Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Sairauspäiväraha maksetaan useimmin työntekijäammateissa toimiville

Lähes 10 % työ­ikäisistä saa vuosittain sairauspäivärahaa. Tietyillä sosioekonomisilla ryhmillä on tilastojen valossa muita suurempi työkyvyn menettämisen riski.
Teksti Jenni Blomgren, Kela, ja Sauli Jäppinen, Kela/Helsingin yliopisto

Sosioekonomisten ryhmien väliset terveyserot ovat Suomessa kansainvälisesti verraten suuria. Terveyserot näkyvät myös Kelan maksaman sairauspäivärahan käytössä. Sairauspäiväraha korvaa ansionmenetyksiä tilapäisen, korkeintaan noin vuoden kestävän työkyvyttömyyden aikana.

Vuoden 2015 aikana sairauspäivärahaa maksettiin noin 293 000 henkilölle.

Sairauspäivärahaa voidaan maksaa 16–67-vuotiaalle henkilölle, jota voidaan pitää työkyvyttömänä työhönsä tai muuhun omaan toimeensa. Päivärahaa maksetaan pääsääntöisesti sairastumispäivän ja sitä seuraavan yhdeksän arkipäivän omavastuuajan ylittävältä ajalta. Vähimmäismääräistä päivärahaa voidaan maksaa työkyvyttömyyden kestettyä yhtäjaksoisesti 55 päivää. Jos työnantaja maksaa sairausajalta palkkaa, sairauspäiväraha maksetaan työnantajalle.

Vuoden 2015 aikana sairauspäivärahaa maksettiin noin 293 000 henkilölle eli 9 prosentille 16–67-vuotiaista suomalaisista lukuun ottamatta eläkeläisiä.

Joka kuudes työntekijänainen saa päivärahaa

Sairauspäivärahan saamisessa on selkeitä sosioekonomisia ja sukupuoli­eroja. Oheista kuviota varten yhdistettiin vuonna 2013 alkaneita Kelan sairauspäivärahakausia koskevia rekisteritietoja Tilastokeskuksesta saatuihin tietoihin henkilöiden ammattiin perustuvasta sosioekonomisesta asemasta, pois lukien eläkkeellä olevat.

Uudella sairauspäivärahakaudella oli tutkimusjaksolla ylemmistä toimihenkilönaisista vajaat 9 % ja työntekijänaisista 16 %. Miehillä osuus oli jokaisessa sosioekonomisessa ryhmässä selvästi pienempi kuin naisilla. Ylemmistä toimihenkilömiehistä 5 % ja työntekijämiehistä 11 % oli uudella sairauspäivärahakaudella.

Työttömien jaksot keskimäärin neljä kuukautta

Vuoden 2013 aikana alkaneiden ensimmäisten sairauspäivärahajaksojen keskimääräisten pituuksien erot olivat toimihenkilöiden ja työntekijöiden välillä varsin pieniä. Yrittäjien sairauspäivärahakaudet olivat keskimäärin hieman pidempiä kuin toimihenkilöiden ja työntekijöiden.

Työttömien päivärahakaudet olivat selvästi pidempiä ja keskimäärin yli neljä kuukautta.

Sen sijaan työttömien päivärahakaudet olivat selvästi pidempiä ja keskimäärin yli neljä kuukautta. Tämä johtunee osittain työttömyyden ja terveyden välisestä yhteydestä. Lisäksi vuoden mittaiset työttömyys- ja sairauspäivärahakaudet saattavat etuusjärjestelmän vuoksi vuorotella henkilöillä, joiden työkyky on heikentynyt mutta joille ei kuitenkaan ole myönnetty työkyvyttömyyseläkettä.

Työn kuormittavuus ja työolot vaikuttavat merkittävästi

Sairauspäivärahan saamisen sosioekonomisten erojen taustalla on monia tekijöitä. Merkittävimpiä ovat erot työn psyykkisessä ja fyysisessä kuormittavuudessa ja työoloissa sekä työn joustoissa eri ammattiasemissa. Erot liittyvät kuitenkin myös muihin terveyserojen taustatekijöihin, kuten terveydelle haitallisiin elintapoihin sekä materiaalisiin ja sosiaalisiin elinoloihin.

Erityisesti työntekijäasemassa olevien työoloihin ja työkuormitukseen sekä elintapoihin on syytä kiinnittää huomiota. Pitkät sairauspoissaolot johtavat helposti työkyvyttömyyseläkkeelle ja työuran ennenaikaiseen katkeamiseen. ¶