Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Näkövammainen Jani Kallunki: ”En selviäisi ilman sovelluksia”

Sokea judoka Jani Kallunki, 41, ei pärjäisi ilman digitaalisia palveluja eikä eläkettä, joka tasaa yrittäjän vaihtelevia tuloja.
Teksti Hanna MoilanenKuvat Aleksi Poutanen
Kilpauransa lopettanut judoka ja paralympiamitalisti Jani Kallunki haluaa nyt jakaa taitotietoaan nuorille.
Kilpauransa lopettanut judoka ja paralympiamitalisti Jani Kallunki haluaa nyt jakaa taitotietoaan nuorille.

Olen syntynyt Ruotsin Skövdessä, jonne vanhempani muuttivat Suomesta töiden perässä. Tulin peruskoulun jälkeen Suomeen opiskelemaan urheiluhierojaksi ja jäin tänne.

Olen ollut näkövammainen aina, vaikka en sanasta pidäkään. Kutsun itseäni mieluummin näkkäriksi tai, pilke silmäkulmassa, pimeäksi. Näen vain epämääräisiä hahmoja.

Kutsun itseäni mieluummin näkkäriksi tai, pilke silmäkulmassa, pimeäksi.

Aloitin painiharrastuksen 6-vuotiaana ja kilpailemisen vuotta myöhemmin. Siitä asti urheilu on ollut tärkeä osa elämääni. Suomeen muutettuani pelasin 10 vuotta maalipalloa. Toimme maajoukkueen kanssa Atlantasta paralympiakultaa.

2000-luvun alussa nykyinen seurani ja Näkövammaisten liitto järjestivät judon kokeiluryhmän näkkäreille. Lähdin heti mukaan. Judo vei minut arvokisoihin ympäri maailmaa ja sain niistä yhteensä seitsemän mitalia. Kilpaurani päättyi vuoden 2014 lopussa loukkaantumiseen.

Urheilu on tuonut minulle kokemuksen siitä, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen. Ympärilläni on ollut hyviä tyyppejä, jotka eivät ole kohdelleet minua näkövammani vuoksi silkkihansikkain.

En voi sietää säälin kohteeksi joutumista. Olen heittänyt stand up -keikan, jossa tein pilaa omasta vammaisuudestani.

Yhteiskunta on rakennettu näkeville. Tarvitsen apua esimerkiksi postin lukemiseen ja kaupassa käyntiin. Jos jokin asia ei ole omalla paikallaan, en löydä sitä.

Tarvitsen apua esimerkiksi postin lukemiseen ja kaupassa käyntiin.

Sosiaalisten suhteiden luominen perustuu pitkälti katsekontaktiin. Kaverit ovat sanoneet, että minulta on mennyt monta silmäniskua ja pitkää katsetta ohi. Se joskus vähän harmittaa nyt, kun olen sinkku.

Tärkein apuvälineeni on valkoinen keppi. Saan lisäksi Vantaan kaupungilta kuljetuspalvelua, joka helpottaa töissä käymistä.

En selviäisi arjesta ilman erilaisia digitaalisia sovelluksia. Älypuhelimissa on puheohjelmia, jotka lukevat tekstiviestit ja kertovat, kuka soittaa. Tietokoneissa on ruudunlukuohjelmia, joiden avulla käytän esimerkiksi sähköpostia ja haen netistä tietoa.

En selviäisi arjesta ilman erilaisia digitaalisia sovelluksia.

Saan Kelasta työkyvyttömyyseläkettä sokeuden perusteella. Työskentelen silti hierojana ja haluan tehdä sitä jatkossakin. Eläke on tietynlainen perustulo, joka tasaa yrittäjän vaihtelevia tuloja. Kun tuloja on enemmän, verot leikkaavat eläkkeen pienemmäksi.

Otan elämän päivä kerrallaan. Haluan jatkaa toimintaani urheilun parissa ja antaa nuorille jotain omasta osaamisestani.

Vuoden alussa Urheilugaalassa saamani tunnustus urheilu-urasta kruunasi oman kilpaurani. Tuntui hyvältä, että joku muistaa meitä pimeitäkin tyyppejä.