läpinäkyvä. Nyt meillä ei ole mitään keinoa valvoa kustannuksia”, hän pohtii.

Valinnanvapautta Harkimo pitää ongelmallisena.

”Se on hyvä asia, jos on rahaa ja voi valita parhaan hoitopaikan kustannuksista välittämättä”, hän sanoo.

”Pahimmillaan sama henkilö voi olla luottamustehtävässä niin valtakunnan, maakunnan kuin kunnan tasolla.”

Ennen kuin maakuntamalli tulee voimaan, pitäisi Harkimon mielestä tehdä selvät säännöt sote-alan päätöksentekoon. Nyt moniportaiseen päätöksentekoon sisältyy riskejä.

”Pahimmillaan sama henkilö voi olla luottamustehtävässä niin valtakunnan, maakunnan kuin kunnan tasolla. Hän voi siis jakaa rahaa hankkeisiin, joista hän on itse vastuussa. Tämä pitäisi ehdottomasti kieltää”, hän toteaa.

Työn pitää olla mielekästä

Suurimpana sotealan ongelmana Harkimo pitää kuitenkin kannustinloukkuja. Niihin pitäisi hänen mukaansa tarttua nykyistä pontevammin ja miettiä uusia ratkaisuja.

Lukuisten perustamiensa markkinointi-, urheilu- ja konsultointialan yritystensä johdossa ja hallituksen puheenjohtajana hän on työllistänyt satoja ihmisiä. Hän ehdottaa kannustinloukkujen purkamiseksi muun muassa minimipalkan pudottamista.

”Tiedän, ettei palkankorotus riitä motivoimaan ketään.”

Harkimo uskoo, ettei ihmisiä kuitenkaan motivoi pelkkä raha.

”Olen työllistänyt niin monta ihmistä, että tiedän, ettei palkankorotus riitä motivoimaan ketään”, hän toteaa.

Siksi työn tai tekemisen pitää hänen mielestään olla mielekästä. Hän ei kuitenkaan torju jonkinlaista perustuloratkaisua.

Kun Harkimo valittiin kansanedustajaksi 2015, hän lähti liikkeelle avoimin mielin ja halusi vaikuttaa. Poliittinen vaikuttaminen ei ole ollut yksinkertaista, mutta hän on istunut ahkerasti niin valiokunnissa kuin istunnoissa.

”Kun on eduskuntaan äänestetty, läsnä pitää olla”, hän kiteyttää.

Harkimo löysi omat rajansa yksinpurjehduksella maailman ympäri 1986–87. Hän oppi 168 vuorokautta kestäneen purjehduksensa aikana itsestään ainakin sen, ettei hän hevillä anna periksi, kun hän lähtee jotakin tavoittelemaan.

Särkevä hammaskaan ei pysäyttänyt matkaa, ennen kuin oli aivan pakko. Harkimo poisti itse hampaan, mutta jäljelle jäänyt luunsiru tulehtui ja pakotti miehen käymään satamassa, ennen kuin purjehdus jatkui.

Eriarvoisuus ei pysy enää piilossa

Siinä missä globaali muuttoliike on Harkimon mielestä väistämätön, se on Laineen mielestä enemmänkin seuraus maailmassa vallitsevasta epätasa-arvosta, sodista, kriiseistä ja kehittymättömyydestä.

”Eriarvoisuus ei enää pysy piilossa vaan nousee väistämättä esiin”, Laine kuvailee.

Suomi oli yksi edellisen globalisaatioaallon suurimmista hyötyjistä.

Siksi myös vastuu pitää kantaa globaalisti.

Suomi oli yksi edellisen globalisaatioaallon suurimmista hyötyjistä. Laine viittaa 2000-luvun alun taloudelliseen menestykseen, jossa muun muassa Nokia pääsi kasvamaan Suomen edullisen palkkatason ja korkean teknologiaosaamisen vauhdittamana.

Laine näki Nokian menestyksen tuolloin läheltä, kun hän veti edullisia puhelinmalleja suunnittelevaa yksikköä Nokiassa ennen siirtymistään Sitran palvelukseen.

”Suomi sai kokoonsa nähden suhteettoman hyvän aseman markkinoilla. Jos haluamme jatkossakin menestyä yhtä hyvin, emme voi unohtaa, miten poikkeuksellisesta onnistumisesta oli kyse. Sellainen ei toistu ilman suurta taitoa ja onnea.”

Laine näki kehittyvissä maissa vieraillessaan, miten kännykkä muutti maailmaa. Kun ihmiset saivat oman kännykän, he saattoivat olla yhteydessä muihin ja olivat työmarkkinoiden tavoitettavissa.

Yhteiskunnalliset asiat alkoivat kiinnosta Lainetta. Hän päätti tehdä työkseen vielä jotakin suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Nyt hän on kohta yhdeksän vuotta työskennellyt Sitrassa, Suomen itsenäisyyden juhlarahastossa, jonka tehtävänä on kestävän hyvinvoinnin lisääminen.

Tulevaisuuden malleja pohtiessaan Laine nojaa systeemiajatteluun, jota hän opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa. Systeemiajattelussa pohditaan haastavia kysymyksiä asioiden keskinäisten vaikutussuhteiden valossa sen sijaan, että ongelma purettaisiin pieniin osiin ja yritettäisiin ratkaista niitä.

”Voi olla, että kaupungistumisen rinnalla harvaan asutuilta seuduilta löytyykin vahvuuksia, kun aikaa kuluu.”

Nyt Laine pohtii, miten voisimme olla hieman ovelampia kuin megatrendit.

”Meidän ei kannata lukita ajatuksia ja etuusjärjestelmiä liikaa. Voi esimerkiksi olla, että kaupungistumisen rinnalla harvaan asutuilta seuduilta löytyykin vahvuuksia, kun aikaa kuluu”, hän pohtii.