Helsingin Sanomien artikkeli (24.9., ”Köyhien lasten hätä alkoi näkyä, kun toimeentulotuki siirtyi Kelan hoitoon”) jäi painamaan mieltä. Mitä on tapahtunut, jos Suomessa vuonna 2018 yksikin perhe, lapsi, joutuu pyytämään ruokaa vapaaehtoisjärjestöltä? Mikä on mennyt vikaan?
Toimeentulotuen kriteerit haluttiin yhdenmukaistaa.
Perustoimeentulotuki haluttiin siirtää Kelaan, jotta tuen saamisen kriteerit yhdenmukaistuisivat valtakunnallisesti. Perustoimeentulotuki on etuus, jota haetaan Kelasta. Se muodostuu perusosasta, joka kattaa muun muassa ruoka- ja vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot, harrastus- ja virkistysmenot sekä muita perusmenoja. Näitä muita perusmenoja ovat esim. asumismenot, taloussähkö, kotivakuutus ja lasten päivähoitomaksut. Perusosan määrät säädetään laissa.
Tavoitteena oli, että perustoimeentulotuen alikäyttö vähenisi – että ne perheet, joiden rahat eivät riitä elämiseen, voisivat hakea tätä etuutta leimaantumatta. Oli myös tarkoitus, että kuntien sosiaalityössä vapautuisi resursseja vaativaan sosiaalityöhön. Sosiaalityön välineenä tarvittavat täydentävä ja ennaltaehkäisevä toimeentulotuki jäivät edelleen kunnille.
Sosiaalityö on edelleen kuntien tehtävänä.
Toimeentulotuen alku oli Kelassa takkuinen. Kunnat hoitivat oman osuutensa, ja vähitellen yhteistyö saatiin toimimaan. Kelaan rekrytoitiin satoja ihmisiä hoitamaan toimeentulotukea, koska ymmärrettiin, että monimutkaisissa elämäntilanteissa tarvitaan usein henkilökohtaista opastusta. Hakemukset ratkaistaan nyt tavoiteajassa: ei kiireelliset 5 päivässä ja kiireelliset 2 arkipäivässä. Ja hakemuksia tulee: vuonna 2017 Kelaan tuli 1,53 miljoonaa hakemusta. Toimeentulotukea maksettiin 722 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa 277 000 perhettä ja 400 000 henkilöä. Toimeentulotukea saavien määrä on lisääntynyt. Hyvän talouskasvun aikana tämä on huolestuttavaa.
Miten on mahdollista, että apu ei silti ole tavoittanut kaikkia?
Ohjaaminen on kaikkien vastuulla
Asiakkaiden ohjaaminen on tässä avainasemassa. Ymmärrän, että vapaaehtoisjärjestössä ei kysellä, onko toimeentulotukea haettu, vaan autetaan. Toivon kuitenkin, että myös järjestöistä ohjattaisiin ihmisiä kuntien sosiaalityön tai Kelan puoleen. Kuntien sosiaalipäivystykset ovat auki silloinkin, kun Kelan palvelupiste ei ole. Ja kun akuutti hätä on hoidettu, autetaan yhdessä asiakasta täyttämään tarvittavat hakemukset. Me ohjaamme asiakkaita sosiaalityöhön ja kunnat meille. Se, että perustoimeentulotukihakemusta ei ole vielä Kelassa ratkaistu – 5 tai 2 arkipäivää voi olla pitkä aika, kun hätä on suuri – ei estä sosiaalityötä tekemästä työtään. Kelalla ja kunnilla on tässä yhteiset asiakkaat ja yhteistyön tiivistäminen edelleen palvelee juuri heitä.
Kela selvittää perustoimeentulotuen siirron tavoitteiden toteutumista.
Emme halua ummistaa silmiämme siltä, että järjestelmässä on vielä kehitettävää. Kela tulee asettamaan määräaikaisen seurantaryhmän, jossa perustoimeentulotuen siirron tavoitteiden toteutumista käydään yhdessä eri toimijoiden kanssa läpi. Ryhmään kutsutaan mukaan sosiaali- ja terveysministeriön sekä kuntien edustajia ja myös joitain muita tahoja.
