Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Jaana Paanetoja kaipaa keinoja osa­työkykyisten työllistymiseen

Osatyökykyisyyttä ei osata aina määritellä oikein, sanoo työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetoja. Määrittelyvaikeuksien vuoksi ei myöskään löydetä oikeita keinoja osatyökykyisten työllistymisen tueksi.
Teksti Päivi Maaniitty Kuvat Vilja Harala
Jaana Paanetojan mielestä sosiaaliturvan pitäisi olla nykyistä joustavampi ja siirtymien helpompia.
Jaana Paanetojan mielestä sosiaaliturvan pitäisi olla nykyistä joustavampi ja siirtymien helpompia.

”Sanaa osatyökykyinen käytetään osittain virheellisesti. Osatyökykyisyys tarkoittaa sitä, että ihmisen työkyky on heikentynyt.

Joskus osatyökykyiseksi kutsutaan ihmisiä, joilla on jokin vamma tai jotka ovat vajaakuntoisia. He eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti kuulu tähän ryhmään. Kategorisointi on iso kysymys, ja se on vaivannut keskustelua ja vaikeuttanut osatyökykyisten työllistymistä jo useamman vuoden.

Osatyökykyisyys tarkoittaa sitä, että ihmisen työkyky on heikentynyt.

Osatyökykyisyydelle ei ole annettu selkeää määritelmää, sillä se edellyttäisi osatyökykyisyyden arviointia ja ihmisen työkyvyn tuntemista ja testaamista. Osatyökykyisiä voivat olla esimerkiksi sellaiset henkilöt, joiden kielitaito, ammattitaito tai henkilökohtaiset ominaisuudet eivät enää vastaa heidän työtehtäväänsä.

Kysymys on siis aina yksilön ominaisuuksien ja työn vaatimusten välisestä ristiriidasta. Osatyökykyisen kyvyt eivät riitä täyttämään työn asettamia vaatimuksia.

Osatyökykyisten joukko on hyvin laaja ja moninainen.

Osatyökykyisten joukko on hyvin laaja ja moninainen. Tavoitteena on löytää osatyökykyiselle työ, jossa hän pystyy pärjäämään.

On hyvä muistaa, että osatyökykyiseksi ei voida sanoa ihmisiä, jotka eivät ole koskaan olleetkaan töissä. Heidän työkykyisyydestään ei ole tarpeeksi tietoa, jotta työkykyä voitaisiin verrata aikaisempaan.”

Kehitysvammaisten asemaan ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota

”Nykyhallitus on hallitusohjelmassaan kiinnittänyt huomiota osatyökykyisten asemaan. Asia on ollut hyvin keskustelussa, ja sitä halutaan parantaa.

Hankkeissa jää kuitenkin epäselväksi, kenen tai minkä ryhmän työllistämisestä ja mahdollisuuksien edistämisestä oikein puhutaan. Sen vuoksi on vaikea sanoa, onko tilanne kehittynyt tai muuttunut viime vuosina ja mihin suuntaan.

Yleisesti ongelmana on hankkeiden yksipuolisuus. Esimerkiksi kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien asemaan ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Heidän tilannettaan ei ole otettu riittävällä vakavuudella, eikä kukaan vie eteenpäin esimerkiksi sitä, että kehitysvammaisten avotyötoiminnasta maksettava korvaus olisi riittävä.

Yleisesti ongelmana on hankkeiden yksipuolisuus.

Sen sijaan Suomessa on tavoitteena ollut jo pitkään, että työuria pyritään yleisesti pidentämään. Se on ollut myös eläkevakuutusyhtiöiden ja työnantajien etu.”

Liian vähän tutkimusta osatyökykyvystä

Osatyökykyisten asemaan liittyviä kysymyksiä on tutkittu äärimmäisen vähän juridisesta näkökulmasta. Joitakin yksittäisiä tutkimuksia on tehty, mutta toivoisin aiheen ympärille enemmän akateemista tutkimusta.

Hyvinvointiin liittyvät tutkimusteemat otetaan akateemisessa maailmassa vakavasti. Niiden selvittäminen edellyttää usein hyvää yhteistyötä eri tieteenalojen kesken. Vain yhdessä toimimalla voidaan saada hyviä tuloksia aikaan.

Vain yhdessä toimimalla voidaan saada hyviä tuloksia aikaan.

Osatyökykyisyys kuuluu perinteisesti työlainsäädännön ja sosiaalioikeuden alaan. Aihetta tutkittaessa on kuitenkin mahdollisuus yhdistää oikeustieteeseen muun muassa lääketieteellisiä, kuntoutustieteellisiä ja sosiaalitieteellisiä kysymyksiä. Se tekee tutkimuksesta äärimmäisen haastavaa ja mielenkiintoista.”

Enemmän mahdollisuuksia työelämän kokeiluihin

”Osatyökykyisten työllistymistä ei voida parantaa vain muuttamalla yhtä tiettyä lakia tai pykälää, sillä ongelma on monimuotoisempi. Kuitenkin pitäisi ainakin miettiä, olisiko lain avulla mahdollista edistää osatyökykyisten työllistymistä esimerkiksi helpottamalla työnantajien tilannetta.

Parasta olisi, jos osatyökykyinen voisi kokeilla työntekoa ilman pelkoa saamiensa tukien menettämisestä.

Olen itse yrittänyt tarjota erilaisia tukimalleja nykyisen sosiaaliturvan sijaan. Parasta olisi, jos osatyökykyinen voisi kokeilla työntekoa ilman pelkoa saamiensa tukien menettämisestä.

Mielestäni nykyinen sosiaaliturva on yleisesti hyvällä tasolla, mutta sen pitäisi olla joustavampi ja antaa ihmisille enemmän mahdollisuuksia kokeiluun työelämässä. Järjestelmän pitäisi tehdä erilaiset siirtymät helpommiksi.”

Jaana Paanetoja
  • oikeustieteen tohtori, varatuomari ja työ- ja sosiaalioikeuden dosentti
  • työskennellyt muun muassa Lapin yliopistossa työ- ja sosiaalioikeuden professorina
  • kirjoittanut yhdessä Tarja Krögerin ja Pirjo Östmanin kanssa vuonna 2016 ilmestyneen kirjan ”Osatyökykyinen työntekijä – Vastauksia käytännön kysymyksiin”

Asia, jonka muuttaisin sosiaaliturvassa: Järjestelmän tulisi sallia työelämän kokeilu ilman pelkoa tukien menettämisestä.