Miltä tuntuu solahtaa yhteiskunnan turvaverkon läpi? Kun Eeva palasi lyhyeltä sairauslomalta, hän sai yllättäen potkut. Sitten kävi niin kuin ei olisi pitänyt käydä.
Eeva haki apua TE-toimistosta, jossa häntä kehotettiin riitauttamaan irtisanominen. Prosessi jäi kuitenkin kesken, kun asiaa hoitanut henkilö vaihtoi työtehtävää. Eevalle määrättiin kolmen kuukauden karenssi ennen pääsyä ansiosidonnaiselle työttömyyskorvaukselle.
Eeva haki ja sai toimeentulotukea kuukaudeksi. Asiointi sosiaalitoimistossa kuitenkin jäi, kun Eevan toimintakyky rasittavassa tilanteessa sairauden vuoksi aleni.
Asiointi sosiaalitoimistossa jäi, kun Eevan toimintakyky rasittavassa tilanteessa sairauden vuoksi aleni.
Kun terveyskeskuksen lääkäri ei pystynyt toteamaan Eevan sairautta, tämä otti velkaa elämiseen. Ansiosidonnainen päiväraha loppui alkuunsa, kun TE-toimisto määräsi Eevalle uudestaan kolmen kuukauden karenssin. Terveyskeskuksesta ei irronnut edelleenkään sairauslomaa, Eeva joutui ottamaan lisää velkaa ja stressaantui. Samalla hänen vointinsa heikkeni edelleen.
Lopulta Eevan omainen otti asian hoitaakseen. Omaisen tekemän hakemuksen ansiosta Eeva alkoi saada sairauspäivärahaa – yhdeksän kuukautta toimintakykynsä menettämisen jälkeen.
Omaisen tekemän hakemuksen ansiosta Eeva alkoi saada sairauspäivärahaa – yhdeksän kuukautta työttömyyden alkamisesta.
”Toimintakyvyn menetyksen takia Eeva ei osannut asioida niin kuin organisaatiot ja digitaaliset järjestelmät edellyttävät. Meillä on valtakunnalliset puhelinpalvelut, sähköinen asiointi ja nettitunnusten takana olevat tiedot, mutta ei omaa työntekijää, joka tuntisi ihmisen ja tunnistaisi asiakkaansa toimintakyvyn muutoksen”, arvioi Tampereen yliopiston lehtori Anna Metteri Eevan tapausta.
Kaikki eivät mahdu kriteereihin
Anna Metterin mukaan Eeva kärsi siitä, ettei hänen kokonaistilanteeseensa paneuduttu missään riittävästi. Terveys- ja sosiaalipuoli eivät kertaakaan arvioineet tilannetta yhdessä. TE-toimistossa ja sairaalassa ainoastaan opastettiin, mutta ei autettu.
”Avun tarpeeseen ei reagoitu joko siksi, että Eeva ei osannut sitä riittävän hyvin ilmaista tai siitä ei esimerkiksi kiireen takia vain välitetty”, Metteri sanoo.
Vaikka suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä pärjää kansainvälisissä vertailuissa, yhä enemmän on niitä, jotka eivät syystä tai toisesta täytä syyperusteisten etuuksien kriteerejä. Ihminen voi olla vaikka liian sairas töihin mutta liian terve eläkkeelle.
Anna Metterin mielestä järjestelmä kyykyttää suurta osaa työkyvyttömistä. Esimerkiksi monet mielenterveyspotilaat jäävät heitteille, koska he eivät osaa, jaksa tai pysty luovimaan monimutkaisessa ja sirpaloituneessa järjestelmässä.
Monet mielenterveyspotilaat jäävät heitteille, koska he eivät osaa, jaksa tai pysty luovimaan sirpaloituneessa järjestelmässä.
”Keskustelu ihmisen omasta vastuusta on mennyt liiallisuuksiin. Se merkitsee yhä useammin heitteillejättöä. Jos ihmisellä ei ole omaisia, jotka hoitaisivat hänen asioitaan, käy liian usein niin, että ihminen menettää luottotietonsa ja kaiken”, Metteri sanoo.
Hän pitää palvelujen keskittämistä ja digitalisointia ongelmallisena tuen tarpeessa olevien ihmisten kannalta. Esimerkiksi TE-toimiston sähköinen järjestelmä on hänen mielestään ”syrjäyttävä mekanismi”, joka heittää toimintakykynsä menettäneet automaattisesti karenssiin.
Myös työkyvyn arvioinnissa on puutteita. Metteri kertoo, että erään kokeiluhankkeen perusteella jopa kolmannes vakuutuslääkärin hylkäämistä hakemuksista pitäisi todellisuudessa hyväksyä.
Erään kokeiluhankkeen perusteella jopa kolmannes vakuutuslääkärin hylkäämistä hakemuksista pitäisi todellisuudessa hyväksyä.
”Meillä on ihmisiä, jotka ovat kiertäneet vaikkapa seitsemän vuotta työkyvyttömänä ympäri järjestelmää, vaikka monta lääkäriä on todennut, ettei ihminen kykene työhön. Järjestelmä toimii ikään kuin vakuutuslääketiede olisi virheetöntä”, Metteri kuvaa.
Hyvinvointivaltio onkin voimavara
Sosiaaliturvajärjestelmän ongelmaksi nähdään yhä useammin myös sen kalleus. Tulevina vuosina ratkaisua odottaa niin kutsuttu kestävyysvaje eli on pohdittava, miten rahoitetaan väestön vanhenemisesta johtuvat kasvavat hoivamenot. Talous edellä -ajattelu on nostanut intoa tukien purkamiseen, vaikka monessa muussa maassa Suomen järjestelmää kadehditaan ja esimerkiksi päivähoitojärjestelmää vasta kehitetään.
Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professorin Minna Ylikännön mielestä nimenomaan pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli on tapa, jonka avulla pystytään yhdistämään talouskasvu, korkea työllisyys sekä perheen ja työn yhteensovittaminen. Pelkän kulun sijaan järjestelmä pitäisikin nähdä voimavarana, jolla voi lisätä taloudellista toimeliaisuutta.
Toimeentuloturva ja sosiaalipalvelut ovat ehdoton edellytys hyvinvoinnille.
”Toimeentuloturva ja sosiaalipalvelut ovat ehdoton edellytys hyvinvoinnille jo yhteiskuntarauhankin takia. Meillä ei ole varaa luopua siitä, mitä olemme sillä rintamalla saavuttaneet. Toki aina järjestelmää voidaan viilata ja höylätä”, Ylikännö sanoo.
Voiko aloittaa puhtaalta pöydältä?
Nykyisen sosiaalipoliittisen järjestelmän monimutkaisuus johtuu lähinnä siitä, että järjestelmä on kehittynyt historian saatossa pala kerrallaan.
”Järjestelmään on tuotu aina jotain lisää, mutta mitään ei ole voitu poistaa, koska kaikkiin sosiaalipoliittisiin järjestelmiin varastoituu valtaa. Eri intressiryhmät käyttävät tätä valtaa. Sama koskee kaikkia yhteiskunnallisia instituutioita. On helpompi laittaa uutta tilalle ja jättää vanha pohjalle kuin poistaa jotain”, arvioi yhteiskuntasuhteiden johtaja, professori Olli Kangas Kelasta.
Käytännössä ihmiset joutuvat hakemaan etuuksia usealta eri luukulta. Vaikka asiakkaat saataisiin yhdelle luukulle, ongelmana on edelleen niin kutsuttu osaoptimointi.
Käytännössä ihmiset joutuvat hakemaan etuuksia usealta eri luukulta.
”Järjestelmässä on liian monta maksajaa ja liian monta tahoa, jotka haluavat minimoida omia kustannuksiaan. Esimerkiksi kunnat ovat jo pitkään siirtäneet kustannuksia Kelalle”, valaisee Minna Ylikännö.
Kankaan mielestä ansioperusteiset etuudet, kuten vaikkapa työeläkejärjestelmä tai sairausvakuutuksen päivärahat, toimivat Suomessa hyvin, eikä niiden osalta ole isoja muutostarpeita. Sen sijaan perusturva tarvitsisi remonttia.
Sosiaaliturvaa voitaisiinkin uudistaa joko muuttamalla järjestelmää oleellisesti – kuten on tehty työeläkeuudistuksissa – tai hävittämällä vanha kokonaan ja korvaamalla se uudella. Puhtaalta pöydältä aloittaminen on poliittisesti hankalaa mutta mahdollista. Esimerkiksi Ruotsissa eläkejärjestelmä korvattiin 1990-luvun lopulla kokonaan uudella.
Puhtaalta pöydältä aloittaminen on poliittisesti hankalaa mutta mahdollista.
Vaikka nykyjärjestelmän ongelmat ovat tiedossa, uudistaminen takeltelee. Vanhasen toisen hallituksen asettama Sata-komitea yritti aikoinaan yksinkertaistaa perusturvajärjestelmää, mutta uudistukset jäivät tuolloin puolitiehen. Myös Sipilän hallitus epäonnistui yrittäessään yhdistää eläkeläisten anteliaamman asumistuen yleiseen asumistukeen.
Sote-uudistus on riski
Vaikka mitään ei tehtäisi, järjestelmä muuttuu, kun ihmiset alkavat esimerkiksi hankkia yksityisiä vakuutuksia ja käyttää yksityisiä palveluja.
Sote-uudistuksella pyritään yksinkertaistamaan palvelujärjestelmää. Riskinä on, että palveluntarjoajien kilpailuttaminen johtaa keskittymiseen.
”Kun kunta oli palveluntuottaja, myös pienet palveluntuottajat saattoivat pärjätä kilpailutuksessa. Nyt kun maakunta on ostaja, isot yritykset kilpailevat pienet pois alta. Saman voi nähdä jo nyt työterveyshuollossa. Suomessa on korkeintaan 3–4 yritystä, jotka voivat vastata suurten yritysten tai Kelan työterveyshuollon kilpailutukseen”, Kangas toteaa.
”Kunnat ja Kela ovat itsenäisiä toimijoita, jotka siirtävät rahaa veronmaksajien kukkarosta veronmaksajille. Nyt mukaan tulevat vielä valtio, maakunnat ja sote-alueet. Järjestelmä ei muutu välttämättä yksinkertaisempaan suuntaan”, Ylikännö lisää.
Myös valinnanvapaus on rasite ainakin niille, jotka eivät osaa kilpailuttaa palveluntarjoajia.
”Jos järjestelmä saadaan toimimaan niin, että valinnat perustuvat parhaaseen mahdolliseen tietoon, ja että sopimuksiin saadaan purkamis- ja hintasääntelypykälät, valinnanvapaus voi toimia. Kunnat ovat kuitenkin kilpailuttaneet palveluja vaikka kuinka kauan, ja ne ovat siinä edelleen aivan peukalo keskellä kämmentä”, Ylikännö sanoo.
Millainen perusturva riittää?
Suomi on saanut satikutia perusturvan riittämättömästä tasosta. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea huomautti Suomea vuonna 2015 asiasta, sillä sen mukaan vähimmäisturvan pitäisi olla vähintään 50 % mediaanitulosta. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoi kuitenkin, etteivät komission laskelmat ottaneet huomioon sosiaaliturvan kokonaisuutta.
Suomi on saanut satikutia perusturvan riittämättömästä tasosta.
Ansioihin suhteutettuna sosiaaliturvan taso on joka tapauksessa laskenut Suomessa reippaasti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Toisaalta vuosina 2011–2015 perusturvan taso jälleen hitusen nousi.
”Emme ole sosiaaliturvan tason osalta missään historian aallonpohjassa”, perusturvan riittävyyden arviointityöryhmään osallistunut tutkija Jussi Tervola Kelasta sanoo.
Vaikka Pohjoismaat sijoittuvat hyvinvointivaltiovertailuissa lähes poikkeuksetta kärkikastiin, enää ne eivät erotu selvästi edukseen. Mikä sitten on riittävä perusturvan taso?
Tervola muistuttaa, että viime kädessä kyse on poliittisesta päätöksestä, vaikka arviointiin on kehitetty myös mittareita. Sellainen on esimerkiksi Kulutustutkimuskeskuksen määrittelemä kohtuullisen minimin mukainen kulutustaso.
Vuonna 2014 perusturvalla oleva työtön sai Suomessa noin 70 % kohtuulliseksi arvioidusta minimitoimeentulosta. Yksinhuoltajan tulot olivat keskimäärin 90 % minimistä, ja eläkeläisen tulot ylsivät keskimäärin minimiin.
Ensi vuonna voimaan tullee useita uudistuksia, jotka leikkaavat sosiaaliturvan tasoa.
Ensi vuonna voimaan tullee useita uudistuksia, jotka leikkaavat sosiaaliturvan tasoa ja verohelpotusten takia myös kasvattavat tuloeroja.
Köyhyys periytyy seuraavalle polvelle
Köyhyyden lisääntyminen ja sosiaaliturvajärjestelmän puutteet heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen. Tutkimusten mukaan monet ongelmat periytyvät yli sukupolvien.
”Tulottomien sosiaaliturvan pienentäminen ja kontrollin kasvattaminen ilman aitoa työ- ja opiskelumahdollisuuksien tarjoamista tuottaa stigmaa ja nöyryytyksen kokemuksia”, Metteri sanoo.
Jos ei nuoruudessa saa kiinni elämästä, työstä ja opinnoista, se ei ennusta hyvää tulevaisuutta.
Jos ei nuoruudessa saa kiinni elämästä, työstä ja opinnoista, se ei ennusta hyvää tulevaisuutta. Epävarmaa on, mitä uusi digitaalinen jakamistalous tuo tullessaan ja häviääkö iso osa töistä lopullisesti, kun robotisaatio etenee.
Työnteon muotojen muuttuminen edellyttää sen miettimistä, millä sosiaalipoliittisilla ratkaisuilla voitaisiin vastata uuden talouden haasteisiin.
Muun muassa vihreät ovat esittäneet ratkaisuksi perustuloa. Hallituksen päätös kokeilla perustuloa saa tutkijoilta kiitosta, mutta kokeilua pidetään myös riittämättömänä.
”Toivoisin, että hallitus vielä laajentaisi kokeilua ja ottaisi siihen mukaan mahdollisimman monia eri väestöryhmiä. Vaikeasti työllistettävissä olevien lisäksi mukaan pitäisi saada ainakin pätkätyöläisiä, freelancereita ja opiskelijoita. Silloin saataisiin tutkittua paremmin perustulon käyttäytymisvaikutukset eri ryhmille”, sanoo vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö.
Niinistön mukaan perustulo ei korvaisi yksin kaikkea sosiaaliturvaa, vaan sen päälle tarvittaisiin todennäköisesti ainakin asumis- ja toimeentulotukia.
”Perustulo ratkaisisi häpeän tunteen ongelman. Aivan kuten köyhyystutkijat sanovat, köyhyys lamaannuttaa ja vie viimeisetkin voimat. Uskon, että perustulolla on ihmisiä voimaannuttava vaikutus. On kansantaloudellisesti järkevää ja inhimillisesti oikein, mitä vähemmän nuoria syrjäytyy ja ajautuu elinikäiseen ulkopuolisuuden tunteeseen. Meidän pitää auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia”, Niinistö kuvaa.
Perustulo ratkaisisi häpeän tunteen ongelman.
Niinistön mukaan perustulolla olisi myös positiivisia dynaamisia kustannusvaikutuksia, kun aiempaa useampi pääsisi osalliseksi yhteiskuntaan. Perustulosta voisi hänen mielestään tulla uusi peruskoulu tai äitiyspakkaus, jolla Suomi voisi näyttää mallia maailmalle.
Perusturva voitaisiin keskittää Kelaan
Olli Kangas ei usko, että perustulo otetaan käyttöön lähitulevaisuudessa.
”Perustuloon liittyy paljon poliittisia intohimoja. Mielipiteet ovat vahvoja, vaikka perustulosta on vähän empiiristä näyttöä puoleen tai toiseen. Keskusteluasemat ovat jumiutuneet ja poliittiset kannat on lyöty lukkoon”.
Kankaan mielestä hyvään alkuun päästäisiin sillä, että erilaiset perusturvaetuudet yhdistettäisiin yhdeksi Kelan maksamaksi perusturvaksi.
Erilaiset perusturvaetuudet voitaisiin yhdistää yhdeksi Kelan maksamaksi perusturvaksi.
”Se vähentäisi monimutkaisuutta ja samalla väliinputoamisen riski häviäisi. Se helpottaisi myös työn ja sosiaaliturvan yhdistämistä”, Kangas sanoo.
Ylikännön mielestä yksinkertaisempi järjestelmä ei synny vuodessa tai kahdessa.
”Tarvitsemme aikaa suunnittelulle ja tutkimukselle, jotta ihan hyvästä järjestelmästä saadaan parempi. Perustulo on hieno ajatus, mutta se ei ratkaise sitä, että meillä on erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä, joille pitää maksaa kohdennettuja tukia. Kaikkien etuuksien ei kuulu olla väliaikaisia. Esimerkiksi vammaisia ja mielenterveyskuntoutujia ei voi jättää tyhjän päälle”, Ylikännö sanoo.
Eevan nimi on muutettu.