Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Kuntouttava työtoiminta toi rytmiä elämään

Jannika Karttunen, 25, on keskeyttänyt koulun kahdesti. Ensin meni mönkään alan valinta, sitten vaikea masennus vei voimat.
Teksti Sabina MäkiKuvat Laura Vesa
Jannika Karttunen haluaisi työskennellä lastenohjaajana mutta ei kiirehdi nyt ammatinvalintaa.
Jannika Karttunen haluaisi työskennellä lastenohjaajana mutta ei kiirehdi nyt ammatinvalintaa.

Olen kasvanut Kangasalla äidin ja 16 vuotta nuoremman pikkusiskon kanssa. Omaa isääni en tunne, ja pikkusiskon isä oli kuvioissa vain jonkin aikaa. Olin sosiaalinen seiskan oppilas, mutta sisälläni oli masennuksen merkkejä jo peruskoulussa.

Aikuisten oli vaikea tehdä mitään, kun en osannut puhua masennuksesta. Toisaalta he olisivat voineet kysyä, miten minulla menee. Vilkkaat huomataan, mutta hiljaisten tuen tarvetta ei nähdä.

Yksi haaveistani oli tulla parturi-kampaa­jaksi, mutta unelma oli pakko haudata atooppisen ihoni vuoksi.

Kävin kymppiluokan ja hain sen jälkeen opiskelemaan valokuvausta Kuopioon. Esikuvani on pienestä pitäen ollut pappani, joka on aina pyörinyt kameran kanssa. Rohkeus ei kuitenkaan riittänyt lähtemään niin kauas kotoa 16-vuotiaana.

Tunsin, että ympäristöni painosti minua järkyttävästi valitsemaan ammatin. Minulla on paljon rajoitteita astman ja allergioiden vuoksi, enkä keksinyt, mikä kiinnostaisi. Yksi haaveistani oli tulla parturi-kampaa­jaksi, mutta unelma oli pakko haudata atooppisen ihoni vuoksi.

Välivuoden jälkeen tein välillä siivoojan töitä, välillä olin työttömänä. 20-vuotiaana aloitin lähihoitajan opinnot. Kasvuun ja kehitykseen liittyvät asiat olivat tosi mielenkiintoisia, mutta hoitotyö, johon kuului esimerkiksi katetroimista, ei ollut minun juttuni. Opiskelu ei napannut yhtään, ja numerotkin tippuivat.

Hauduttelin asiaa ja päätin sitten lopettaa koulun. Lakkautin opintotuen ja aloin tehdä taas siivoustöitä, sillä sain puolen vuoden karenssin, jonka aikana en saanut työttömyysetuuksia. Vähän myöhemmin työt kuntosalin siivoojana loppuivat, kun siivous ulkoistettiin.

Masennuin entisestään, kun koulu ei sujunut. Olen kiitollinen siitä, että opintoja räätälöitiin sairauteni vuoksi.

Olin aikaisemmin ollut harjoittelijana päiväkodissa, ja halusin yhä työskennellä lasten kanssa. Äitini on koulunkäynnin­ohjaaja. Maaliskuussa 2015 pääsin itsekin opiskelemaan samaan ammattiin.

Masennus tuli hiipien keväällä 2015. Sairauspoissaoloja tuli paljon. Masennuin entisestään, kun koulu ei sujunut. Olen kiitollinen siitä, että opintoja räätälöitiin sairauteni vuoksi. Ensimmäistä kertaa tuntui, että minusta pidettiin huolta. Lopetin kuitenkin koulun ja jäin sairauslomalle marraskuussa.

Seuraavana keväänä hakeuduin etsivän nuorisotyön ja mielenterveystoimiston palvelujen piiriin. Joulukuussa 2016 aloitin kuntouttavan työtoiminnan Kangas­alan Suuntapajalla. Olen saanut siitä rytmiä elämään. Olen myös osallistunut kokemusasiantuntijakoulutukseen. Toivon, että pääsen vielä auttamaan muita nuoria.

Sukulaiset kyselevät aina, missä opiskelen ja käynkö töissä. Nyt minulla ei kuiten­kaan ole paineita. Haluaisin hakea taas
opis­kelemaan. Olen jo varannut ajan ammatinvalintapsykologille.