Siirry sisältöön
kari-pekka, Näkemyksiä sosiaaliturvasta
|
9.12.2016

Sairauspoissaolot luupin alle

Merkittävän osan sairauspoissaolojen korvauksiin kuluvista rahoista soisi menevän kuntoutukseen.

Kela korvaa sairauspäiviä vuodessa lähes 900 miljoonan euron edestä. Kun lukuun lisätään tapaturmavakuutus- ja eläkeyhtiöiden sekä työnantajien suoraan korvaamat poissaolot, kustannukset nousevat vuositasolla 3,4–4,3 miljardiin euroon.

Olemme vuosittain poissa töistä sairauden vuoksi keskimäärin 8–9 työpäivää. Kela korvaa työnantajille vasta ne sairauspoissaolot, jotka ovat kestäneet vähintään 11 kalenteripäivää. Sairauspoissaoloja on vuosittain noin 60 %:lla työntekijöistä. Pitkiä, Kelan korvaamia sairauspoissaolojaksoja on alle 10 %:lla työntekijöistä.

Vähän tutkittua tietoa

Kela isännöi joulukuun alussa kansainvälistä seminaaria, jossa sairauspoissaoloihin pureuduttiin pohjoismaisesta näkökulmasta. Lähemmällä tarkastelulla tämä yksinkertaiselta näyttävä asia osoittautui varsin monimuotoiseksi ilmiöksi. Sairauspoissaoloja on myös tutkittu yllättävän vähän.

Suomessa keskimääräiset sairauspoissaolot ovat pidempiä kuin verrokkimaissa; joissain tapauksissa jopa kaksin- tai kolminkertaisesti pidempiä. Ruotsin ja Suomen sairauspoissaoloilla on joitain yhteisiä piirteitä. Naisilla on molemmissa maissa lukumääräisesti enemmän sairauspoissaoloja, mutta miehillä ne ovat pidempiä.

Kelan korvaamien sairauspäivien määrä on kuitenkin vähentynyt vuodesta 2007 alkaen. Tätä todennäköisesti selittää joiltain osin talouden taantuma. Työpaikoilla on myös opittu ehkäisemään sairastumista ja poissaoloja. Yli 80 %:lla työpaikoista on käytössä malli sairauspoissaolojen seurantaan ja varhaiseen tukeen.

Hyvillä käytännöillä ja koulutuksella voitaisiin säästää miljoonia euroja.

Arviot sairauspoissaolojen kestosta ja tarpeesta kuitenkin vaihtelevat eri puolilla maata ja lääkäreiden välillä. Tämä näkyy myös erikoissairaanhoidossa. Vielä julkistamattomat tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin nykyään ollaan sekä ennen leikkaushoitoa että sen jälkeen pidempään poissa töistä. .

Yhtenäistämällä nykyisiä käytäntöjä ja kouluttamalla terveydenhuollon toimijoita olisi hyvin todennäköisesti saavutettavissa kymmenien, ellei jopa satojen miljoonien eurojen vuosittaiset säästöt.

Ruotsissa ohjeistus toimii

Kelan ja Lääkäriliiton kysely lääkäreille kartoitti taannoin asian tilaa. Tulokset osoittivat, että myös Suomessa lääkärikunta toivoo nykyistä parempaa ohjeistusta sairauspoissaolojen arviointiin.

Ruotsissa asiaan herättiin jo vuosia sitten. Siellä on vuodesta 2009 ollut käytössä yhteiset suositukset.

Ruotsissa lääkärit ovat tunnistaneet sata yleisintä terveydenhuollossa tehtävää diagnoosia ja määritelleet kullekin sairaudelle keskimääräisen, työstä poissaoloa edellyttävän toipumisajan. Tämän uskotaan auttavan lääkäriä hänen miettiessään, kuinka pitkän sairauspoissaolon potilaalle kirjoittaa.

Suomessakin on pohdittu suositusta

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on esittänyt, että lääkäreiden avuksi laadittaisiin suositus sairauspoissaolon tarpeen ja keston arvioinnista.

Mahdollisen suosituksen uskotaan lisäävän potilaiden yhdenvertaisuutta, tukevan lääkäreitä työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa sekä vähentävän sairauspoissaoloja. Selvitystyön jatko ei toistaiseksi ole täsmentynyt, vaikka tarve on ilmeinen.

Nykyisen lainsäädännön puitteissa kyseeseen voisi tulla suositus hyvästä toimintatavasta.

Suomessa sairauspoissaoloihin liittyvä tutkimus on vaatimatonta verrattuna sen yhteiskunnalliseen merkitykseen. Vaikka kaikilla asiasta kiinnostuneilla on aiheesta paljon sanottavaa, tarvitsisimme selvästi nykyistä paremman tietopohjan asian yksityiskohtaisempaan pohdintaan. Tarvetta ei yhtään vähennä se, että kevään aikana pohditaan myös kuntoutuksen tulevaa roolia sote-uudistuksessa. Näen näiden kahden tärkeän asian välillä kohtalonyhteyden.

Voisimme kaikki voittaa siirtämällä hallitusti yhteiskunnan resursseja sairauspoissaolojen korvaamisesta toimintakykyä palauttavaan kuntoutukseen. Parhaimmillaan syntyisi tilanne, jossa kaikki voittaisivat: sote-kustannukset vähentyisivät, ihmisten työ- ja toimintakyky palautuisivat sekä työssäolo lisääntyisi todennäköisesti enemmän kuin minkään kilpailukykysopimuksen avulla.

Lisää tietoa:

Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma

Kelan johtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma johdattelee blogeissaan sosiaaliturvan ajankohtaisiin kysymyksiin

Seuraa sosiaaliturvan kehityksen isoja ja pieniä aiheita, tutkimuksia ja tilastoanalyysejä.

Tilaa uutiskirje