Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Lääkärit tarvitsevat tukea sairauspoissaolon keston määrittelyyn

Sairauspoissaolon tarpeen ja keston määrittämisessä on suuria työpaikkojen ja lääkäreiden välisiä eroja. Sairauspoissaolojen kustannukset ovat menetettynä työpanoksena noin 3,4 mrd. euroa vuodessa.
Teksti Katariina Hinkka ja Ilona Autti-Rämö, KelaKuvat Samuli Tuovinen, Satu Huolman, Kela

Lyhyeen sairauspoissaoloon riittää usealla työpaikalla oma ilmoitus. Pidemmän poissaolon määrittäminen jääkin sitten yleensä lääkärille.

Poissaoloprosessissa arvioidaan sairauspoissaolon tarvetta ja kestoa sekä työhön paluuseen tai työssä jatkamiseen tarvittavia toimenpiteitä ja etuuksia. Näitä voivat olla osasairauspäiväraha, kuntoutus, työn mukautus tai ympäristön muutostyöt. Kansainväliset ja kotimaiset tutkimukset osoittavat, että sairauspoissaolotarpeen ja sen keston määrittäminen voi vaihdella suurestikin. Ei ole ihme, että lääkärit ovat toivoneet ohjeita sairauspoissaolon keston määrittelyyn.

Tutkimukset osoittavat, että sairauspoissaolotarpeen ja keston määrittäminen voi vaihdella suurestikin.

Ruotsissa ja Norjassa on selvitetty lääkärien näkemyksiä sairauspoissaoloihin liittyvistä käytännöistä ja niiden kehittämistarpeista.  Kela ja Suomen Lääkäriliitto päättivät yhdessä toteuttaa samanlaisen tutkimuksen myös Suomessa. Lääkäreille esitetyt kysymykset muokattiin vastaamaan suomalaista järjestelmää. Tulokset julkaistiin parahiksi, ennen kuin sairauspoissaolojen tarpeen ja keston ohjeistuksen mahdollisuuksia pohtinut työryhmä sai työnsä syyskuussa päätökseen.

Vastaajina yli 3 000 lääkäriä

Tutkimustyöryhmä oli muodostettu jo selvittämään vuoden 2017 työeläkeuudistuksen vaikutuksia. Työryhmä päätyi puoltamaan sairauspoissaoloja koskevan ohjeistuksen laatimista. Yhtenäisen ohjeistuksen toivotaan vähentävän turhia sairauspoissaoloja.

Kyselylomake lähetettiin 8 867 lääkärille vuodenvaihteessa 2014–2015.

Kyselylomake lähetettiin 8 867 lääkärille vuodenvaihteessa 2014–2015. Vastausprosentti oli 35. Rakenteeltaan aineisto edusti perusjoukkoa, joskin työterveyshuolto oli hieman yliedustettuna. Vastauksia tarkasteltiin erikoisalan ja toimipaikan mukaan.

Ongelmia jopa viikoittain

Vajaa kolmannes lääkäreistä koki sairauspoissaolon määrittämiseen liittyviä ongelmia vähintään kerran viikossa ja kolmannes lääkäreistä muutaman kerran kuukaudessa. Noin joka kymmenes lääkäri tapasi viikoittain potilaan, jonka kanssa oli eri mieltä sairauspoissaolon tarpeesta. Yhtä usein he tapasivat potilaita, jotka halusivat sairauspoissaolotodistuksen muista syistä kuin sairauden tai vamman aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi.

Puolet lääkäreistä ei juuri koskaan kirjoittanut sairauspoissaolosta todistusta tapaamatta potilasta kasvokkain. Vain 2 % lääkäreistä kirjoitti viikoittain todistuksen potilasta näkemättä.

Viidesosaa lääkäreistä huolestutti, että potilas valittaa heidän toiminnastaan sairauspoissaoloon liittyvässä asiassa.  Vuositasolla 15 % lääkäreistä oli kokenut potilaan käyttäytymisen uhkaavaksi sairauspoissaolosta keskusteltaessa. Lääkäreistä 9 % oli tavannut potilaan, joka ilmoitti vaihtavansa lääkäriä, jos ei saa pyytämäänsä sairauspoissaolotodistusta.

Miksi sairauspoissaolo pitkittyy?

Hoitavat lääkärit tunnistivat useita ei-hoidollisia syitä, jotka pitkittivät sairauspoissaolon kestoa. Noin 60 % kaikista ja yli 80 % työterveyslääkäreistä ilmoitti hoitoon pääsyn odotusaikojen vaikuttavan oleellisesti siihen, kuinka pitkäksi sairauspoissaolo muodostui. Mitä pidempi odotusaika oli, sitä pidemmäksi venyi sairauspoissaolo.

Sairauspoissaolojen venymistä aiheutti myös se, ettei hoitavalla lääkärillä ollut aikaa miettiä vaihtoehtoja täydelle sairauspoissaololle.

Myös kuntoutuksen viivästyminen pitkitti hoitavien lääkäreiden mielestä tarpeettomasti sairauspoissaoloja. Sairauspoissaolojen venymistä aiheutti myös se, ettei hoitavalla lääkärillä ollut aikaa miettiä vaihtoehtoja täydelle sairauspoissaololle. Lääkäreistä 40 % ilmoitti, että vaihtoehtojen selvittäminen veisi liikaa aikaa.

Arviointi työterveyshuollolle?

Kolmasosa (35 %) vastaajista koki sairauspoissaolon optimaalisen pituuden arvioinnin melko tai hyvin ongelmalliseksi. Suuri osa lääkäreistä toivoi työkyvyn arvioinnin siirtyvän työterveyshuollon lääkäreille. Neljä kymmenestä vastaajasta esitti, että sairauspoissaoloasioiden siirrolla työterveyshuoltoon olisi suuri merkitys sairauspoissaoloihin liittyvistä työtehtävistä selviytymiseen. Kolmanneksen mielestä merkitys olisi kohtalainen.

Valtaosa vastaajista (80 %) piti suositusta sairauspoissaolojen kestosta tarpeellisena. Vastaajista 41 % haluaisi suositukset kaikkiin sairauksiin liittyen ja 39 % ainakin joihinkin sairauksiin.

Puutteita osaamisessa

Sairauspoissaoloihin liittyviä osaamisen kehittämistarpeita oli eniten terveyskeskuslääkäreillä. Vähiten osaamisen kehittämisen tarvetta kokivat kirurgit.

Poikkeuksena oli osasairauspäivärahaan liittyvä osaaminen. Sen kokivat puutteelliseksi kaikki muut paitsi työterveyslääkärit. Työterveyslääkäreillä oli odotetusti vähiten osaamisen kehittämistarpeita myös työhön paluun suunnittelussa, joskin neljännes heistäkin tunsi tällä alueella osaamisen syventämisen tarvetta.

Lähes puolet vastaajista koki melko tai hyvin suurta osaamisen syventämisen tarvetta sairauspoissaolojen pituuden arvioinnissa.

Lähes puolet kaikista vastaajista koki melko tai hyvin suurta osaamisen syventämisen tarvetta sairauspoissaolojen optimaalisen pituuden arvioinnissa. Kirurgeista neljännes ja yleislääketieteen erikoislääkäreistä kaksi kolmesta koki suurta osaamisen syventämisen tarvetta sekä toimintakyvyn että työkyvyn arvioinnissa. Työterveyshuollon erikoislääkäritkään eivät olleet tyytyväisiä osaamiseensa. Heistä 56 % koki osaamisen syventämisen tarvetta toimintakyvyn arvioimisessa ja 43 % työkyvyn arvioimisessa.

Vakuutuslääketieteellisen osaamisen riittämättömyyttä koki ainakin joskus noin 80 % lääkäreistä. Erikoistumattomilla ja terveyskeskuksessa toimivilla lääkäreillä oli useimmin hyvin tai melko suurta osaamisen syventämisen tarvetta sairausvakuutukseen liittyvässä osaamisessa (noin 70 %:lla heistä).  Vähiten tällaista tarvetta kokivat työterveyslääkärit ja yksityisessä lääkärikeskuksessa toimivat lääkärit (noin 40 % heistä).

Kokemukset Kelasta

Valtaosa Kelaan yhteydessä olleista lääkäreistä oli melko tai erittäin tyytyväisiä yhteydenpitoon. Heitä olivat erityisesti työterveyshuollossa työskentelevät tai siihen erikoistuneet lääkärit. He myös tunsivat Kelan palvelunumeron parhaiten ja käyttivät sitä eniten. Kela on avannut lääkäreille myös oman chat-palvelun.

Kela on avannut lääkäreille oman chat-palvelun.

Lääkäreitä palvelee jokaisessa Kelan vakuutuspiirissä oma lääkäriyksikkö, jolla on lääkäreitä varten oma palvelunumero. Puheluihin vastaavat Kelan asiantuntijalääkärit. Kelaan yhteydessä olleista lääkäreistä tyytyväisiä oli 91 %.

Lääkärit toivoivat saavansa Kelalta enemmän palautetta omasta toiminnastaan. Noin kolmannes lääkäreistä piti tärkeänä sitä, että he saisivat tilastotietoja kirjoittamistaan sairauspäivärahatodistuksista. Eri erikoisalojen edustajien väliset erot olivat henkilökohtaisesta palautteesta kysyttäessä pienet.

Lue lisää:
Alexanderson K, Arrelöv B, Bränström R, ym. Läkares erfarenheter av arbete med sjukskrivning. Resultat från en enkätstudie år 2012 och jämförelser med 2008 och 2004. Stockholm: Karolinska Institutet, 2014.
Hinkka K, Niemelä M, Autti-Rämö I, Palomäki H, Pärnänen H, Vänskä J. Sairauspoissaolotarpeen määrittäminen. Kyselytutkimus lääkäreille. Helsinki: Kela, Työpapereita 96, 2016.

Suositukset

Kyselyn perusteella päädyttiin suosituksiin:

Jotta sairauspoissaoloja ei kirjoiteta pidemmiksi kuin hoidollisista syistä on tarpeen, on turhista jatkohoidon ja kuntoutukseen pääsyn viiveistä päästävä.

Koulutusta on lisättävä, sillä lääkärit kokevat toiminta- ja työkyvyn arvioinnin vaikeaksi.  Lääkärit myös toivovat sairauspoissaolotarpeen määrittämistä siirrettäväksi useammin työterveyshuollon vastuulle.

Lääkärit kannattavat sairauspoissaolojen kestoa koskevia suosituksia ainakin joidenkin sairauksien kohdalla.

 

Väite ja vastaus

Väite: Lääkärit kyllä tietävät, miten pitkään pitää olla poissa työstä.
Vastaus: Erikoistumattomista lääkäreistä yli puolella on ongelmia sairauspoissaolon pituuden määrittämisessä, kirurgeista ja työterveyslääkäreistäkin runsaalla neljänneksellä.

Väite: Sairauspoissaolojen pitkittyminen johtuu pitkistä hoitojonoista.
Vastaus: Viiveinen hoitoon pääsy on vain yksi syy sairauspoissaolojen pitkittymiseen. Myös lääkärin kiire, toiminta- ja työkyvyn arvioinnin vaikeus sekä sosiaalivakuutuksen huono tuntemus johtavat tarpeettoman pitkiin sairauspoissaoloihin.

Väite: Hyvä lääkäri kirjoittaa pitkän sairauspoissaolon.
Vastaus: Hyvä lääkäri pyrkii kuntouttamaan ja tukemaan toiminta- ja työkykyä sekä käynnistämään mahdollisimman varhain sitä tukevat toimenpiteet.

Väite: Lääkärit vastustavat suosituksia sairauspoissaolojen kirjoittamisesta.
Vastaus: Neljä viidestä lääkäristä kannattaa kansallisia suosituksia. Puolet heistä piti niitä tarpeellisina kaikkiin sairauksiin liittyen.