Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Hallitus haluaa toisesta asteesta uuden peruskoulun, mutta ilmaiset oppikirjat eivät tähän riitä

Leikkauksista säikky koulutuskenttä toivoo parasta mutta pelkää pahinta.
Teksti Vilma FlinkmanKuvat Vilma Flinkman

Viime vuosina reippaasti myllätty toisen asteen koulutus muuttuu uuden hallitusohjelman myötä entisestään. Pidennetyn oppivelvollisuuden on tarkoitus astua voimaan yksi vuosiluokka kerrallaan syksystä 2021 lähtien. Samalla oppimateriaaleista tulee ilmaisia.

Opetusministeri Li Andersson pitää oppivelvollisuuden pidentämistä luontaisena askeleena hyvinvointivaltiolle ja peruskoululle. Oppilasjärjestöillä, Kuntaliitolla ja OAJ:lla on kuitenkin kysyttävää uudistuksen kynnyksellä.

Uppoavatko kaikki koulutuksen lisärahat ilmaisiin oppimateriaaleihin? Kuinka huolehditaan niistä nuorista, jotka tarvitsevat erityistä tukea? Miten varmistetaan, ettei toisen asteen koulutus eriarvoistu?

Sivistyksen arvo ja mittari

”Koulutus on paras turva syrjään jäämistä ja näköalattomuutta vastaan.” Vuoden 2019 hallitusohjelmassa koulutuksen merkitystä korostetaan.

Hallitusohjelman koulutusta käsittelevässä Osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden Suomi -osiossa luvataan, että koulutuksen ja tutkimuksen perusrahoitus turvataan ja koulutuksen rahoitusta lisätään. Uudistuksista yksi merkittävin on oppivelvollisuuden pidentäminen, jonka myötä toisen asteen opinnot muuttuisivat maksuttomiksi.

Hallitus haluaa puuttua toisen asteen koulutuksen ongelmiin.

Hallitus haluaa puuttua välittömästi toisen asteen koulutuksen havaittuihin laatuongelmiin. Lääkkeeksi luvataan muun muassa rahaa, opettajia, vahvistettuja opiskeluhuollon palveluita, opinto-ohjausta ja valtion opetuksen järjestäjille maksamien opiskelijakohtaisten yksikköhintojen korotusta. Myös polkua toiselle asteelle halutaan helpottaa kehittämällä valmistavia koulutuksia ja nivelvaiheen ohjausta.

Vaikka uudistukset ja lisärahoitus herättävät toiveikkuutta koulutuksen paremmista ajoista, suhtautuvat opiskelijajärjestöt lupauksiin kuitenkin epäluuloisesti.

Suomen Ammattiin Opiskelevien Liiton, SAKKI ry:n puheenjohtaja Elias Tenkanen on oppinut sen, ettei aina voi tietää, mitä päättäjien puolelta on tulossa.

”Neljä vuotta sitten sanottiin, että koulutuksesta ei enää leikata. Leikattiin”, Tenkanen sanoo.

Suomen Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Roosa Pajunen on samoilla linjoilla.

“Haluamme, että Suomen koulutus- ja osaamistasoa nostetaan. Ja arvostus tarkoittaa rahaa”, Pajunen sanoo.

Puheenjohtajien mielestä vielä on paljon tehtävä, ennen kuin voidaan sanoa, että asiat ovat hyvin.

Roosa Pajunen ja Elias Tenkanen

Kouluun kyllä mennään, mutta tutkinto jää haaveeksi

Opetusalan ammattijärjestö OAJ on hallitusohjelmaan varsin tyytyväinen, sillä monet sen nimeämistä tavoitteista päätyivät hallitusohjelmaan. Puheenjohtaja Olli Luukkaista kuitenkin huolettaa uudistuksen kunnianhimoinen aikataulu sekä niiden rahoitus.

Luukkaisen mielestä lisärahoitusta tarvitaan heti, jotta koulutusuudistus voitaisiin toteuttaa hallitusohjelmassa kirjatulla tavalla. Toisaalta Luukkainen toivoo hallitusohjelman epätarkkuuden olevan mahdollisuus syksyn budjettipäätösten kannalta. Jos kaikki menee niin kuin OAJ toivoo, Luukkainen povaa pidennetylle oppivelvollisuudelle hyvää tulevaisuutta.

”Ennustan, että historia tulee kertomaan, että se oli viisas ja kauaskantoinen ratkaisu”, Luukkainen sanoo ja vertaa nyt alkavaa työtä 1970-luvulla toteutettuun peruskoulu-uudistukseen.

Oppivelvollisuuden pidentämisen toivotaan kasvattavan toisen asteen tutkinnon suorittaneiden määrää.

”Hallitusohjelman tavoite on hyvä, siitä ei kukaan varmaan ole erimielinen”, sanoo Suomen kuntien ja kaupunkien etujärjestö Kuntaliiton erityisasiantuntija Kyösti Värri.

Valmista ei tule heti.

Värri on tyytyväinen siihen, että koulutuksen kehittämiseen löytyy poliittista tahtoa, vaikka käytännön asioista vielä hyvin paljon on auki. Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimittänyt valmistelutyöhön ministeriön virkamiehistä sekä Opetushallituksen ja Kuntaliiton edustajista koostuvan projektiryhmän sekä laajan eri sidosryhmistä koostuvan seurantaryhmän, johon muun muassa lukioiden ja ammatillisen koulutuksen edustajat kuuluvat. Ministeriön tavoitteena on saada hallituksen esitys valmiiksi syksyllä 2020.

Joka kevät noin 60 000 ysiluokkalaista valmistuu peruskoulusta. Lähes kaikki näistä nuorista hakeutuu yhteishaussa välittömästi jatko-opintoihin. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 hakematta jättäneiden osuus oli 0,4 prosenttia, 1400 nuorta.

”Haasteena ei ole se, ettei siirrytä toisen asteen koulutukseen, vaan se, ettei koulutusta tehdä loppuun”, Värri sanoo.

Vuonna 2017 toiselle asteelle ei peruskoulun jälkeen hakenut 0,4 prosenttia nuorista.

Tässä toisen asteen koulutusten välillä on eroja. Värrin mukaan lukiokoulutus imee opiskelijat hyvin sisäänsä. Lukiokoulutuksen keskeyttämisluvut ovat olleet jo usean vuoden ajan 3 prosentin luokkaa. Näistäkin opiskelijoista puolet on siirtynyt ammatilliseen koulutukseen, eli varsinainen koulutuksen keskeyttäneiden osuus on 1,5%.

Ammatillisessa koulutuksessa keskeyttämisluvut ovat korkeampia. Tilastokeskuksen uusimmat keskeyttämistilastot koskevat lukuvuotta 2015/2016, jolloin nuorille suunnatun ammatillisen koulutuksen keskeytti 7,3 % opiskelijoista. Vuosituhannen alussa vastaava keskeyttäneiden osuus oli 13,1%.

Kuntaliitto ja OAJ ovat yhtä mieltä siitä, ettei oppivelvollisuuden nostaminen itsessään ratkaise ongelmia, vaan vaatii paljon muita ratkaisuja.

Luukkainen muistuttaa, että 11% lähtee peruskoulusta ilman riittäviä luku- ja muita opiskelutaitoja.

”Perusopetus kuntoon, muuten mikään ei toimi. Ikärajan nostamisen lisäksi pitää miettiä erityistä tukea tarvitsevien tilanne ja lisätä ammatillisen opetuksen lähiopetusta rajusti”, Luukkainen listaa.

Koulujen, kuntien ja opiskelijoiden kirjo

Kasvukeskuksia kohti sykkivässä Suomessa koulutuksen eriarvoistuminen ja kouluverkon harveneminen eivät ole huomisen huolia. Toiset kunnat ovat varakkaampia kuin toiset, joillakin opiskelijoilla on enemmän opiskeluvalmiuksia kuin toisilla.

SAKKI ry:n Tenkasen mielestä opiskelijoiden erilaisten lähtökohtien skaala pitää huomioida myös tulevissa neuvotteluissa.

Ammatillisen koulutuksen tähän asti suurin uudistus, amisreformi, ei ole tuonut toivottuja tuloksia. Hiljattain toteutetussa kyselyssä ongelmia havaittiin muun muassa opetuksen laadun, työelämässä oppimisen, ryhmäytymisen ja yhteisöllisyyden kanssa. Samalla erityistä tukea esimerkiksi oppimistaitojen tai kielen kanssa tarvitsevien opiskelijoiden määrä on kasvanut.

”Meiltä löytyy kaikki iät, kansallisuudet ja arvosanat vitosesta kymppiin. Samoin ne nuoret, joilla ei peruskoulun jälkeen riittäviä taitoja, tulevat usein ammattikouluun”, Tenkanen sanoo.

Lukiolaisten liiton Pajusen mielestä lukiokoulutuksen rahoitus vaatii laajempaa uudistusta. Koulutusleikkaukset ovat kärjistäneet tilannetta, jossa kuntien taloudellinen tilanne vaikuttaa lukio-opetuksen järjestämiseen aiempaa enemmän.

Alueellisia eroja syntyy esimerkiksi silloin, kun kunnilla on erilaiset mahdollisuudet erityisopetukseen tai erilaisten kielten opiskeluun.

Kaikilla kunnilla ei ole mahdollisuutta laittaa koulutukseen lisää rahaa.

”Koulutus ja koulutustarjonta eriarvoistuvat. Ne kunnat joilla on varaa, paikkaavat sitä pottia, millä lukio-opetus kustannetaan. Kaikilla tätä rahaa ei ole”, Pajunen sanoo.

Kuntaliiton laskelmien perusteella lukiokoulutuksen todellisista nettokustannuksista valtio rahoittaa enää alle 25 %, kun alkuperäinen tarkoitus ja lakiin kirjattu osuus valtion rahoitukselle on 42 %.

OKM:n elokuussa julkaisemassa budjettiehdotuksessa esitettiin 18 miljoonan euron lisäystä opiskelijakohtaisiin yksikköhintoihin.

Kuntaliiton mielestä valtionosuuden lisäys ei kuitenkaan riitä paikkaamaan rahoitusvajetta. Valtion jokaisesta opiskelijasta opetuksen järjestäjälle maksamista yksikköhinnoista on leikattu tänäkin vuonna 1 200 euroa. Yhteensä näistä opiskelijakohtaisista summista kertyy 120 miljoonan euron puuttuva osuus, josta uusi lisä kattaisi vain kuudesosan.

Kuntia, jotka maksavat järjestämänsä lukiokoulutuksen käytännössä itse, on Kuntaliiton Värrin mukaan useita kymmeniä.

Kaupungistuminen ja pienenevät ikäluokat tekevät opetuksen järjestämistä pienemmissä kunnissa entistä vaikeampaa. Samalla opiskelijamäärät ja sen myötä valtion maksamat osuudet laskevat, kustannukset eivät juurikaan.

Kenelle raha kohdennetaan?

Opiskelijoiden ja opetuksen järjestäjät ovat yhtä mieltä siitä, että pelkän peruskoulun varassa olevien asema työmarkkinoilla on heikko. Toisen asteen tutkinnon suorittaneiden osuutta halutaan kasvattaa. Ilmaiset oppimateriaalit- ja välineet aiheuttaisivat kuitenkin niin suuren menoerän, etteivät kaikki ole varmoja sen tehokkuudesta olemassa olevien ongelmien ratkaisuksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö arvioi maksuttoman toisen asteen aiheuttavan yhtä ikäluokkaa kohden noin 40 miljoonan euron kulut, kertoo Yle. Tästä summasta reilu puolet, 25 miljoonaa euroa, kuluu oppimateriaalien- ja tarvikkeiden kustannuksiin ja 15 miljoonaa koulumatkakustannuksiin. Uusille opiskelijoille varatun osuuden jälkeen ohjauksen ja tuen lisäämiselle opintojen nivelvaiheeseen jää 4 miljoonaa euroa.

Talouspolitiikan arviointineuvosto kannatti viime vuonna julkaisemassaan selvityksessä oppivelvollisuuden pidentämistä. Nuorten työllisyyden ja tulojen kohenemisen arvioitiin vaikuttavan julkiseen talouteen jopa niin paljon, että kyseessä olisi pitkällä aikavälillä budjettineutraali uudistus.

Ilmainen toinen aste tarkoittaisi luultavasti viime elokuussa käyttöön otetun oppimateriaalilisän poistumista, mikä vähentäisi vuosikustannuksia OKM:n arvion mukaan 3 miljoonaa euroa vuodessa.

Vaikka opiskelijajärjestöt pitävät pienituloisille perheille suunnattua 46,80 euron suuruista opintorahan oppimateriaalilisää askeleena oikeaan suuntaan, on se saanut myös kritiikkiä. Lukio-opintoihin uppoaa opiskelijalta rahaa keskimäärin 2 500 euroa. Kalliit hankinnat sijoittuvat usein lukuvuoden alkuun, kun lisä taas maksetaan kerran kuussa.

SAKKI ry ja Lukiolaisten liitto ovat olleet voimakkaasti mukana ajamassa ilmaista toista astetta. OAJ:ta ja Kuntaliittoa mietityttää talouspolitiikan arviointineuvoston selvityksessäkin esiin nostettu kysymys: Auttaisivatko koko ikäluokkaa koskevat koulutusjärjestelmän muutokset, vai olisivatko kohdennetut toimenpiteet tehokkaampia?

OAJ:n Luukkainen ei vastusta ilmaista toista astetta, mutta on sitä mieltä, ettei oppimateriaali ole ensisijainen asia.

”Rahat ei saa kaikki mennä siihen materiaaliin vaan opetukseen”, Luukkainen sanoo.

”Oppimateriaalit eivät ole ensisijainen asia.”

Kuntaliiton Värrin mielestä kyse on myös investoinnin tehokkuudesta ja siitä, ketä erityisesti halutaan auttaa.

”Jos käytettävissä oleva raha levitetään universaalisti kaikille, niin riittääkö sitä niille, jotka sitä eniten tarvitsevat”, Värri pohtii.

 

Li Andersson: Maksuton toinen aste on tasa-arvon askel

Minkälaisia nuoria uudistuksella sitten halutaan auttaa?

“Kaikkia”, sanoo tuore opetusministeri Li Andersson. 

Opetusministerin mukaan uudistuksen ensisijainen tavoite on koulutustason nosto. Se tehdään sekä maksuttomalla toisella asteella että pidentämällä oppivelvollisuus 18 ikävuoteen.

“Välillä tuodaan esille, että tämä oli suuri syrjäytymisen vastainen hanke, mutta kyllähän syrjäytymiseen vaikuttavat tekijät ja ratkaisut ovat muunlaisia. Tai jos kärsii masennuksesta, niin eihän se katkea oppivelvollisuuden pidentämisellä. Se tässä keskustelussa tuntuu monilla menevän vähän väärin”, Andersson sanoo.

Hallitus aikoo parantaa muun muassa mielenterveyspalveluiden saatavuutta lisäämällä 29 miljoona euroa opiskelija- ja oppilashuollon rahoitukseen. Tämän lisäksi Anderssonin mielestä on tärkeää tarjota monipuolisia opinnoissa etenemisen malleja eri puolilla Suomea. Silloin voidaan paikallisesti huolehtia, että heikommilla opiskeluvalmiuksilla varustetut oppilaan pääsevät opinnoissaan eteenpäin.

Jos yksilöä velvoitetaan kouluttautumaan pidemmälle, on julkisen ja koulutuksen järjestäjän vastuu huolehtia tämän toteutumisesta nykyistä vahvempi.

“On valtavan tärkeää, että nuorisotyön kautta ja kouluissa pystytään huolehtimaan siitä, että jokaisella nuorella on joku aikuinen, jonka kanssa voi puhua”, Andersson sanoo.

Koulutuksen keskeyttämisen takana voi olla monia syitä. Andersson kuitenkin uskoo, että motivaatio koulutukseen syntyy ennen kaikkea oppimisesta ja tekemisestä. Silloin koulussa on hyvä ilmapiiri, opettajilla riittävästi aikaa lähiopetukseen ja opiskelijoilla mahdollisuus työpaikoilla oppimiseen.

Paljon on vielä päätettävää

Ja ei, kaiken rahan ei ole Anderssonin mukaan tarkoitus mennä materiaaleihin, vaikka se viekin ison osan oppivelvollisuuden kokonaispotista.

Senkin jälkeen, kun hallitus on saanut kasaan ensi vuodeb budjetin, jää moni asia työryhmien selvitettäväksi. Toisella asteella on tällä hetkellä käytössä vapaa hakeutumisoikeus. Saako opiskelija jatkossakin hakeutua opiskelemaan sinne, minne haluaa? Epäselvää on myös se, kenelle vastuu oppivelvollisuuden täyttymisen seurannasta lopulta lankeaisi.

Eikö oppimateriaalien kustantaminen kaikille, myös niille kaikista hyvätuloisimmille, ole rajallisten varojen huonoa kohdentamista?

Anderssonin mielestä oppivelvollisuuden pidentäminen ja ilmainen toinen aste lisäävät tasa-arvoa. Ilmainen toinen aste noudattaa samaa universalismin periaatetta, jota Andersson pitää yhtenä suomalainen hyvinvointivaltion ominaispiirteenä. Peruskoulu on tästä hyvä esimerkki. Se on kaikille yhteinen, julkinen ja maksuton.

“Peruskoulu on tarjonnut kaikille mahdollisuuksia edetä suomalaisessa yhteiskunnassa, olitpa sitten köyhästä tai rikkaasta perheestä. Nyt laajennetaan oikeastaan sitä samaa jo peruskoulussa tuttua periaatetta toiselle asteelle”, Andersson sanoo.

 

 

Kuntoutus auttaa kouluttautumaan, mutta miten käy kun paperit ovat viimein kourassa?

Kysymys oppivelvollisuusiän nostamisesta tuntuu kytkeytyvän kahteen asiaan: Ensimmäinen on nuorten osaamistaso työmarkkinoilla, toinen taas syrjäytymisen ehkäiseminen.

Kelan tutkimuspäällikkö, dosentti Karoliina Koskenvuo on huolissaan, riittääkö näistä jälkimmäiselle tarpeeksi resursseja.

Koskenvuon mielestä kenenkään koulutus ei saisi kaatua opiskelun kustannuksiin. Pitäisi kuitenkin miettiä, onko opiskelijoille tarjottu tuki ja opetuksen laatu riittävää, vai pitääkö niihin kiinnittää enemmän huomiota.

“Siihen, että ei ylipäänsä päädy toiselle asteelle voi liittyä terveydellisiä syitä”, Koskenvuo sanoo.

Seuraava este ovat työnantajien asenteet

Yhä useamman nuoren toimeentulon lähde on Kelan myöntämissä työkyvyttömyys- tai kuntoutusetuuksissa. Nuorten sairausperusteisten toimeentuloetuuden osuus on tuplaantunut (16–24-vuotiaiden ikäryhmässä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Samalla myös työkyvyttömyyseläkettä saavien nuorten määrä jatkaa kasvuaan.

Nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä on tärkeää huomioida myös se, mitä nuorille tapahtuu opiskelun jälkeen.

“Erityisen ikävää etenkin nuorten, mutta myös yhteiskunnan kannalta on se, että nuoret, jotka ovat esimerkiksi kuntoutusrahan ja palveluiden avulla saaneet suoritettua tutkinnon, eivät valmistuttuaan pääse töihin. Kaikista pahimmin tipahdetaan juuri silloin, kun ei päästä kouluttautumisen jälkeen eteenpäin”, Koskenvuo muistuttaa.

Koskenvuon mielestä työnantajien asenteet ovat osa ongelmaa. Pitäisi puhua enemmän siitä, miten työnantajat saadaan ottamaan töihin nuoria, joilla on erityisiä haasteita.

Osatyökykyiset nuoret, jotka joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle aivan liian aikaisin, ovat yhteiskunnallinen menetys.

Kuntoutukseen aiempaa joustavammin

Positiivisiakin uutisia on kuultu. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien (NEET) nuorten aikuisten osuus on laskenut huomattavasti viime vuosina, todettiin opetus- ja kulttuuriministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön helmikuussa julkaisemassa katsauksessa. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaa NEET-nuorten osuus 20–24-vuotiaista oli vuonna 2015 noin 15,1 prosenttia. Viime vuonna vastaava osuus oli laskenut 11,8 prosenttiin.

Samalla nuorille suunnattua kuntoutusta on kehitetty joustavampaan ja ennalta ehkäisevämpään suuntaan. Koskenvuon mukaan yksi keskeinen muutos on se, että vuoden 2019 alusta nuori on voinut hakea Kelan ammatilliseen kuntoutukseen ilman lääkärinlausuntoa ja suullisesti.

“Hyvä, että päästään tilanteeseen, jossa kuntoutuksen keinoin voidaan ajoissa tukea nuoren opiskelu- ja työkykyä, jotta nuori ei esimerkiksi päädy jo hyvin varhain työkyvyttömyyseläkkeen saajaksi”, Koskenvuo sanoo.