Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

”Yhdistyksen toimintaryhmä auttoi pois huumekoukusta”

Vieroitusklinikalla Mikko tunsi ensimmäistä kertaa elämässään olevansa oikeassa paikassa.
Teksti Hanna MoilanenKuvat Rami Marjamäki
Nuoret ovat mielenterveyskuntoutuksen suuri asiakasryhmä. Kaikki eivät silti saa apua. ”Aikuisten olisi pitänyt puuttua lintsaamiseeni kouluaikoina”, pohtii Mikko.
Nuoret ovat mielenterveyskuntoutuksen suuri asiakasryhmä. Kaikki eivät silti saa apua. ”Aikuisten olisi pitänyt puuttua lintsaamiseeni kouluaikoina”, pohtii Mikko.

”Alkoholikokeiluni alkoivat yläasteella. Lintsasin koulusta ja löysin kaupungilta uusia kavereita. Pian mukaan tulivat kannabis ja erilaiset lääkkeet.

Lukiossa aloimme tilata designhuumeita. Siirsimme rahaa Thaimaahan ja pari viikkoa myöhemmin tuli paketti Itä-Euroopasta.

Siinä vaiheessa olin ollut poissa koulusta jo liian usein. En uskaltanut sanoa opolle, ettei mulla ole hajuakaan, miten se paletti toimii. Masennuin, ja lukio jäi kesken.

Olin ajautunut porukkaan, jossa en kokenut oloani enää turvalliseksi.

Kun hain lääkkeitä masennukseen, psykiatrian vastaanotolla oli sijainen, joka sanoi voivansa jutella kuukauden mun kanssa, ennen kuin hän siirtyy toiseen paikkaan. Mua ei innostanut lähteä avautumaan, kun saman olisi saanut aloittaa kohta taas alusta.

Olin ajautunut porukkaan, jossa en kokenut oloani enää turvalliseksi. Tiesin, etten voinut luottaa ympärilläni oleviin ihmisiin.  Tappelut olivat arkipäivää.

Erityisen pahan tripin jälkeen kiikutin faijalle paperin, jossa pyysin apua.

Pelkäsin, että jonain päivänä riipaisen kännit ja teen niiden voimalla itsemurhan. En tiennyt, mistä saisin apua tai miten pääsisin katkolle.

Erityisen pahan tripin jälkeen kiikutin faijalle paperin, jossa pyysin apua. Kuolemanpelko alkoi olla kohtaamisen pelkoa isompi. Faija oli aika järkyttynyt.

En tiennyt, mistä saisin apua tai miten pääsisin katkolle.

Me mentiin huumeklinikalle ja pääsin sieltä nuorten huumekuntoutukseen. Vieroitusoireiden ja alkuahdistuksen jälkeen tuli fiilis, että tää on mulle oikea paikka. Se oli eka kerta koskaan, kun tunsin niin.

Kun palasin Tampereelle, pääsin avohoitoon yhdistyksen pyörittämään toimintaryhmään ja vertaistukiryhmään. Palasin iltalukioon ja sain sen suoritettua. Pari viimeistä vuotta olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa samassa yhdistyksessä, josta sain itse apua huumekuntoutuksen jälkeen.

Yläasteella otin luokan pellen roolin. Se varmaan lähti ajatuksesta, että tässä nauretaan mun jutuille eikä mulle.

Mun elämään vaikutti varmaan paljon se, kun muutimme lapsena koko ajan isän työn vuoksi. Arkana lapsena mun oli vaikea saada kavereita. Yläasteella otin luokan pellen roolin. Se varmaan lähti ajatuksesta, että tässä nauretaan mun jutuille eikä mulle.

Olen nyt 25-vuotias ja hain tänä keväänä opiskelemaan. Jos pääsen kouluun, saan valmiudet tehdä mielenkiintoista työtä ja elää mukavaa elämää. Voisin kuvitella työskenteleväni sosiaalialalla. Oma elämänkoulu on opettanut asioita, joista on varmasti hyötyä myös toisille.” ¶

Mikon nimi on muutettu.
Kela tarjoaa kuntoutusta myös nuorille. 
Katso nuortenkuntoutus.kela.fi