Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Osallistava sosiaaliturva tekee tuloaan

Osallistava sosiaaliturva voi ratkaista suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuuden, uskoo muutosjohtaja Antti Parpo.
Teksti Jukka NortioKuvat Suvi Elo ja Ari Heinonen/Otavamedia
Osallistavan sosiaaliturvan selvittäminen käynnistyi tutkijoiden aloitteesta, kertoo Turun muutosjohtaja, tutkija Antti Parpo.
Osallistavan sosiaaliturvan selvittäminen käynnistyi tutkijoiden aloitteesta, kertoo Turun muutosjohtaja, tutkija Antti Parpo.

Perustulokokeilu ja käynnissä oleva sote-uudistus ovat aktivoineet keskustelua osallistavasta sosiaaliturvasta. Sosiaaliturvan vastikkeellisuus ja kannustinloukkuproblematiikka ovat kiivaan julkisen väittelyn kestoaiheita.

Laiskistaako sosiaaliturva? Voiko työttömiä pakottaa töihin? Tarjotaanko keppiä vai porkkanaa? Johtavatko osallistava sosiaaliturva ja aktivointi pakkotyöhön? Suunnittelupöydällä oleva perustulokokeilu on tuonut keskusteluun uuden mausteen.

”Tahtotilan puute jarruttaa osallistavan sosiaaliturvan mallien toimeenpanoa.”

Turun kaupungin muutosjohtajana toimiva Antti Parpo on tutkinut kannustinloukkuja väitöskirjassaan. Rauman sosiaali- ja terveysjohtajan toimesta virkavapaalla oleva Parpo on perehtynyt aktivoinnin problematiikkaan aiemmalla akateemisella urallaan laajasti.

Marraskuussa 2013 hän laati yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vähimmäisturvayksikön kanssa selvityksen, joka luovutettiin silloiselle peruspalveluministeri Paula Risikolle. Työn taustalla oli pysyvä tarve lisätä työnteon kannustavuutta ja halu poistaa kannustinloukkuja.

Tahtotilan puute on Parpon mukaan jarruttanut osallistavan sosiaaliturvan mallien toimeenpanoa, vaikka sosiaali- ja terveysministeriö jatkoi osallistavan sosiaaliturvan selvitystyötä ja julkaisi vuonna 2015 osallistavan sosiaaliturvan työryhmänsä raportin. Tänä vuonna on lisäksi myönnetty rahoitus Helsingin yliopiston professorin Heikki Hiilamon johtamalle selvitystyölle osallistavan sosiaaliturvan malleista.

Työttömät halutaan osallisiksi

Antti Parpo arvioi, että meneillään oleva historiallinen sykli on nostanut osallistavasta sosiaaliturvasta käytävän keskustelun taas pintaan.

”Sosiaaliturva on ollut pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa lähtökohtaisesti vastikkeetonta. Nyt hyvinvointiyhteiskunnan rakentajat vetäytyvät työmarkkinoilta ja tilalle nousee sukupolvi, jolla on erilaiset näkemykset asioista. Samalla sote-uudistus muuttaa koko palvelujärjestelmän ja mahdollinen perustulo muuttaa tulonsiirtojärjestelmämme”, Parpo avaa keskustelun taustoja.

”Pienillä verotuksen ja tulonsiirtojen vippaskonsteilla ei työnteon kannustavuutta oleellisesti paranneta.”

Parpon selvityksen keskeinen teesi on työttömyysturvan ja perustoimeentulotuen varassa elävien ihmisten aktivointi.

”Pienillä verotuksen ja tulonsiirtojen vippaskonsteilla ei työnteon kannustavuutta oleellisesti paranneta. Tarvitaan täysin toisenlaista lähestymistapaa. Aktivointi lisäisi osallisuutta yhteiskuntaan ja parantaisi henkistä hyvinvointia. Kun ihmisiä osallistetaan, meillä ei ole kannustinloukkuja. Tiedämme tutkimuksista, että työttömät ovat olleet tyytyväisiä jo nykyisiin aktivointitoimenpiteisiin”, Parpo perustelee.

Aktivointi ei työllistä

Parpo listaa osallistuvan sosiaaliturvan tavoitteiksi työikäisen väestön syrjäytymisen ehkäisyn, työllisyyden ja osallisuuden edistämisen, sosiaaliturvan legitimiteetin vahvistamisen ja kannustavuuden lisäämisen. Tärkeimpiä näistä ovat osallisuuden lisääminen ja syrjäytymisen ehkäisy.

”Aktivointipolitiikan työllistämisvaikutus on kuitenkin aika heikko. Sen avulla pikemminkin ylläpidetään työkykyä niin, että se on kuranttia, kun työtä on tarjolla”, Parpo toteaa.

Aktivoinnin avulla ylläpidetään työkykyä.

Aktivointi tuottaa yhteiskunnallista hyvää, kun sillä ehkäistään syrjäytymistä. Aktivointia on esimerkiksi nykyinen kuntouttava työtoiminta, jonka tarkoituksena on ylläpitää työkykyä, luoda verkostoja ja synnyttää sosiaalisia suhteita.
”Tiedämme pitkäaikaistyöttömyydestä, mitä neljän seinän sisään sulkeutuminen voi aiheuttaa. Kun ihmiset eristäytyvät yhteiskunnan ulkopuolelle, syntyy monenlaisia ongelmia, jotka tulevat kalliiksi yhteiskunnalle”, Parpo arvioi.

Viidennes työttömistä  jo mukana

Parpon esittämässä mallissa aktivointi ja osallistaminen olisivat pienimuotoista lisä- ja aputyötä, jota tehdään parina päivänä viikossa muutama tunti kerrallaan. Nämä työt eivät olisi tarjolla vapailla työmarkkinoilla eivätkä siis kilpailisi työsuhteessa olevien palkkatyön kanssa.

Parpon esityksen tarkoituksena ei ole luoda täysin uutta järjestelmää vaan laajentaa olemassa olevaa kuntouttavan työtoiminnan mallia, jossa työntekijä saa tekemästään työstä 9 euron korvauksen päivää kohti. Jo nyt kymmenet tuhannet työttömät osallistuvat erilaisiin aktivointitoimenpiteisiin, kuten työvoimakoulutuksiin, valmennuksiin, työ- ja koulutuskokeiluihin sekä kuntouttavaan työtoimintaan. Aktivoinnissa voitaisiin käyttää sekä porkkanaa että keppiä, joskin niin että kannusteiden eli etujen korotusten merkitys olisi suurempi.

Perustulo vastikkeelliseksi

Sanktiot olisivat Parpon ehdottaman aktivoinnin yhteydessä samat kuin nykyisin perustoimeentulotuen ja työttömyysturvan kohdalla. Perustoimeentulotukea voidaan esimerkiksi alentaa 20–40 %, jos tuen saaja kieltäytyy tarjotusta työstä tai työvoimapoliittisesta koulutuksesta. Vuonna 2012 tehtiin työttömyysturvaa haettaessa 90 000 karenssipäätöstä, joiden perusteena oli työttömän ”moitittava menettely”. Useimmiten se tarkoitti tarjotusta työstä kieltäytymistä.

”Jos aktivointi toteutetaan, on tärkeää huolehtia siitä, ettei sitä tulkita aktivointitöistä kieltäytymiseksi, että sopivaa työtä ei ole tarjolla”, Parpo huomauttaa.

Perustulosta käytävän keskustelu on meillä vasta alussa.

Vaikka aktivointi ja osallistaminen on Parpon ajattelussa tarkoitettu ensisijaisesti työttömyysturvan ja toimeentulotuen varassa eläville, malli olisi sovellettavissa kaikkiin tulonsiirtojärjestelmiin, kuten perustulomalliin. Työnteon kannustavuus ja osallistaminen toimivat universaalisti.

”En kannata vapaata, täysin vastikkeetonta perustuloa, jollaisesta muun muassa Sveitsissä tänä kesänä äänestettiin. Jos yhteiskunta antaa tulonsiirtoa, on myös saajalla vastuu antaa pieni työpanoksensa yhteiskunnalle. Tämä keskustelu on meillä aivan alussa”, Parpo sanoo.

Töitä on olemassa

Vaikka työttömyysasteen nousu näyttää positiivisimpien ennusteiden mukaan hiljalleen taittuvan, oli Suomessa kesäkuussa Tilastokeskuksen mukaan edelleen yli 270 000 työtöntä työnhakijaa. Miten tällainen ihmisjoukko saataisiin työhön edes aputöillä?

”Tällaista retoriikkaa on ollut kautta aikojen. Eihän meillä koskaan ole ollut tilannetta, että kaikilla olisi töitä. On selvää, ettei kaikkia työttömiä voida koskaan aktivoida, mutta mahdollisimman moni kuitenkin”, Parpo vastaa.

Kaikkia työttömiä ei voi koskaan aktivoida.

Aktivointi kohdistettaisiin Parpon mukaan nuoriin sekä pitkäaikaistyöttömiin ja muuten vaikeasti työllistettäviin. Alle kuusi kuukautta työttömänä olleita ei pidä Parpon mukaan ottaa järjestelmän piiriin, sillä he saavat muutenkin töitä muita todennäköisemmin. Myös yli 60-vuotiaiden kohdalla on harkittava, mitä aktivoinnilla voidaan saavuttaa.

Aktivointiin sopivia aputöitä on Parpon mukaan laajasti tarjolla sekä julkisella sektorilla, järjestöissä että yksityisellä puolella. Parpo on ehdottanut, että työtä tarjoavat tahot listaisivat aktivointityöt nettisovellukseen, josta työtön voi valita itselleen sopivimman työn. Työttömät voisivat myös itse ideoida työnantajien kanssa sopivia tehtäviä.

Kunnat ja valtio vastaisivat järjestelmän rahoituksesta. Menojen vastapainona syrjäytyminen ja siitä syntyvät kustannukset Parpon mukaan vähenisivät.

”Töitä on, jos niitä halutaan löytyvän. Meillä on tarjolla paljon muun muassa puistotöitä, aputehtäviä vanhainkodeissa, ikääntyvien avustamista ja myös maaseudulla paljon avustavaa ja naapuriavun kaltaista työtä, josta voisi saada pienen korvauksen”, Parpo luettelee.

Aktivointitoimenpiteet eivät Parpon mukaan loisi uutta halpatyövoiman joukkoa.

”Tämä on työtä, jota ei muuten tehtäisi. Esimerkiksi kunnallisessa vanhustenpalvelussa voisi hyvin olla avustavaa henkilökuntaa sen lisäksi, mitä laki määrää minimimiehityksestä.” ¶

Työttömyysjaksot lyhenevät, jos työttömyysturvaan liitetään patistamista, sanoo Juhana Vartiainen.

Työttömyysjaksot lyhenevät, jos työttömyysturvaan liitetään patistamista, sanoo Juhana Vartiainen.

”Aktivoinnin pitäisi tähdätä työllistymiseen”

Kokoomuksen kansanedustajan Juhana Vartiaisen mukaan työttömän aktivointi ja osallistava sosiaaliturva vaikuttavat pohjoismaisten tutkimusten valossa eniten pelotteena.

”Mitä velvoittavampia ja raskaampia aktivointitoimet ovat, sitä hanakammin ihmiset tarttuvat muihin työtilaisuuksiin. Tutkimuksista tiedämme myös, että työttömyysjaksot lyhenevät, jos työttömyysturvaan liitetään patistamista”, hän sanoo.

Aktivointityöt eivät Vartiaisen mukaan voisi olla pääsääntöisesti sellaisia, joita on tarjolla avoimilla työmarkkinoilla. Toisaalta hän näkee, että on työttömien nöyryyttämistä, jos heidät pakotetaan tekemään täysin tuottamatonta työtä ja näennäispuuhaa. Aktivoinnilla ei pitäisi teettää julkisen sektorin tavanomaisia palkkatöitä.

”Työttömien työllistäminen julkiselle sektorille kasvattaisi julkisen sektorin kokoa eikä alentaisi kestävästi työttömyyttä. Työllistäminen johtaisi ammattiliittojen kovempiin palkkavaateisiin ja työttömyyden kohoamiseen entiselle tasolleen. Tämä olisi vain hetkellistä työttömyyden piilottamista maton alle.”

Aktivointitoimien pitäisi tähdätä ensisijaisesti siihen, että ihmiset hakevat töitä.

”Avoimien työpaikkojen määrä on kasvanut työttömyyden kasvun rinnalla. Meillä on selvä kannustinongelma, kun avoimiin työtilaisuuksiin ei tartuta. Suurissa kaupungeissa asumis- ja toimeentulotuen myrkyllinen yhdistelmä aiheuttaa sen, että työllistymisveroaste helposti nousee yli 80 prosentin eli bruttopalkasta jää tukien leikkautumisen jälkeen käteen vain alle 20 prosenttia, Vartiainen laskee.

Vartiaisen mukaan tukien vastineeksi pitäisi vaatia, että ihmiset hakisivat töitä sekä osallistuisivat koulutuksiin ja muihin aktivointitoimenpiteisiin.

Vakava keskustelu työttömyysturvan ja toimeentulotuen vastikkeellisuudesta on Vartiaisen mielestä virinnyt jälkijunassa. Muissa Pohjoismaissa asiaa on ratkottu jo 20 vuoden ajan.

”Ammattiyhdistyksen vahva asema on ehkä estänyt meillä keskustelua ja asiaan tarttumista”, hän arvioi.

Vartiaisen mielestä esimerkiksi Tanskassa on onnistuttu ratkaisemaan sosiaaliturvan problematiikka. Siellä on Suomen tasoa korkeampi työttömyysturva, mutta tukea nostavia patistetaan myös aktiivisesti työmarkkinoille.

”Mitä enemmän meillä on patistusta ja työttömien pakollista aktivointia työmarkkinoille, sitä avokätisempi työttömyysturva voi olla. Tanskassa työttömän on haettava aktiivisesti töitä ja otettava tarjottu työ vastaan. Työtön voi menettää tuet kokonaan, jos hän ei tartu työtilaisuuteen. Yleensä jo pelkkä pelote riittää, ja tukien poistamiseen turvaudutaan äärimmäisen harvoin. Suomessa järjestelmä ei ole yhtä jämäkkä. Meillä tilannetta sotkee vielä se, että osallistuminen aktivointiin tuottaa korkeamman sovitellun päivärahan, jolloin pelotevaikutus heikkenee”, Vartiainen sanoo.