Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Oma elämä alkoi kansaneläkkeellä

Puolison kuolema oli Anneli Tirkkoselle, 68, elämän kovin koulu. Yhteinen käyttötilikin oli miehen nimissä, ja pankkiasioiden hoitaminen piti opetella alusta alkaen.
Teksti Hanna MoilanenKuvat Jone Matilainen
Anneli Tirkkonen tulee toimeen leskeneläkkeellä ja kansaneläkkeellä.
Anneli Tirkkonen tulee toimeen leskeneläkkeellä ja kansaneläkkeellä.

Olen aina asunut vähän sivussa Syrjästä, Polvijärven kylällä Heinävedellä. Tapasin mieheni Erkin jo nuorena keskikoululaisena. Olin pyrkinyt jatkamaan lukioon, emäntäkouluun ja käsityökouluun. Sulhaseni sanoi, että osaat tehdä hommia ilman kouluakin.

Muutin 18-vuotiaana mieheni kotipaikalle eli olen asunut tässä pian 50 vuotta. Naimisiin mentyämme saimme kaksi poikaa. Erkki työskenteli metsäkoneyrittäjänä. Minä pidin huolta huushollista, ruoasta, miehestä ja lapsista. Palkkatyössä en ole ollut päivääkään, ja se näkyy nyt eläkkeessä. Saan nyt kansaneläkettä sekä leskeneläkettä.

Selkäni leikattiin vuonna 1997. Leikkauksesta jäi hermovaurio, joka vaivaa edelleen. Silloin huomasin myös, että olin väliinputoaja sosiaalietuuksissa, kun palkkatyöhistoriaa ei ollut.

Kun Erkki lähti töihin, minulla oli hänelle pulla odottamassa pöydän reunalla ja eväät valmiina.

Olen uhrannut elämäni toisten passaamiseen. Kun Erkki lähti töihin, minulla oli hänelle pulla odottamassa pöydän reunalla ja eväät valmiina. Tykkään höösätä ja laittaa. Ei kaikista siihenkään olisi.

Syöpä vei mieheni kaksi vuotta sitten. Se oli yksi elämäni kovimmista kouluista. Asun nyt ensimmäistä kertaa elämässäni yksin. Naapuritalot ovat jääneet tyhjilleen, ja varsinkin talvella on välillä aika pimeää ja yksinäistä. Onneksi minulla on ajokortti eli pääsen liikkumaan. Käyn harrastamassa pitsinnypläystä Heinävedellä reilun 20 kilometrin päässä. Siellä ovat myös lähimmät kaupat.

Yhteinen käyttötilimme oli aikanaan miehen nimissä. Kun Erkki kuoli, tili suljettiin. Yritin maksaa kaupassa pankkikortilla ruokaostoksia, mutta kone ei enää huolinut korttia. Mies oli aina hoitanut raha- ja paperiasiat. Nyt olen joutunut opettelemaan niitä itsekin.

Minulla on asumisoikeus tässä talossa niin pitkään kuin pystyn täällä elämään. En halua muuttaa rivitaloon kirkonkylälle. Se olisi minulle kuolemanisku. Koko elämäni, kaikki muistot ja arkinen tekeminen on täällä kotona. En varmasti olisi näin hyvässä kunnossa, jos en tekisi kotona ja pihalla niin paljon.

Niin kauan kuin jaksan kantaa puita uuneihin, saan samalla liikuntaa ja voimistelua. Kesällä kuoputan pihalla iltamyöhään.

Talvella minulla menee useampi tunti päivässä, kun lämmitän taloa ja ruokin lintuja. Niin kauan kuin jaksan kantaa puita uuneihin, saan samalla liikuntaa ja voimistelua. Kesällä kuoputan pihalla iltamyöhään.

Toinen pojistani on töissä Helsingissä, mutta toinen asuu onneksi samalla kylällä. Heillä on yhteensä kolme lasta, jotka ovat minun elämäni ylläpitäjät. Jos meinaan vaipua murheellisiin ajatuksiin, nuorin heistä sanoo, että nyt mummo jutellaan muista asioista.