Siirry sisältöön
Näkemyksiä sosiaaliturvasta, Puheenvuorot
|
23.5.2017

Tehdään vanhuksista syyntakeettomia

Pitäisikö iän käsite kyseenalaistaa ja tehdä kaikista toimintakykyisistä yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä? kysyy Tuomas Enbuske.

Mummon piti antaa komeat säästöt kummilapselle, mutta ruttuiselle ruutu­paperille rustatun testamentin mukaan ne menevätkin uskonnolliselle järjestölle. Suomessa väitellään jo oikeudessa, onko viime hetkellä mieltään vaihtanut vanhus järjissään vai ei.

Parhaassa tapauksessa kyse on siitä, että ilman testamenttia jäävät ahneet sukulaiset, jotka ovat notkuneet mummon kääretorttupöydän ääressä vain saadakseen rahaa. Pahimmassa tapauksessa ahne huijari on lupaillut toiseen todellisuuteen henkisesti jo siirtyneelle vanhukselle taivaspaikkaa, eikä mummo ole edes tajunnut, mihin paperiin on pannut nimensä.

Vanhusongelma tulee pian räjähtämään käsiin, kun ihmiset elävät yhä vanhemmiksi. Suuret ikäluokat ovat nyt jo seitsemänkymppisiä. Ei mene kuin parikymmentä vuotta ja he ovat yhdeksänkymppisiä.

Itse ainakin toivon, että ihmiset nauttisivat elämästä loppuun saakka, matkustelisivat, söisivät, joisivat ja naisivat niin kauan kuin kroppa toimii.

He ovat 1970- ja 1980-lukujen inflaation tukemana ostaneet arvoasuntoja käytännössä ilmaiseksi ja kerryttäneet keskimäärin isomman omaisuuden kuin yksikään aiempi sukupolvi. Mutta kun heidän mielensä alkaa tehdä tepposet, he saattavat olla alttiita vaikka minkälaisille testamenttihuijareille.

Tavallaan se ei ole ongelma. Heidän rahojaanhan ne ovat. Itse ainakin toivon, että ihmiset nauttisivat elämästä loppuun saakka, matkustelisivat, söisivät, joisivat ja naisivat niin kauan kuin kroppa toimii. Yli ysikymppisille voisi hyvin sallia vaikka mitkä tahansa päihteet, valvotuissa olosuhteissa.

Ongelmana ovat tietysti huijarit. Onneksi tähän on ratkaisu.

Ihmiset ovat ensimmäiset 18 elinvuottaan epäihmisiä. Heillä ei ole oikeutta äänestää, heillä ei ole oikeutta omaan omaisuuteensa, ei ajokorttiin eikä päihteisiin.

Eikö ole epäreilua, että 17-vuotias lapsinero ei saa äänestää, mutta ääliöltä nelikymppiseltä ei äänioikeutta oteta millään pois?

Entä jos samanlainen 18 vuoden holhous pantaisiin myös ihmiselämän toiseen päähän? Epäreilua? Ehkä. Mutta eikö samalla tavalla ole epäreilua, että 17-vuotias lapsinero ei saa äänestää, mutta ääliöltä nelikymppiseltä ei äänioikeutta oteta millään pois?

18-vuoden täysi-ikäisyyskin on täysin keksitty raja. Ehkä senkin pitäisi olla yksilökohtainen. Äänestysoikeuden saisi esimerkiksi läpäisemällä edes jonkinlaisen logiikan peruskurssin. Jäisivät jytkyt vähemmälle.

Vanhuusajan 18 vuoden holhousikä voitaisiin arvioida aina eliniänodotteen mukaan. Eliniänodote nousee sukupolvi sukupolvelta mutta myös yksilön elämässä. Muutenhan ysikymppisen ei pitäisi olla elossa ollenkaan. Kun mies on ylittänyt kolmenkympin ja pahimmat rällästysvuodet, eliniänodote kohoaa.

Toisaalta vanhuutta aliarvostetaan Suomessa. Vanhuus ei lisää älykkyyttä, mutta viisautta se lisää. Amerikkalaisia syytetään nuoruuden palvomisesta, mutta itse asiassa amerikkalaisissa television keskusteluohjelmissa on Suomea paljon useammin yli kasikymppisiä asiantuntijoita, joiden ajatus leikkaa kuin porvarihallitus.

Ratkaisu olisivat siis ihmisen elämän alku- ja loppupäässä tehtävät testit. 

Ratkaisu olisivat siis ihmisen elämän alku- ja loppupäässä tehtävät testit. Niiden perusteella selvitettäisiin, onko ihminen toimintakykyinen vai kenties holhoukseen kuuluva. Tämä toisi lisää täysivaltaisia ihmisiä päätöksentekoon ja elinkeino­elämään ja parantaisi myös ihmisiän ääripäiden arvostusta.

Tuomas Enbuske

Seuraa sosiaaliturvan kehityksen isoja ja pieniä aiheita, tutkimuksia ja tilastoanalyysejä.

Tilaa uutiskirje